20170909_143049_2

Kertomus siitä, miten Turun Meriseurassa aloitellaan naispurjehdusta.

Monella NaPSilaisella on ’kaksoiskansalaisuus’ toiseenkin pursiseuraan kuin vain NaPSiin. Minä olen NaPSin lisäksi Meriseura Turku Ry:n (MST) jäsen. Viime kevään kuluessa oli Meriseurassa virinnyt keskustelua siitä, että naisille pitäisi saada järjestettyä purjehduskoulutusta sekä muita veneenkäsittelytaitoja. Kesän alussa Meriseuran sihteeri bongasi veneeni ja minut Nauvon satamassa. Juteltiin mitä voitaisiin tehdä ja seuraavaksi yhdessä Meriseuran Purjehdusjaoston kanssa sovittiin päivä, milloin tavataan telakalla asiasta kiinnostuneet naiset.
Kesäkuun puolivälissä telakalle kokoontui seitsemän uteliaan naisen porukka kuuntelemaan minua ja Maarittia. Kerrottiin heille NaPSista ja toiminnastamme. Sen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että NaPS ei välttämättä ole heille oikea ratkaisu, vaan naispurjehduksen tulisi olla Meriseuran sisällä tapahtuvaa toimintaa. Ideoimme sitten yhteisen purjehduspäivän jostakin seuran saaresta. Kukin tulisi paikalle omilla veneillään ja päiväksi lähdetään merelle naisten kanssa.
Purjehdusjaoston kanssa saatiin sopiva viikonloppu päätettyä syyskuun toiseen viikonloppuun. Syksyn viikonloput ovat vähän hankalia, sillä seuran saarissa on talkoita talvea varten. Niinpä tällekin viikonlopulle harmillisesti osuivat yhdet talkoot, mihin ei päästy.
Lopulta saatiin viikonlopun tukikohdaksi Turun Merikotkien saaritukikohta Kotkakari. Suuret kiitokset siitä Merikotkille. Lauantaina kokoonnuttiin ensin pohtimaan tulevaa purjehdusreittiä, mietittiin millä veneellä mennään ja mitä otetaan mukaan. Lounaan jälkeen Hanna-Marin veneeseen nousi kuusi iloista naista. Hanna-Mari toimi loistavana kouluttajana jo lähdössä, kun kertoi miten poijulle pitää peruuttaa. Siinä hiljenivät laiturilla olevat miehetkin, kun kuuntelivat Hanna-Maria. Köydet irti ja menoksi.
Saatiin upean hieno seilipäivä merellä. Aloitettiin myötäsellä, sitten otettiin muutama venda ja lopuksi hurjasteltiin avotuuleen. Reittikin hieman piteni, kun vene kulki ja oli kivaa. Matkaa kertyi lopulta n. 19 mpk. Kaikki halukkaat pääsivät ruoriin ja muutama navigoi. Opittiin myös, että kun hylkeelle laulaa niin se jää sitä kuuntelemaan. Kannella oli iloinen pulina ja nauru herkässä. Halukkaat olisivat saaneet harjoitella myös rantautumista ja ensikertalaiselta se sujuikin loistavasti.
Miehet olivat myös päässet ’säälipurjehdukselle’ testaamaan yhden seurakaverin uutta venettä, joten hekin saivat seilipäivän.
Kun päästin takaisin rantaan, niin meille oli jo saunakin lämmitetty. Illalla majalla oli grilliruokaa, live musiikkia ja laulettiin sydämen kyllyydestä.
Kaikki mukana olleet olivat erittäin tyytyväisiä purjehduspäivään ja sen antiin, joten lieneekin selvä, että tällaisesta päivästä tehdään perinne Meriseuraan. Päiväpurjehduksella mietittiinkin jo, että seuraavaksi otetaan kaksi venettä tai kolme tai kisataan miesten veneen kanssa tai….

Monissa pursiseuroissa voi olla samanlaisia tarpeita kun Meriseurassa. Haluttaisiin naisille koulutusta ja kokemuksia veneen käsittelyssä. Ja juuri tämä on Naispurjehtijat Ry:n kantava ajatus – kouluttaa ja rohkaista naisia purjehtimaan ja luottamaan itseensä. Koska kaikki naiset eivät välttämättä halua liittyä NaPSiiin niin seurat voivat sisäisesti järjestää vastaavia tapahtumia. Monessa seurassa on jo jäseninä NaPSilaisia jotka varmasti auttavat tällaisessa toiminnassa. Ja jos NaPSilaisia ei löydy omasta takaa niin kannattaa ottaa yhteyttä Naispurjehtijoiden kommodoriin niin eiköhän yhdessä keinot keksitä.

1

20170909_131748_2

0 kommenttia

Kommentit on kivoja. Jätä omasi.

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä?
Kerro muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *