Kauden 2014 aloitimme heti kesäkuun alussa purjehtimalla viiden venekunnan voimin Koivusaaren Pursiseuran retkisatamaan Inkoon edustan saaristoon. 16 naispurjehtijan tiimillä nautimme retkisataman vieraanvaraisuudesta ja rantasaunan lempeistä löylyistä. Vastikkeeksi pidimme aivoriihen retkisataman uuden aurinkoterassin ja grillikatoksen suunnitteluun liittyen. Ympäristöystävällinen tiskipaikka rannalla sai naispurjehtijoilta täydet 10 pistettä. Suuret kiitokset Koivusaaren Pursiseuralle, toivottavasti yhteistyömme jatkuu.
Purjehdukset jatkuivat juhannuksen jälkeen vuokraveneellä Elisaaresta länteen viikon jaksoissa. Maarit ja Johanna kipparoivat s/y Sagaa kahdella peräkkäisellä viikolla sekä yhtenä pitkänä viikonloppuna.
Reitti ekalla viikolla Inkoo-Jussarö-Kasnäs-Utö-Kökar-Borstö-Hanko-Inkoo.
Tuuli yltyi kovaksi ennen Utöä. Isossa kahdet reivit, genua reivattu pieneksi. Kymmenen solmua rikki. Kauniisti Saga kulki myrskyävällä merellä. Utön kylälaiturista saimme suojaisan laituripaikan. Pientä säätöä rantautumisessa saksalaisen yksinpurjehtijan kiirehtiessä eteemme. Kaikille löytyi kuitenkin suojaisa paikka ja veneet saatiin turvallisesti kiinnitettyä. Aamulla jatkoimme Kökariin. Sieltä lähtiessämme meri oli vaihteeksi ihan pläkä, myöhemmin päivällä nousi leppoisa tuuli ja purjehdimme virsikirjalla kohti Borstötä. Aamulla myötäisessä kohti Hankoa, tuuli puuskissa 16 m/s, 11 solmua rikki. Taitava ja reipas miehistö. Kaikki nauttivat.
Rantautuminen Hangon itäsatamaan oli haastavaa. Tuuli idästä 13 m/s. Yritimme ensin Itämeren porttiin, mutta tuuli painoi ja kuljetti liikaa venettä. Jouduimme perääntymään ja miettimään uutta paikkaa ja strategiaa. Huomasimme mantereen puolelle yhden laiturin päässä vapaan poijun. Rantautuminen kovassa sivutuulessa veneiden väliin oli kuitenkin näissä olosuhteissa paras vaihtoehto. Riittävästi vauhtia ja poijuhaka kauniisti kiinni poijuun saivat naapuriveneen miesmiehistön peukut pystyyn. (Teksti: Maarit)
Haasteelliset purjehdukset tuulisissa ja aurinkoisissa keleissä täysillä naisistoilla toivat osallistujille taas lisää kokemuksia ja onnistumisen tunteita. Kuvista välittyy hyvä meininki ja tekemisen ilo.
Turun suunnalla…
[av_dropcap1]E[/av_dropcap1]lokuun toisella viikolla valloitimme päällystöä myöten Purjelaivasäätiön s/y Vahinen (Swan 65), jonka kipparina oli nyt eka kertaa säätiön historiassa nainen. (Kuva Maarit Suomi) Tsekkauksen ja Hillevin koordinoiman muonituksen jälkeen irtauduimme Aurajoen rannasta kippari Raijan johdolla suunnitelmana kiertää viikossa Ahvenanmaa. Reittimme kulki Turusta Houtskärin kautta vanhaa salakuljettajien reittiä Saltvikin Hamnsundetiin, josta purjehdimme pohjoisrannan kautta Käringsundiin. Sieltä jatkoimme Maarianhaminan länsisatamaan. Seuraavana aamuna muonatäydennyksen jälkeen purjehdimme kevyessä tuulessa Kökarin Sandvikiin, josta reittimme jatkui Nauvon kautta takaisin Turkuun. Maileja tuli 270 ja sinilevästä ei ollut enää jälkeäkään.
Matkan varrelle sattui kaikenlaisia kelejä, manöövereitä, kohtaamisia, satamia ja rantautumisia. Säät vaihtelivat ukkosmyrskyistä aurinkoisiin tuuliin, jotka Ahvenanmaan läntisellä puolella yltyivät kovimmillaan jopa 20 metriin sekunnissa. Purjeiden käsittely oli varsinaista tiimitoimintaa. Ison purjeen nostamiseen tarvittiin vähintään kolme gastia ja sen reivaaminen ukkosmyrskyn yllättäessä olikin vaativa happening. Tiimi selvisi siitäkin loistavasti. Saimme kokea myös pienuutemme kapeikoissa Ruotsin laivojen rinnalla, niiden töräytellessä meille äänimerkkejään. Rantautumiset olivat välillä aikamoisia haasteita aluksella, jonka syväys on 3m ja pituus 20m.
Joutsen taipui kuitenkin aina tahtoomme jopa taskuparkkeerauksessa. Vaikka kalastaja-aluksenajoluiskat meinasivat Hamnsundetissa muotoilla perämme uudelleen. Vahtiryhmät olivat huipputiimejä hoitaen perämies Maaritin ja kokelas Johannan johdolla rantautumiset, purjehduksen ja muonituksen ammattilaisten ottein. Gourmeeta oli tarjolla jatkuvasti, niin kannella kuin kannen allakin. Kapu vain johti tätä hyvin trimmattua orkesteria ja nautiskeli takavasemmalla. Gasteina olivat Kirsit, Kirsti, Liisa, Hilkka, Marjatta, Hillevi, Anne, Maija-Kaisa ja Sirpa, jotka toimivat kolmen hengen vahtivuoroissa kiertäen vuoron perään kannella, ständbaissa ja vapaa vuorossa. Kaikki pääsivät tekemään kaikkea. Reivaten, veivaten, nauraen ja nautiskellen tiimimme sai valtavan määrän oppia ja uusia kokemuksia
Saimme yllättävän paljon huomiota satamissa. Hamnsundetissa kalastaja halusi lahjoittaa meille ahvenfileitä, eikä ihan vähän, vaan 40 filettä. Käringsundissa pääsimme ravintolan laituriin paraatipaikalle ja ihailijoita riitti. Maarianhaminan länsisatamassa meille oli varattu hyvä kylkipaikka. Vierailijoille kerroimme innolla Naispurjehtijoiden ja Purjelaivasäätiön toiminnasta rinnat rottingilla.
[av_dropcap1]S[/av_dropcap1]yyskuun ensimmäisellä viikolla purjehdukset s/y Vahinella jatkuivat. Päällystönä sama kaksikko, perämieskokelaana Tarja, gasteina Reija, Marika, Nina, Teija, Riitta, Teea, Mirjami, Sara ja Susanna. Lähtöpaikka oli vaihtunut Aurajoesta Turun Telakan rantaan. Reittimme kulki Nauvon ja Utön kautta yöpurjehdusta hyödyntäen Viron rannikolle Kärdlaan, josta etenimme Dirhamiin, Lohusaloon ja Tallinnaan tankkaamaan. Sieltä vielä yösatamaan Naissaareen, josta lopuksi koneella täysin pläkässä aurinkoisessa säässä Katajanokalle.
Yöpurjehdus oli ylitse muiden. Teimme selkeän tehtäväjaon vahtivuoroineen ja tarkan reittisuunnitelman, jossa suunnat, matkat, kääntöpisteet ja erilaiset loistot olivat tarkkaan ennakkoon kirjattu. Irtauduimme pilkkopimeästä Utön laiturista klo 24.
Apunamme olivat myös karttaplotteri ja AIS. Päästyämme etelään johtavalle väylälle tuulen voimakkuus ja aallokko olivat ennakoitua suurempia, joten päätimme nostaa vain mesaanin sekä avata genuaa maltillisesti. Kuuden solmun vauhdilla purjehtien saavutimme aluevesirajan ja isojen laivojen väylän suunnitellusti aamun valjetessa. Matka Utöstä Kärdlaan oli 64 mailia. Perillä meitä oli vastassa sataman ystävällinen isäntä ja emäntä, joille olimme ilmoittaneet tulostamme, näyttäen hyvän paikan sekä poliisit, jotka halusivat tarkastaa veneen paperit, passit ja miehistölistat.
Eikä tuo jäänyt viimeiseksi kohtaamiseksi poliisien kanssa. Lähestyessämme Naissaarta veneemme paperit tarkastettiin taas. Seuraava poliisien kohtaaminen oli lähestyttäessä Helsinkiä. He eivät katsoneet papereita, vaan kyselivät heille tutun aluksen kuulumisia. Tarjolla olisi ollut pojille myös kakkukahvit, jostain syystä kieltäytyivät.
Päivittäiset teemat ohjasivat viikkomme kulkua nautiskelun lomassa. Lohusalosta lähtiessämme ennen tuulen nousua pidimme pelastautumisharjoitukset ja testasimme Vahinen varustusta. Nina heitettiin mereen ja saatiin hänet ylöskin sieltä ihan oikeaoppisesti köysien avulla. Viron rannikon satamat osoittautuivat käymisen arvoisiksi. Satamissa oli kaikki palvelut saunoineen ja ne olivat erittäin siistejä. Purjehdus siellä vaatii kuitenkin tarkkaa navigointia matalien syvyyksien vuoksi. Kylien kaupoista sai hyvin täydennystä muonavarastoihin ja se oli kaiken lisäksi erittäin edullista.
Itse pääasia, purjehtiminen Viron rannikolla ja s/y Vahinella täytti kaikki odotukset, tuulet olivat vaihtelevia ja aurinkoa riitti. Alus tuli taas tutummaksi. Sinilevää emme nähneet enää missään. Meri näytti meille hyvät puolensa. Aluksemme ui kauniisti kelissä kuin kelissä. Tiimit toimivat, osaaminen ja kokemukset kasvoivat ja yhteishenki vahvistui viikon edetessä. Haikeana tiemme erosivat ainakin hetkeksi ja jätimme joutsenemme Katajanokan rantaan odottamaan uusia seikkailuja.
Teksti Raija A ja Maarit J
Kuvat Raija A, Hanna K, Maarit J ja Maarit S