Veneilyturvallisuuspäivillä käsiteltiin elektronisia merikarttoja sekä navigoinnin elektronisia apuvälineitä. GPS löi läpi itsensä 1980-luvulla, ja jo 1990-luvulla siitä tuli jokamiehen ja -naisen apuväline, ja se on jo lähes syrjäyttänyt paperikartat pääasiallisena navigointivälineenä.
Mutta veneilyturvallisuuspäivillä kävi ilmi se, että elektroniikka on hyvä renki mutta huono isäntä. Sokea luottamus elektroniikkaan sekä elektronisiin merikarttoihin kostautuu nopeasti meripelastuksen asiakkaaksi joutumisella. Mitkä asiassa ovat vaaroja?
Varmasti suurin vaara on elektroniikan käyttämisessä yksinomaisena navigointiapuvälineenä. Sen joutuessa epäkuntoon tai sähkövirran loppuessa vaikkapa akkuvahingon seurauksena riski joutua meripelastuksen asiakkaaksi on ilmeinen. Mutta tämä ei ole ainoa riski. Siksi aina olisi syytä pitää paperikarttoja vähintään backuppina. Niiden etu on myös se, että niistä näkee yhdellä vilkaisulla kokonaiskuvan.
Suurin osa elektronisista merikartoista on paperikartoista skannattuja bittikarttoja. Ne voivat perustua virallisiin karttasarjoihin, mutta ne voivat olla myös aivan muista kartoista peräisin, ja pahimmillaan piraattikopioita, joiden luotettavuudesta ei ole mitään takeita. Varsinkin sellaisille laitteille, jotka eivät ole varsinaisia plottereita, kuten PC:t, älypuhelimet ja tabletit, portattuihin karttoihin on syytä suhtautua epäluulolla.
Paitsi, että tällaisissa kartoissa saattaa olla epätarkkuuksia, niissä saattaa olla kartanlaatijan aivan omia interpolointeja ja ekstrapolointeja, jotka eivät perustu mihinkään mittauksiin, eikä niitä välttämättä päivitetä lainkaan. Noin puolet elektronisten apuvälineiden käyttäjistä ei tutkimuksen mukaan tiedä, mihin aineistoon heidän karttansa pohjautu ja/tai miltä vuodelta se on. Samoin vain aniharvoin niistä ilmenee, mille karttakoordinaatistolle kartta on laadittu. Uusin kansainvälinen standardi on WGS 84. Väärää karttakoordinaatistoa käytettäessä virhenäyttämä voi olla useita metrejä, joka Suomen vesillä voi olla kohtalokasta.
Oman ongelmansa luo zoomattavuus. Kartan merkinnät pohjautuvat aina jollekin tietylle mittakaavalle ja sen bittikartalle, ja kun karttaa ylizoomataan pois tästä mittakaavasta, esimerkiksi väylät saattavat siirtyä kartalla satoja metrejä vikasuuntaan. Samoin voi käydä, että esimerkiksi kivet tai syvyysmerkinnät eivät enää vastaakaan niitä merimerkkejä, joista niiden on tarkoitus varoittaa, ja on vaara, että veneilijä tulkitsee vaikkapa lateraaliimerkin, jonka on tarkoitus varoittaa aivan oikeasta vedenalaisesta vaarasta, vain väylän reunamerkiksi, ohjaa viitan väärältä puolelta – ja ajaa kiville, vain koska elektroninen merikartta kertoo syvyyslukemaksi riitävän.
Ammattikäyttöön tarkoitetut elektroniset merikartat pääsääntöisesti ovat luotettavia, mutta ne ovat myös hintavia. Niissä usein näkyy myös muuta karttainformaatiota kuivalta maalta pelkän merikartan ohella. Karttakeskuksen Loisto-merikarttasarja pohjautuu suomalaisiin merikarttoihin, ja sitä on saatavana kolmena eri sarjana: ammattikäyttöön tarkoitettu Iso Loisto, huviveneilijöille tarkoitettu Loisto PC sekä mobiililaitteisiin käyvä Loisto Mobiili. Tätä kartastoa suositellaan Suomen vesialueille.
Susanna Viljanen