Se on menoa nyt. Meri lähestyy. Kolisee ja tärisee kuin Linnanmäen vanhassa vuoristoradassa, mutta ”vaunu” on isompi, moniosaisempi ja korkeampi. Laitoja ei ole. Jännittääkin enemmän kuin missään huvipuistolaitteessa milloinkaan. Tämä ei todellakaan ole mitään huvitusta. Ei ainakaan pelkästään sitä. Tässä ei vain olla kyydissä, kiljuta ja kierroksen jälkeen suunnata hattarakioskille. Tässä en voi sulkea silmiä, koska minullakin on tehtävä.
Hopsua ollaan laskemassa mereen perä edellä ja minä istun takakannella. Vene on pukin päällä, joka on kiskojen päällä liikkuvalla kelkalla. Maahan on matkaa muutama metri.
On kesäkuun alku vuonna 2009. Hopsu on viettänyt ensimmäisen talvensa Suomenlinnassa Saarisen telakalla ja nyt on vesillelaskun aika. Olen noin vuoden verran ollut veneen ainoa omistaja, nyt minun olisi niin sanotusti otettava homma haltuun.
Tuosta päivästä on kulunut yhdeksän vuotta. Vene oli hankittu kahdeksan vuotta aikaisemmin, eli olihan mulla jotain kokemusta aikaisemmiltakin vuosilta. Tässä juttusarjassa muistelen hopsuiluani samalla, kun kerron sen pitkään odotetun kansiremontin ynnä muun kunnostamisen edistymisestä.
Palaan vesillelaskuun, kunhan saan kerrottua viimeisimmät kuulumiset rempasta. Ei ole tarkoituskaan, että se valmistuisi kesän aikana, koska Eerolla on paljon muutakin työtä. Seuraavat kuvat kertovat, että Hopsu siirretty kuorma-autolla Hangossa HUSin suulista Åminnen veistämölle Kappelisatamaan ja siellä Eero Ranta on poistanut kannesta huonot vanerit ja valmistanut uudet listat entisten tilalle. Lisäksi minulla on jo auton takaboksissa paketti paksua puuvillakangasta uutta kantta varten.
Kun ostimme veneen keväällä 2001, se oli Hopeasalmen telakalla ja siellä sen paikka olikin monta vuotta. Syksyllä 2008 Hopsu nostettiin ylös Saarisen telakalle. Minusta oli tullut veneen ainoa omistaja.
Hopsulla oli Helsingin kaupungilta vuokrattu laituripaikka Honkaluodolla.
Siellä olimme tutustuneet Mikaan ja hänen hai-veneeseensä Pilvenveikkoon. Sattumoisin myös Pilvenveikko muutti samana syksynä Susisaareen ja veneille oli varattu vierekkäiset paikat. Silloin en vielä tuntenut Keijon telakalta muita, joten tämä oli mulle erityisen tärkeää.
Yllä olevassa kuvassa Hopsu (takana) ja Pilvenveikko (edessä) ovat sen katoksen edessä, johon ne myöhemmin siirrettiin talvisäilytykseen. Hopsulle näytti riittävän pituuden suhteen tilaa juuri ja juuri, mutta miten sitä melkein pari metriä pitempi hai mahtuisi samaan tilaan. Keijolla oli siihen ratkaisu.
Pilvenveikon keula ei ole ulkona, vaan katoksen päädyssä olevassa pienessä verstaassa.
Hopsu oli Keijo Saarisen telakalla joitakin vuosia ja se oli hauskaa aikaa. Parasta oli se, etten ollut yksin. Pilvenveikko vaihtoi omistajaa ja se vietiin pois jo ensimmäisenä keväänä. Mutta telakan kiskojen toisella puolella olivat talvehtineet folkkarit Amu, Marjatta ja Pampero. Viimeksi mainitun omistivat Vesa ja Tiina, jolta kuulin Naispurjehtijoista. Keijo Saarinen ei vain tarjonnut säilytyspaikkaa ja lasku-ja nostopalveluja vaan hän auttoi ja neuvoi muutenkin. Ystävällinen ja avulias oli myös venepuuseppä Päivi Lepistö.
Telakalla olemiseen kuului oman veneen kunnostamisen lisäksi muiden auttaminen ja seurustelu, joka ulottui telakan ulkopuolellekin. Ensimmäiseen vesillelaskuuni osallistuivat Keijon ja muiden telakalla työskentelevien lisäksi kaikki silloin paikalla olleet kansanveneilijät.
Ennen kuvasarjaa tässä on pari linkkiä YLEn ohjelmiin, joissa pääsee tutustumaan Susisaaren telakan tunnelmaan ja ihmisiin. Voi olla katseltuasi ja kuunneltuasi, sinun tekisi mielesi lähteä syömään berliininmunkkia Vinssikahvilaan, mutta valitettavasti se ei enää onnistu.
https://areena.yle.fi/1-540441
https://areena.yle.fi/1-2272386
Seuraavaksi kuvasarja Hopsun vesillelaskusta ja sen valmistelusta.
Hopsu on valmiina siirtoon.
Hopsua on alettu siirtää. Mutta mahtuuko se tuosta?
Kun moottori on irrotettu edessä olevan veneen perästä, Hopsun keulalla on tilaa liikkua. Tiukemmissakin tilanteissa on tällä telakalla veneitä siirretty.
Jos tämä olisi video, siitä näkyisi miten Hopsu pukkeineen liikkuu palkkien päällä kohti Keijoa, jolla on käsi pystyssä. Saako hän todellakin veneet liikkumaan vain kättään nostamalla?
Ei sentään. Keijolla on kädessään kaukosäädin, jolla hän ohjaa vinssiä, joka vetää pukkiin kiinnitettyjä vaijereita. Palkeilla on vaseliinia liukumisen helpottamiseksi.
Tässä minä poseeraan pensseli kädessä. Olen asetellut veneen kylkeen sapluunan rekisteritunnuksen maalaamista varten. Telakalla on puhuttu paljon tästä esteettisestä ongelmasta: Miten tunnuksen voi lisätä veneeseen pilaamatta sen ulkonäköä?
Keijon kanssa tässä duunataan viime hetken juttuja botskiin. Minä olen halunnut itsestäni kuvia. Sakke tai Mikko on kuvannut muutakin. Veneen kyljet kiiltelevät kohtalaisesti, vesilinja on suora ja pohjan peittää paksu kerros myrkkymaalia.
On aika siirtää vene vaunun/kelkan päälle.
On annettava laivan mennä ohi.
Nyt ollaan jo lähellä H-hetkeä. Perämoottorin toimivuus on tarkastettu käyttämällä sitä vesisaavissa. Kunhan saan kameran käsistäni, ehdin ottamaan moottorin vastaan.
Taisikin olla Tuomas, joka otti moottorin vastaan. Perhoset parveilevat pötsissäni!
Kelkka/vaunu on jatkanut matkaansa syvemmälle veteen ja minä olen valmiina käynnistämään moottorin, kun sen lapa osuu veteen. Tuomas tarkkailee, milloin ja kuinka paljon merivettä alkaa tursua saumoista veneen sisäpuolelle.
Vene on irti pukista. Moottorin pitäisi käydä jo. Suomenlinnan vesibussi on tunkemassa samoille vesille. Mokomakin, tämä hermostuttaa ilmankin ihan tarpeeksi! Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen köydet heitetään laiturille, jossa kaverit ovat odottamassa.
Telakan laiturin kupeessa ollaan vain hetki. Tässä sitä ajellaan jo kohti Suomenlinnan vierasvenesatamaa,
jossa sesonki ei ole vielä alkanut.
Talkooväki terassilla..
ja veneessä.
Tämän jälkeen vietin ensimmäisen yöni veneessä uppopumpun kanssa. Sen vihreä letku näkyy toiseksi viimeisessä kuvassa lepuuttajan vieressä.
Helena
Ihana Helena! Kirjoitat mainiosti!
Hopsu on hyvissä käsissä.
Terv. Pia
Wow! Kyseessä olikin vähän erilainen vene kuin ymmärsin :-). Kiitos Helena, kerroin Tatu an Hopsusta valtavan ihanasti!t: Kirsi