Ohjelma oli monipuolinen ja se tarjosi tietoa, taitoa, onnistumisia ja kannustusta. Meidän noviisien kokemana porukkaan oli helppo ankkuroitua ja tunsi todella olevansa tervetullut uutena vanhaan porukkaan. Heti tuli monta kourallista uusia tuttuja ja mahtava fiilis sulautua omiensa joukkoon! Naispurjehtijoissa on intohimoisia purjehtijoita, joilla on erilaisia ratkaisuja purjehdukseen.
Perjantaina aloitimme ruokailulla, sitten kokoontuivat eri yhteistyöryhmät ideoimaan toimintaa eteenpäin. Oli huomionarvoista, että kaikkien panosta arvostetaan ja kaikki saavat osallistua. Kehittämistyön jälkeen siirryimme saunomaan laivan kahteen saunaan. Sopu antoi tilaa, kun yli 60 osallistujaa saunoi 2 x 10 hengen saunoissa. Saunanlauteilla jaoimme kokemuksia ja haaveilimme jo tulevasta purjehduskaudesta. Iltapalan jälkeen nukkumaan, sillä aamulla klo 8 alkoi aamujooga Boren Baltic Sea-salissa.
Unenpöpperöiset purjehtijat kokoontuivat joogamatot mukanaan (vetäjän nimi tähän) vetämään kropan ja mielen herättelevään aamujoogaan. Sitten aamiaiselle ja sen jälkeen Mastoklinikan Tuomas Elorannan riki-koulutukseen. Tuomas esitti toivomuksen, että kyselisimme myös. No, niitä kysymyksiä tuli, laidasta laitaan. Mutta meille uusille kysymysten myötä selvisi, että porukassamme on eritasoista kokemusta ja siten me kaikki opimme tehokkaasti. Minulle ainakin jäi mieleen Tuomaksen viesti: ”älä muuta veneesi rikausta, jos haluat, että veneesi on turvallinen ja kulkee hyvin”. Uutta oli myös se, että masto on aina venekohtainen ja suunnitellaan kokonaisuudeksi yhdessä veneen kanssa, eli mastoa vaihdettaessa tulisi ottaa tämä huomioon. Sakkeleiden ja vanttiruuvien sokkien teippaus oli lisäksi tärkeää.
Turun linnaan oli mahdollisuus tutustua ennen lounasta ja lounaan jälkeen kuulimme Ocean Ladies Atlantic Rally for Cruises-kilpailun tarinan. Kertojina kippari Raija Alapeteri ja miehistöstä Pia ja Maren. Saimme kuulla, miten valtava ja monipuolinen työ oli tehtävä kilpailuun valmistautumisessa ja miten itse kilpailu sujui. Halusimme kuulla lisää, joten tarinaa jatkettiin vielä S/S Boren esittelyn jälkeenkin. Istuimme kuuntelemassa ja ihmettelimme, että me kuulumme tähän porukkaan, josta miehistö oli rakennettu. Mikä tahansa on siis mahdollista tulevaisuudessa!
Työryhmätyöskentelyn purun jälkeen pienen tauon jälkeen siirryimme illalliselle ravintola Göraniin Forum Marinumin yhteyteen. Ravintola Göran on nimetty rakastetun matkakirjailija Göran Schildtin mukaan. Schildtin Daphne-niminen purjevene sijaitsee keskellä ravintolaa muistuttamassa unohtumattomista seikkailuista, uskollisista matkakumppaneista ja kotiinpaluun tärkeydestä.
Sunnuntaina aamiaisen jälkeen pidettiin seuran vuosikokous. Noviiseina olimme ajatelleet vain seurailla, miten kokous sujuu ja mitkä asiat nousevat tärkeiksi. No, tarkkkailuasetelmista nopea siirtyminen toiminnan ytimeen tapahtui yhdelle meistä: Anna-Stina valittiin hallitukseen.
Lounaan jälkeen oli aika lähteä kotiin ja kotimatkalla tuli mietittyä seminaarissa syntyneitä ajatuksia:
Elisa: vahvimpana ajatuksena minulle muodostui, että olen normaali, vaikka omistan sinkkunaisena purjeveneen. Ja että tämä porukka kantaa läpi eteen tulevien haasteiden ja jakaa ilot ja onnistumiset.
Elina: Vaikka purjehduksessa olen noviiseista noviisein, pääsin heti mukaan keskusteluihin. Ilmapiiri oli hurjan kannustava, avoin ja lämmin. Sain valtavasti vinkkejä, neuvoja ja oppia. Olen aiemmin miettinyt, että onko edes mahdollista oppia purjehtimaan tällä lailla +30 vuotiaana perheenäitinä. No todellakin on! Ja tämmöisessä porukassa haaveet vain kasvavat, kun niiden toteuttamiseen saa konkreettista tukea. Kiitos!
Anna-Stina: Oli ihanan outoa, että veneen fiksaamisesta ja laittamisesta juttelu naisten kesken oli normaalia. Tunsi todella tulleensa oikeaan porukkaan, ja edessä odottaa purjehdusseikkailut ympäri Suomea ja ulkomaita!
Kirjoittajat: Elina Ruhanen, Anna-Stina Strang ja Elisa Hassinen
Kuva: Saila Semeri, Naps Viestintätyöryhmä