Päällikkönäyttö helatorstain viikonlopulla Suomenlahden aalloilla.

Tästä lähtee lautta Särkälle, vai lähteekö? Ihmettelen ja tutkailen Kaivopuiston rannassa.                                         Lähtee, huikkaa Marja selkäni takaa.

Marja suoritti helmikuussa venepäällikkökurssilla teoriaosuuden hyväksytysti ja nyt olisi sitten seuraava vaihe, käytännön päällikkönäytön antaminen jäsenpurjehduksen yhteydessä.  Minä, Raija olen vastuupäällikkönä ja näytön vastaanottajana, Marja päällikkökokelaana ja kipparitaitoinen Terhi perämiehenä, Minna päällikköharjoittelijana, Leena ja Tanja gasteina. Näyttöön liittyi ennakkotehtävinä reittisuunnittelu, ruokahuollon koordinointi ja tiimin ohjeistaminen ennakkoon viikonlopun purjehdukseen.

Lautta kiertää Harakan kautta Särkän saarelle. Sieltä pitäisi löytyä seuramme varaama vuokravene Dufour 40. Laiturin päässä. Näyttää kauniilta. Valkoiset kyljet peilaavat meren liplatuksen kylkiinsä.

Vuokraamon edustajat viimeistelevät vielä venettä luovutuskuntoon. Etsin repustani oman tsekkauslistan, jonka mukaan etenemme venettä vastaanottaessa. Näytti hyvältä. Siisti vene. Myös Viron rannikon kartat ja uusi satamakirja löytyvät. Marja osallistuu aktiivisesti tsekkaukseen. Tekniset taidot pulpahtavat jo nyt yllättävän hyvin esille. Läpiviennit vessoista ovat juntturassa. Vivut on saatava auki ja kiinni. Aina tarpeen mukaan. Yleensä kiinni, koska mereen emme skeidoja laske. Pientä säätöä läpivientien sulkijoiden kanssa.

Ajamme koneella Lauttasaareen Hoskin laituriin, jonne rantautumiseen yön yli saimme luvan ystävälliseltä satamapäälliköltä. Vuokraamon edustaja tuli vielä sovitusti Hoskille tsekkaamaan koneen.

cof

Marja moottorin kimpussa

Koneen pilssistä löytyy öljynsekaista nestettä. Mistä öljy tulee sinne? Pohjaproppu. Tip, tip. Onneksi hyvin verkkaisaan. Kiristyksestä ei apua. Tikusta katsoen öljyt ovat kirkkaat ja ylärajassa. Vuokraamon edustaja putsasi konepilssin ja antoi varaöljyä mukaan. Seuraamme tilannetta. Purjehtimaan olemme lähteneet, emme koneella ajelemaan. Mutta kone on oltava valmiudessa. Vastuupäällikkönä katsoin, että me pärjäämme.

Muut tiimiläiset, Terhi, Minna, Tanja ja Leena, saapuvat töiden jälkeen veneelle. Osa tiimistä lähtee kauppareissulle ruokalistojen kanssa. Kaksi kärryä kukkuroillaan. Gourmeeta on tulossa.

Marjan näyttö jatkuu heti aamusta.  Turvallisuusasiat, liivit, turvavaljaat ja -liinat, liikkuminen veneessä, palosammuttimet, sammutuspeitto, kaasun käyttö, MOB tilanteet, hätäraketit ja soihdut sekä kaikki muut turvallisuuteen liittyvät asiat ovat ohjelmassa. Hän selosti myös tiimille päivän reittisuunnitelman kartasta huomioiden sääennusteet. Tehtävät tiimille hän jakoi sujuvasti osaamisen ja kokemuksen perusteella niin, että kaikki pääsevät tekemään ja samalla oppimaan. Ennen lähtöä Marja tarkasti myös koneen öljytilanteen sekä varmisti, että polttoaine-, kaasu- ja vesitilanne on kunnossa.

Päällikkönäytön tilanne näytti jo heti aika hyvältä. Marja on veneillyt koko ikänsä ja juuri suorittanut kansimieskoulutuksen. Kokonaisuuden hallinta tuntui olevan heti hyppysissä.

Kello on 12, suunta merelle. Nostimme purjeet heti aallonmurtajan takana. Iso nousi nätisti. Genua vaikutti hieman venyneeltä, mutta toimi tuossa tuulessa ihan hyvin. Suunnitelmana oli Suomenlahden ylitys Naissaareen. Tuuli nousi ja muuttui täysin vastaiseksi. Kello oli puoli kaksi ja matkaa vielä vajaa 40M. Päällikkökokelaan ehdotuksesta teimme muutoksen suunnitelmaan. Paperikartta esille.

cof

Reittisuunnitelma uusiksi. Marjan ehdotus reittivalinnaksi ja napakka ote navigointiin vahvisti käsitystä hänen osaamisestaan päällikön roolissa. Harppi ja kolmioviivain liikkuivat tottuneesti kartalla. Paperille tuli kompassisuunnat ja matkat sutjakkaasti pienen pähkäilyn jälkeen. Suunnitelma valmis, lähdimme länteen ulkokautta. Tuuli oli hyvästä suunnasta ja vauhti sen mukainen. Eka tavoite oli Lähteelä ja toka, jos aika ja sää antavat periksi, Elisaari. Puolipilvistä, tuuli 7-10m/s, etelän ja lounaan välistä. Vauhti välillä jopa 8 knotsia.

Vastuupäällikön, siis minun, elo oli aika soljuvaa. Tunne oli kuin kapellimestarilla, joka saa soittimet soimaan.  Tarkkailin, tein joitain kysymyksiä ja puutuin vain tarvittaessa tilanteeseen. Huippukokkauskin hoitui siinä sivussa osaavien gastien toimesta.

Veneen syväys on 2,10m, mitenkähän Elisaaren ränni. Soitimme Elisaareen. Sari sieltä varmisti, että pääsemme hyvin, isompiakin on käynyt. Klo 20.05 köydet kiinni. Tuuli painoi perää hankalasti vinoon. Poiju oli liian lähellä, ei oikene. Veimme sataman pikku veneellä toisen köyden kauempaan poijuun. Kiristys ja vene oikeni. Naapurit seurasivat mielenkiinnolla meidän touhuja. Nuo nykyiset soutuveneet ovat ihan peestä, eihän niissä airot pysy ollenkaan paikoillaan. Mutta olihan se hulvattoman hauskaa ainakin minulla ja Marjalla.

Uudet perunat olivat jo kiehumassa ja savulohi odotti kylmiössä. Purjeet viikkaukseen, kansi siistiksi ja sitten rantautumismaljat,  salaatinteko ja illalliselle. Ja yhteenveto päivän tapahtumista. Silmät loistivat ja kaikilla oli nauru herkässä.

Saunan jälkeen oli mukava puikahtaa upouusille patjoille ja uusien peittojen alle. Tiimi kiittää näistä herkuista vuokraamoa.

Aamulla uusi reittisuunnitelma. Sää suosi meitä. Aurinkoa ja oikea tuulensuunta Naissaarta ajatellen. Marja piti taas aamupalaverin ja tehtävänannon ennen lähtöä. Koneen öljyjen tarkistus. Kaikki OK. Puikkelehdimme väylän ulos ja nostimme purjeet vetämään. Tuuli melkein lännestä. Meillehän oli tulossa vauhdikas purjehdus samalla halssilla, jos tuulensuunta pysyy samana. Matkaa n. 35M.

sdr

sdr

Ylitys oli yhtä nautintoa. Tuuli vaihteli 6 metristä 10 metriin sekunnissa. Laitoimme isonpurjeen jo lähtiessä 1.reiviin Marjan ehdotuksesta ja tilanteen mukaan säädimme rullagenuaa. Vene oli hyvin hallinnassa koko ajan. Samoin naisisto. Marja jakoi tehtäviä ja ruorivuoroja tasapuolisesti ja ohjasi sekä tuki hyvin gasteja tilanteen niin vaatiessa. Masterchef Minna vastasi yhdessä Terhin, Leenan ja Tanjan kanssa energiatason ylläpidosta.  Matka taittui 6 tunnissa yhdellä halssilla. Naissaaressa oli vain muutama vene, saimme valita paikan.

Saari on käymisen arvoinen. Kaikki palvelut löytyivät pientä korvausta vastaan. Vettäkin sai, mutta se oli kaivovettä, jota emme uskaltaneet ottaa tankkiin. Satamalahden rinteestä löytyi mukavannäköinen majatalo ja ravintola terasseineen. Sieltä voi vuokrata myös pyöriä, sähköjeeppejä ja muita kulkuneuvoja. Saarella on mielenkiintoinen historia ja paljon nähtävää. Parhaiten ne tavoittaa jollain kulkuneuvolla.

cof

Me vuokrasimme jeepit ja ajelimme niillä pitkin hiekkateitä ilman karttaa. Hiekkarantoja, vanha kirkko, vanhoja sotilas-alueita ja välillä taisimme olla vähän eksyksissäkin.

dig

Lauantaina suunnitelmana oli mennä Pranglin saarelle. Kallu Hoskilta antoi ennen reissua infoa Tallinnan lähellä olevista kohteista ja myös Pranglin saaren satamamestarin puhelinnumeron. Soitimme hänelle varmistaaksemme paikan tälle lauantai-illalle. Marja hoiti myös radistin tehtävät sujuvasti kaikilla kielillä.

Lähtö meni iltapäivälle  tutkimusretkiemme takia. Tiimipalaveri ja tehtävien jako meinasi kyllä mennä läskiksi, kun laituriin alkoi tulla jonossa upeita kilpapursia ja yhtä upeita kisamiehistöjä.

Pitääkö meidän nyt lähteä, kuului naisiston suusta. Päällikkökokelas sai vilkuilun lomassa sanottua, että joooo, kyllä me vissiin lähdetään.

cof

18 mailin matka taittui täysin purjein sivumyötäisessä auringon paistaessa ja naisiston nautiskellessa. Pranglin saaren rannat ovat kivikkoisia ja matalia, myös kalastajat olivat viritelleet ansojaan sinne ja tänne. Navigointi vaati tarkkavaisuutta tähystyksessä ja kartan seuraamisessa.

dig

Pranglin turistitoimisto ja disco

Eksoottinen paikka. Marja vei veneemme taitavasti suomalaisen 60 jalkaisen veneen kylkeen. Satamamestari kertoili lauantai-illan tapahtumista. Disco ranta-aitassa ja lahden toisella rannalla ravintolassa iltajamit. Oma illallinen ylitti kuitenkin kaikki odotukset, emme tarvinneet paikallisia baareja.

Jalkauduimme discon lähettyville seuraamaan nuorison kerääntymistä. Rockibileet käynnistyivät. Nuoriso jammaili

mde

Pranglin oppaat

olutpullot käsissä. Poliisit ilmestyivät paikalle, keräsivät pullot ja pysäyttivät bileet. Poliisit tulevat lautalla, johon autolle on paikka varattava ennakkoon, joten tieto oli kiirinyt kylille. Disco käynnistyi uudelleen, kun pollarit olivat poissa. Mekin korkkasimme Prangli Travel auton kupeessa illan päätteeksi yhden shampanjapullon, 7€. Sitten siirryimme omille apajille veneeseen.

Aamulla kohti kotisatamaa. Suomenlahden ylitys 35M. Marja teki taas suunnitelman, tutki sääennusteen ja piti miehistöpalaverin. Tuuleton aamu. Irtauduimme Terhin toimesta peruuttaen ison veneen kyljestä. Odottelimme tuulta. Ylitimme laivaväylän vielä konevoimalla. Muutamia aluksia meni molempiin suuntiin. Ei tungosta. Laivaväylän jälkeen alkoi tuuli viriämään. Lounaistuuli. Täydet purjeet ja vauhti saatiin jopa 6 solmuun. Mukavaa menoa, ei aallokkoa. Tähtäsimme Särkälle klo 16. Harmajan jälkeen kylkeemme ajoi tullivene. Monen kysymyksen jälkeen pääsimme  jatkamaan matkaa. Laskimme purjeet Suomenlinnan edustalla.

Päällikkönäyttöön liittyvistä asioista keskustelimme Marjan kanssa päivittäin aina legin päätteeksi. Loppukeskustelun päällikkönäytöstä kävimme viimeisen legin aikana yhdessä koko tiimin kanssa. Miten hän itse koki onnistumisensa ja työskentelynsä päällikkönä, miten tiimi ja minä näytönvastaanottajana koimme sen. Yhteiset ajatukset.  Hän selvitti käytännön kokeen kaikki osa-alueet hyväksytysti.

Seuraavaksi Marja lähettää tämän tutkinnon paperit liitteineen Suomen Purjehdus ja Veneily ry:lle ja  kansainvälisen huviveneenkuljettajan lupakirja on kohta plakkarissa. Näin tämä prosessi toimii, käytännön taidot etunenässä.

Päällikkönäytön vastaanottaminen useanpäivän purjehduksella on osoittautunut erittäin toimivaksi. Joissain tapauksissa se voi jäädä vielä joiltakin osa-alueilta harjoitteluvaiheeseen, mutta siitä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla näyttöön.

written by Raija, skipper

 

 

1 kommentti
  1. Antero Kaukonen says:

    Tämä oli oivallinen kuvaus näyttösuoritteen ympärillä – ei pelkkää suoritusta vaan nimenomaan matkakertomusmuotoon loistavasti puettu tarina. Iloista luettavaa, herätti mielenkiinnon ko Viron satamakohteita kohtaan ja nosti loistavasti esille sen osaamiskohotuksen minkä aktiivi-NAPS:laiset ovat Suomeen saanee aikaan – naispurjehtijoiden joukkoon.

    Hienoa toimintaa teillä !

    Vastaa

Kommentit on kivoja. Jätä omasi.

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä?
Kerro muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *