Päiväkirja: Siirtopurjehdus Cuxhaven – Hanko 2019

Paluu Cuxhaveniin

Yli 10 vuotta sitten olin siirtämässä 441 Swania Cuxhavenista Suomeen. Nyt lähden uudelleen samalle matkalle samanlaisella veneellä. Silloin siirrettiin kaverin venettä Italiasta Turkuun. Nyt siirretään Ocean Ladyjen Carissa ARC2018 venettä viimeisellä ulkomaan legillä Cuxhavenista Hankoon.
Mielenkiintoista nähdä mitä matka tuo tällä kertaa tullessaan. Viimeksi oli vastatuulta, sadetta ja koneajelua pitkäksi venyneen aikataulun takia. Visbyssä pysähdyttiin suihkuun, kauppaan ja syömään – ja yöksi merelle.
Nyt matkan pitäisi toisenlaisen suunnitelman mukaan. Meillä on varattu 10 päivää aikaa mikä pitäisi riittää jos kaikki menee hyvin.
Plääni on Cuxhaven – Rendsburg – Laboe – Bornholm – Byxelkrok – Stora Karlsö – Visby – Fåresund – Hanko. Tai suunnilleen ainakin sinne päin.
Matka alkoi jo maanantaina Turusta iltalaivalla Tuhkolmaan. Siltä taksilla bussiasemalle ja bussilla Skavstan lentokentälle. Ryanairilla Bremeniin ja taksilla juna-asemalle. Vielä kaksi junaa ja yksi taksi niin oltiin perillä hotellissa Cuxhavenissa.
Keskiviikkona päästiin veneelle kun edellinen siirtomiehistö lähti kotiin. Bunkrattiin venettä lähtökuntoon seuraavaksi aamuksi. Käytiin rantaravintolassa illallisella ja nähtiin komeat ukkospilvet.
Keli on ollut ukkosen kuumaa ja ukkonen toi helpotusta helteeseen.
Kotiuduttiin veneelle ja kippari määräsi lähtöajan seuraavalle aamulle klo 0830.

Ekana merellä oli tietty kaikista tärkein asia synkronoida kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet.

Cuxhaven – Rendsburg

Kello 0830 pärähri veneen kone käyntiin ja lähdettiin Cuxhavenista kohti Brunsbuttelin sulkua. Alkuun ajettiin laskuvettä vastaan ja vauhti oli huimat 2 knots. Ja muistoja menneestä – otettiin vähän pohjaan kiinni kun mentiin liian kauas väylän reunasta. Edellisellä siirtokeikallahan jäätiin laskuveden vangiksi kun mentiin liian kauas hiekkasärkille. Maattiin vinossa koko laskuvesi ja korkattiin valkkarit. Nousuveden aikaan päästiin irti ja vasta sitten matka jatkui.
Nyt vaan tössähti muutaman kerran ja sitten kännettiin takaisin lähemmäs väylän reunaa.
Laivoja kulki edestakaisin koko ajan. Keli oli omituinen – pilvistä ja kirkasta. Kummallista aallokkoa sikin sokin.
Brunsbutteliin savuttiin 1300 jälkeen. Odotusalueella ajeltiin ympyrää runsas tunti, ennen kuin sulku avattiin huviveneille. Huviveneet saa ajaa sulkuun vain ja ainoastaan silloin kun vilkkuu yksinäinen valkoinen valo. Onneksi alueella risteili muitakin huviveneitä ja peesaamalla selvittiin siitäkin kunnialla. Sulku meni hienosta ja sitten alkoi kanava-ajelu. Maisemat eivät päätä huimaa, mutta onneksi seura on sitäkin parempaa.
Illalla 2130 aikoihin otettiin kiinni Rendsburgin vierassatamaan. Hyvin kippari pärjäsi aika tiukassa käännöksessä ilman keulapotkuriakin. Iltaa istuttiin vähän pidemmän kaavan mukaan – taas.
Huomenna bunkrataan vähän lisää, ajellaan Holtenauhun ja mennään Laboeen juhlimaan juhannusta.
55 mpk / 12,5 h

Rendsburg – Rendsburg – Rendsburg – Rendsburg …

21.06.2019 Pe Juhannusaattona
No niin…
Kaikki alkoi niiiin hyvin. Heräsin aamulla ennen aikojani ja kävin suihkussa. Istuin rannalla odottelemassa, että muut herää ja ehtii keittämään kahvia.
Ruokalistaa oli tehty hartaudella torstai-iltana ja iskuryhmä lähti kauppareissulle. Kippari bongasi Hafenheisterin kioskista sekä moottoriöljyä että vesipillereitä. Molemmat oli ostoslistalla. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Lähtö oli sovittu klo 1200, mutta iskuryhmä oli niin ripeä kauppareissulla, että koitettiin lähteä jo aikaisemmin. Siis koitettiin. Starttimoottori ei edes koittanut. Ei pihahdustakaan. Veneen juniorit availi mittariston paneeleja ja etsi solenoidia, löysi irrallisia sähköjohdon pätkiä ja teki kyllä parhaansa, mutta kone ei käynnistynyt.
Hafenmeisterilla oli tähän tiedossa paikallinen supermies Björn Hansen. Supermies on tulossa lauantaiaamuna klo 0900.
Syötiin yhteinen lounas ja sen jälkeen miehistö hajaantui kuka minnekin. Kippari pesi veneen pyykit. Sääntö kuulemma on, ettei veneeseen jätetä omia lakanoita. Niitä kuitenkin pestiin nyt viisi kappaletta. Onkohan joku vaihtanut ne pyyheliinoihin, sillä niitä oli veneessä vuosi sitten kymmeniä. Nyt niitä oli pesussa vain viisi ja käytössä kolme.
Juhannusta juhlittiin uusien perunoiden, sillin ja makkaroiden merkeissä.
Jännityksellä odotan huomista mitä tuleman pitää.

22.06.2019 Juhannuspäivä
Supermies Björn tuli ja meni. Oikein mukava ja pätevän oloinen kaveri. Kävi ilmi, että starttimoottorin solenoidi on kärvähtänyt. Jos meillä olisi yhtään onnea, niin uusi saataisiin muutamassa päivässä – jos onni ei ole matkassa niin vene jää Rendsburgiin pariksi viikoksi. Björn lupasi palata asiaan maanantaina kun saa lisää tietoa.
Syy, miksi solenoidi on kärvähtänyt, on se, että vajaa viikko sitten veneellä oli Dunkerqueessa ’korjattu’ starttimoottoria. ’Korjattu’ lainausmerkeissä, koska puoli vuotta sitten Teneriffalla rikki mennyt starttimoottori oli nyt laitettu paikalleen ’korjattuna’.
EDIT. Tuo ylläoleva starttimoottoritarina oli siis veneessä ’varmaa’ tietoa. Myöhemmin kuulin miten asia oikeasti oli: Teneriffalla oli starttimoottorista irronnut maajohto! Kun se laittoi takaisin kiinni niin startti toimi ok. Dunkerqueessa oli startti oikeasti hajonnut. Veneessä oli reissun alusta asti, kipparin punkan alla matkustanut, ollut vanha, mutta toimiva starttimoottori kaiken varalla. Dunkerqueen korjausmies oli avannut tuon vanhan startin ja todennut sen kaikin puolin toimivaksi. Varustamon edustaja oli arvioinut, että sillä luultavasti pääsee Suomeen saakka. Ja sillä tiedolla mentiin. Oli vain huonoa tuuria, että se kuitenkin sitten hajosi.

Laiturielämää
Aika nopeasti saatiin aivot uuteen moodiin – laiturielämään. Kuljettiin kaupungilla, tutustuttiin baareihin ja aivan erityiseksi shoppailupaikaksi osoittautui paikallinen henkkamaukka (hyviä kalsaritarjouksia) sekä Euron kauppa. Kummassakin käytiin useampaan otteeseen. Sunnuntaina osa lähti päiväksi Helgolandiin ja tiistaina pojilla oli vapaapäivä ja he kävivät Kielissä Kielin viikoilla.
Björnillä oli meille maanantaina hyviä uutisia – hän oli löytänyt uuden Solenoidin ja se saapuisi keskiviikkona.

Laiturielämää

Rendsburg – Rönne

Keskiviikkona 26.6 Björn tuli jo aamusta ja sai solenoidin paikalleen. Klo 1030 oltiin jo käyty tankilla ja ajeltiin kohti Holtenaun sulkua. Parin tunnin ajelun jälkeen oltiin Holtenaun kanavamaksu automaatilla sulun odotusalueella. Tällä kertaa sulku vei aikaa 1,5 h.
Sulun jälkeen konetettiin Kielin lahdella pois suurten purjelaivojen tieltä ja seilit saatiin auki viiden maissa. Tuulee hyvin, ihan oikeasta suunnasta – lännestä – ja kaikilla on mieli korkealla.
Ensimmäinen yö merellä menee hienosti – vahdit vaihtuu niin kuin ne olisi aina olleet päällä. Vene keikkuu ja myrskypunkat on käytössä jotta pystyy nukkumaan.
Torstaina tuulee edelleen hyvin ja matka jatkuu avotuuleen. Syötiin pasta bolognesea kahteen kertaan ja jauhelihapihvejä tölkistä. Veneessä oli edellisten legien jälkeen RUNSAASTI tomaattipyrettä joten sitä tungettiin melkein joka ruokaan.
Bornholmiin Rönneen otettiin kiinni illan suussa ysin aikoihin. Nopeat ankkurit (toisilla ei ehkä ihan niin nopeat) ja unten maille. Seuraavana aamuna oli lähtöajaksi sovittu 0800.

Meri oli parin vuorokauden aikana välillä hyvinkin kuoppainen ja vellova. Osa matkasta tultiin myötätuuleen ja sen takia olo oli välillä kun pesukoneessa. Mulla – ja muutamalla muullakin – oli laastarit korvan takana. Ei tullut merisairaus. Tiedä sitten oliko syynä se laastari vaiko se, että noudatin viisaamman neuvoa ja veneen keikkuessa puolelta toiselle keikutin itseäni vastasuuntaan ja koitin pitää itseni vaakasuorassa. Muutamalla meistä ei ollut ihan niin hyvä tuuri. Ja toinen lähti Rönnestä kotimatkalle. Ymmärrän päätöksen oikein hyvin ja ihalin jo alunperin hänen päätöstään lähteä mukaan purjehtimaan.

200 mpk, 1 vrk 10 h

Hoburgin kosto

Reissu jatkui Rönnestä perjantaina 28.6 aamulla 0800. Sataman ulkopuolella vedettiin iso ylös II reiville, sillä tuuli tuntui nousevan nopeasti. Se oli kuitenkin ohimenevää, sillä muutaman tunnin sisällä oli molemmat reivit purettu. Ja koska meidän aikataulu oli menetetty jo Rendsburgissa, niin ennen puolta päivää jouduttiin laittamaan kone päälle. Iltapäivällä huomattiin, että laturin valo palaa punaisena?! Avattiin konekoppa ja vot – laturin hihna oli rispaantunut ja hihna oli tippunut pois paikaltaan. Sillä hetkellä oltiin onneksi laivaväylän reunalla, joten pienen neuvottelun jälkeen käännettiin kurssia vielä enemmän ulospäin laivaväylästä ja juniorit vaihtoivat hihnan. Onneksi sellainen oli vielä varalla. Uutta ei enää ollut joten toivottiin, että hihna kestää seuraavaan satamaan saakka. Makeaa vettä jouduttiin lisäämään kiertoon 4 litraa, sillä se samainen laturin hihna kierrättää myös vesipumppua ja kaikki vesi oli ehtinyt kiehua olemattomiin. Iso pidettiin ylhäällä koko päivän ja sillä saatiin paikoin hieman lisää vauhtia. Illalla tuuli kääntyi myötäiseksi joten iso otettiin alas ja sen tilalle rulla auki. Konekin saatiin sammutettua moneksi tunniksi. Ihana rauha ja hieno auringon lasku sai jokaisen kannelle fiilistelemään. Päivän aikana syötiin kana-riisi-vihannes pataa ja nakkimunakasta. Yöllä pientä keinumista mutta ei mitenkään pahaa.

Lauantaiyöllä tuuli tyyntyi taas niin että kone oli laitettava päälle. Aamusella vaihdettiin kaasupullo – sen jälkeen kun juniori oli vaihtanut siihen oikeanlaisen hatun.
Gotlannin eteläosassa olevan Hoburgin korkeuksilla korkattiin portviini Ukko Hoburgin kunniaksi ja koitettiin sillä hyvittää Ukkoa. Ukko Hoburg ei hyvällä katso kaiken maailman maakrapuja ja siksi Hoburgin leveyksillä pidetään yleensä ensikertalaisille kastetilaisuus. Kuten sanottu, me koitettiin hyvittää Ukkoa portviinillä, mutta se taisi lähinnä suututtaa Hoburgin ukon, sillä…..
1300 veneen aikaa moottori lakkasi käymästä.
Juniorit taas hommin. Nyt vaihdettin kaikki suodattimet mitä veneestä löytyi moottoriin ja polttoaineen syöttöön. Olivat kuulemma täynnä mustaa töhnää. Sen jälkeen juniorit alkoivat ilmaamaan konetta. Ja sitten Ukko Hoburg kostaa toisen kerran – viimeisillä senteillä, juuri ennen kuin kone olisi saatu ilmattua, starttimoottori hajoaa! Vaikka nappia miten painoi, niin mitään ei tapahtunut. Kippari päätti, että käynnistetään ruuvimeisselillä. Ilmaaminen saatiin tehtyä ja kone käyntiin. Ja sitten olikin isomman päätöksen aika.

Olimme siihen saakka olleet ottamassa kiinni jonnekin Gotlannissa. Joko Visbyhyn tai sitten pohjoisessa olevaan Fårösundin satamaan. Hampurilaisista ja kylmistä oluista oli puhuttu pitkin päivää. Ja nyt kannella pidettiin palaveria jatkosta – mennäänkö Gotlantiin vai ei? Uskaltaako konetta enää sammuttaa vai ei? Jos mennään suoraan Hankoon, niin toimiiko kone sinne asti? Mitä jos se sammuu juuri sisäänmenon kivikoissa? Saadaanko kone uudelleen käyntiin ruuvimeisselillä vai hajosiko koko startti jotenkin? Ilmeisen yksimielisesti päätettiin jatkaa suoraan Hankoon. Jos kone tilttaa Hangon lähellä niin soitetaan pelastajat hinaamaan meidät rantaan. Huoh….

Tuon päätöksen jälkeen matkan luonne muuttui itselläni kokonaan. Mieleen muistuivat asiat vuosikymmenen takaa Leijonan lahden merihädästä kun kone ei toiminut. Silloin syynä oli dieselpöpö. Nythän emme tienneet, onko dieselin joukossa pöpö vai ei. Ilmeisesti myrkkyjä ei tässä veneessä dieselpöpön estoon ole käytetty. Ei myöskään ollut tietoa, koska suodattimet on viimeksi vaihdettu. Mutta Hankoon päätettiin lähteä, vaikka Visby olisi ollut parin tunnin päässä. En ymmärtänyt päätöstä silloin enkä vieläkään sitä ymmärrä.
EDIT: Hangossa korjausmies oli laittanut starttimoottorissa irrallaan olleen sähköjohdon takaisin kiinni ja startti toimi sen jälkeen Loviisaan saakka. Sama vika oli ilmennyt jo siirtopurjehduksella Teneriffalla.

Tämän päivän ruokalistalla oli pastaa erilaisilla tomaattipohjaisilla kastikkeilla. Meri ei keikuttanut pahasti.

 

Sunnuntaina oli hieno auringonnousu. Keitettiin kunnon kahvit sen kunniaksi. Aamulla käytiin läpi veneen ruokatilanne. Vaikka meillä oli tosiaan hartaudella tehty ruokalista, niin kävi ilmi, ettei kukaan ollut siitä piitannut mitään vaan jokainen oli tehnyt ruokaa vähän omasta päästä sen mukaan mitä kukin oli kaapeista löytänyt. Se siitä suunnittelusta. Sunnuntai päivä oli helteinen. Iltapäivällä huomattiin kelloista, että paineet laskevat ja sehän tietää tuulia.Syötiin eilistä Hoburgin pastaa jatkettuna (tänään sen nimi oli Gotska Sandön pata) sekä muusia ja makrilleja.
Meri alkoi tosissaan keikkua tuulen myötä. Mentiin melkein myötäiseen, mikä tarkoitti sitä, että loppumatka oltiin taas kun pesukoneessa. Vain salongin yläpunkissa asuvat juniorit saivat nukuttua. Ne punkat ovat veneen kapeimmat ja niissä on kunnon meripunkka. Meillä muilla unet jäivät väliin merenkäynnin takia. Ei auta, vaikka kuinka koittaa tunkea punkkaan täytettä sivuille jos punkka on liian leveä. Aamuyön aikana melkein kaikki siirtyivätkin kannelle hengaamaan. Suuri oli ilomme kun Bengtskärin majakka alkoi hahmottumaan.
Illalla veneessä koettiin pienoinen karkkiGate.

Tuulisen Hankoon otettiin kiinni yhden maissa maanantaina. Kaikilla oli kiire kotiin joten mitään ihmeempiä loppudinnereitä ei ollut.

n. 450 mpk. 3 vrk 5 h

0 kommenttia

Kommentit on kivoja. Jätä omasi.

Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä?
Kerro muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *