Pitkään odotettu syysseminaari kokosi naispurjehtijat Herrankukkaroon

Naispurjehtijat pääsivät pitkän koronatauon jälkeen nauttimaan seminaariviikonlopusta. Rymättylän tunnelmallisessa Herrankukkarossa 29.–31.10.2021 järjestetty syysseminaari tarjosi noin 70 osallistujalle jälleennäkemisen ja tutustumisen iloa sekä kiinnostavia esityksiä.

Moni odotti Naispurjehtijoiden syysseminaaria tänä vuonna tavallistakin innokkaammin. Yleensä Naps pitää seminaarit syksyisin ja keväisin, mutta koronan takia seminaareja ei ollut voitu järjestää kahteen vuoteen, sitten syksyn 2019. Lokakuun viimeisen perjantain hämärtyessä illaksi odotus oli viimein ohi ja naispurjehtijat eri puolilta Suomea saapuivat Rymättylän Herrankukkaron lyhdyin valaistuun kylämiljööseen.

Herrankukkarossa, kirjaimellisesti

Herrankukkaron moninaisista mökeistä voisi kirjoittaa jo kokonaisen blogikirjoituksen, mutta jätettäköön se myöhemmäksi. Osa majoittui laivaan, osa suureen kelohuvilaan, osa mummonmökkiin. Joku nukkui melkein kuin linnunpöntössä, ja meri näkyi monen ikkunasta.

Majoittumisen jälkeen kokoonnuttiin illalliselle. Iloinen puheensorina täytti salin, kun vanhat tutut tapasivat pitkästä aikaa. Mukana oli myös useita uusia jäseniä, ja heidät otettiin vastaan lämmöllä. Ilo samanhenkisten ihmisten tapaamisesta kasvokkain oli melkein käsinkosketeltavaa.

Erityisen mukavalta seminaarin toteutuminen tuntui varmasti järjestelyistä vastanneista napsilaisista. Päivi Lehtinen ja Anna-Stina Strang olivat varanneet tilat ja puhujat sekä valmistelleet tapahtuman useita kertoja ja joutuneet sitten aina perumaan ja siirtämään varausta. Lämmin kiitos heidän sinnikkäästä työstään!

Illallisen jälkeen osallistujille oli varattu Herrankukkaron savusaunat ja kaislikkokylpylä lämpimine paljuineen. Lämmin ja tuuleton loppusyksyn ilta ei olisi voinut olla upeampi.

Hypotermiasta huumorilla

Lauantaiaamun ensimmäinen aihe hypotermia kiinnosti monia etenkin teorian tasolla. Annika Westerholm Merivartiostosta kertoi täydelle salille, miten ja millaisessa ajassa hypotermia syntyy ja mitä se aiheuttaa. Vaikka aihe oli vakava, luentoa höysti huumori. Kuulijoille tuli vielä aiempaankin konkreettisemmaksi se, että kylmään veteen joutumisen jälkeen pelastautumisaika on todella lyhyt.

Rokeimmat pääsivät kokeilemaan tätä myös käytännössä: 13 napsilaista asteli Annikan perässä 10-asteiseen mereen. Rannalla seisoi iso joukko kiinnostuneita ja myös ulkomainen turistiryhmä, jolle vaatteet päällä lokakuisessa meressä lilluvien suomalaisten touhu näytti varmaan vähintäänkin erikoiselta. Jokaiselle uimarille oli nimetty valvoja, jonka tehtävä oli kysellä testikysymyksiä ja kuunnella, alkoiko puhe kuulostaa siltä kuin uimari olisi Annikan sanoin vetäissyt pullon rieslingiä. Naiset tsemppasivat toisiaan kylmässä meressä ja taisivat laulaa pari yhteislauluakin, mutta valvojien kysymyksiin saatiin aina selkeät vastaukset. Kymmenen minuutin jälkeen oli aika nousta vedestä ja päästä saunaan. Kaikki näyttivät hyväkuntoisilta ja hyväntuulisilta, joskin mielipiteet jakautuivat: joku kertoi vedessä olleen todella epämiellyttävää, toisesta siellä oli ollut ihanaa. Laituriparlamentin yhteinen kanta oli kuitenkin se, että hurjia naisia kyseessä.

Uimisen vaihtoehtona oli Maarit Suomen vetämä retki viereisen Aaslaluodon Karhuvuorelle. Rymättyläläislähtöinen Maarit johdatti joukon ihailemaan maisemia ja kertoi seudusta retkeläisille.

Asiaa vesien ja veneiden kunnossapidosta

Uimarit palasivat saunasta ja retkeilijät Aaslaluodosta yhteiselle lounaalle, jonka jälkeen seurasi tiukka luentoputki. Ensin Katriina Murto Pidä Saaristo Siistinä ry:stä puhui veneilijän mahdollisuuksista vaikuttaa vesiympäristöön. Uskomattomalta kuulosti Katriinan kertoma tieto, että vaikka septin tyhjentäminen mereen kiellettiin jo 2005, lähes puolet veneilijöistä tekee edelleen välillä niin. Tiskivedet eivät ole yhtä paha vesistöjen rehevöittäjä kuin käymäläjäte, mutta pienessä ja matalassa lahdessa, jossa käy paljon veneitä, voivat nekin olla haitallisia. Parempi tapa onkin tiskata maissa tai imeyttää tiskivesi maahan.

Seuraavana Ajolanranta oy:n Antti Saarisalo puhui veneen kunnossapidosta. Käytännönläheinen esitys listasi veneen tärkeitä läpi käytäviä kohtia ja korjausten noin-hintoja. Pääsimme näkemään niin upouuden purjeveneen pohjan viimeistelyjä kuin katsastuksissa vastaan tulleita hengenvaarallisia tee-se-itse-viritelmiä.

Illan lopuksi kuulumisiaan kertoivat vielä Napsin työryhmät. Kilpapurjehdustyöryhmään kuuluu vain yksi henkilö, mutta seminaariosallistujista löytyi kyllä kilpailuhenkeä. Loppukeväälle päätettiinkin järjestää pieni napsilaisten purjehduskisa. Siitä ja muiden ryhmien suunnitelmista tulee lisätietoa Nimenhuutoon, jonne muuten kannattaa muuttaa nimimerkiksi oma nimi ja jonka sähköpostiasetukset kannattaa laittaa itselle sopiviksi. Viestintätyöryhmä kertoi tekeillä olevasta venekokkauskirjasta, ja moni osallistuja antoikin siihen parhaan veneruokansa reseptin. Reseptejä saa laittaa jatkossakin esimerkiksi Napsin verkkosivujen lomakkeella.

Päivä päättyi uskomattoman monipuoliseen illalliseen (kolmenlaista marinoitua silakkaa, savulohta, savusiikaa, savujuustoa, salaattia, kanaa, viiriäistä, gratiinia, hunajajuureksia, perunoita, karjalanpaistia, saaristolaisleipää ja tietenkin jälkiruokaa) sekä savusaunaan ja kaislikkokylpylään.

Säästä puhumiseen tarvittaisiin koko päivä

Sunnuntaiaamuna saatiin nukkua kellojen siirron vuoksi tuntia pidempään. Aamupalan jälkeen kuultiin Sääneuvos oy:n meteorologi Petri Takalaa, joka oli osalle kuulijoista tuttu Naispurjehtijoiden helmikuisesta verkkoseminaarista. Silloin aikaa säästä puhumiseen oli ollut tunti, mikä oli liian vähän. Nyt veneilijän sääasioihin oli varattu yli tuplasti sen, mutta asiaa ja napsilaisten kysymyksiä oli niin paljon, että seuraavaa aikaa alettiin jo katsella kalentereista.

Petri kertoi esimerkiksi, mitä sää pohjimmiltaan on, mitä pilvien muoto kertoo tulevasta säästä ja miten tuulet liikkuvat matala- ja korkeapaineiden ympärillä. Osa kuulijoista oli perehtynyt sääilmiöihin jo entuudestaan ja osalle kaikki oli uutta, mutta sääneuvos selitti asiat niin, että kaikki pysyivät ainakin suurin piirtein mukana.

Tulevia suunnitelmia

Lounaan ja lähtökahvien aikana kommodori kertoi vielä marras-joulukuulle 2023 suunnitellusta Naispurjehtijoiden ARC-purjehduksesta. ARC eli Atlantic Rally for Cruisers on vuosittainen suuri purjehduskisa, joka lähtee Kanarialta ja päättyy Karibialle. Kahden vuoden kuluttua mukana on myös Naispurjehtijoiden 12-henkinen joukkue S/Y Vahinella. Jos Atlantin ylitys kiinnostaa, kannattaa seurata Nimenhuutoa, jonne tulee lisätietoa mm. paikkojen jaosta, kunhan tiedot tarkentuvat.

Antoisan viikonlopun jälkeen oli aika pakata tavarat mummonmökeistä ja linnunpöntöistä sekä suunnata kotiin. Moni tapaa jo pian pääkaupunkiseudulle ja Turkuun suunnitelluissa pikkujouluissa, ja kohta pääseekin ilmoittautumaan jo maaliskuun viimeisenä viikonloppuna pidettävään kevätseminaariin.

Teksti: Essi Lehtinen
Kuvat: Saila Semeri, Päivi Lehtinen, Kirsi Pullinen ja Bettina Sågbom-Ek

Kirjoittaja on aloitteleva purjehtija ja uusi napsilainen, jolle kukaan syysseminaarin osallistujista ei ollut entuudestaan tuttu ja jolle seminaari oli ensimmäinen Napsin tapahtuma. Viimeinen se ei varmasti ollut.