Napsin syysseminaaria vietettiin kauniilla ja historiallisella Seilin saarella 28.–30.10.2022. Noin 60 osallistujaa pääsivät nauttimaan monipuolisesta ohjelmasta, hyvästä seurasta ja saariston vaihtelevasta säästä.
Seilin saaresta lienee jokainen saaristosta kiinnostunut kuullut tarinoita, ja moni purjehtija on siellä vieraillut, mutta harvempi on päässyt käymään saarella lokakuun lopulla, halloweenin aikaan. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, kun m/s Norrskär otti Turusta kyytiinsä kuutisenkymmentä napsilaista ja lähti sumuisessa perjantai-illassa kohti tarinoiden saarta.
Perille saavuttaessa oli pimeää, mutta matkalla jaetut otsalamput valaisivat postilaituria ja hiekkateitä. Saimme majapaikkojemme avaimet ja lähdimme etsimään Nordlingia, Leipomoa, Fyyriä, Porttia, Metsätaloa, Ylätaloa ja Alataloa. Moni rakennuksista oli ollut Seilin sairaalan aikoina muussa käytössä, mutta nyt niissä oli pääosin kahden hengen huoneita. Majoituttuamme seikkailimme upealle kiviselle päärakennukselle, jossa meitä odotti tervetuliaismalja ja illallinen.
Satoja vuosia historiaa ja saaristoluonnon syksyä
Lauantaiaamu valkeni sateisena, mutta purjehtijathan eivät säätä säiky. Pääsimme Visit Seilin huikean oppaan johdolla kierrokselle, jolla kuulimme saaren historiaa 1600-luvun leprasairaalan ajoista 1960-luvulle, jolloin naisten mielisairaalan viimeiset potilaat muuttivat muualle ja saaren rakennuksissa jatkoi Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuskeskus. Historiakierrosta täydensi myöhemmin lauantaina Yle Areenasta katsottu elokuva Seilin naiset. Oli vaikuttavaa nähdä ja kuulla tarinoita sairaalan asukkaista ja elämästä juuri niissä saleissa, joissa potilaat ovat kauan sitten käyskennelleet.
Historiakierroksen jälkeen Napsin oma paikallisopas Tuija Töyräs johdatti joukon luontoretkelle korkeille kallioille kirkon taakse. Sade oli lakannut ja näkymät Airistolle upeat.
Lauantain liikunnallisen annin täydensi Susanna Jussilan liikunta- ja venyttelyhetki Seilin kirkon rannassa puiden katveessa. Toimistotyön ja istumisen tuomat jäykkyydet vähenivät ihanasti, ja tuuli humisi saaristomännyissä, kun illaksi luvattu myrsky ilmoitteli tulostaan.
Pelastuslautta-asiaa luentosalissa, rannalla ja meressä
Merivartioston Annika Westerholm piti erinomaisen luennon veneilijän turvallisuudesta. Tällä kertaa keskityttiin pelastuslautan käyttämiseen. Suomen merialueella apu saapuu onneksi nopeasti eivätkä kaikki veneilijät tarvitse pelastuslauttaa, mutta vaikkapa Gotlantiin purjehtivan kannattaa lautan hankkimista harkita.
Annika kertoi, milloin vene täytyy jättää (aluksen päällikön käskystä) ja mitä pelastuslauttaan otetaan mukaan (mm. puhelimet ja muut viestivälineet, peittoja, valoja). Pelastuslauttaan kannattaa yrittää päästä kuivana ja lämpimät vaatteet yllään. Annika selosti, miten lautta laukaistaan ja miten sen saa tarvittaessa käännettyä oikein päin. Hätätilanteessa ei ole aikaa perehtyä pelastuslautan ohjeisiin, joten harjoittelu kannattaa tehdä etukäteen.
Luentosaliosuuden jälkeen napsilaiset pääsivät tutustumaan Merivartioston vanhaan pelastuslauttaan ihan käytännössä. Moni kävi kokeilemassa rannalla olevaa lauttaa ja toteamassa, että kuusi naista täyttää sen aika lailla täsmällisesti. Annika esitteli lautan varusteita rantapallon näköisestä tutkaheijastimesta matkapahoinvointilääkkeisiin, jotka pitäisi ymmärtää ottaa vuorokautta ennen matkaa. Asia oli vakavaa, mutta kuulijoita nauratti niin kuin aina Annikaa kuunnellessa.
Illalla rohkeimmat naispurjehtijat kokeilivat, miten lautta toimii lokakuun lopun merivedessä navakan syystuulen ujeltaessa. Sisään kiipeäminen ei kai ollut ihan helppoa, mutta kukaan ei tainnut tulla potkaisseeksi kaveria – tästä Annika oli varoittanut. Kokeilemassa olleet kertoivat rantasaunan löylyissä, että lautan sisällä tuli nopeasti lämmin. Lautalla tarjottu rommihörppy saattoi myös auttaa!
Carissan hurja reissu Atlantin yli ja takaisin
Sunnuntaiaamupäivä käynnistyi Napsin katsastuspäällikkö Paula Rissasen huimilla reissutarinoilla. Kun Ocean Ladies -yhdistyksen vaihtuva naisisto purjehti s/y Carissalla Karibialle syksyllä 2021 ja palasi takaisin seuraavana kesänä, osui matkalle käänteitä, joita kaltaiseni lähivesien perhepurjehtija ei osaa edes kuvitella.
Paula kertoi, miten heti lähdön jälkeen Suomen Tulli oli pysäyttänyt syksyisellä merellä yksin seilaavan naisiston ja tiedustellut, minne vene on matkalla. ”Karibialle!” ei ollut ehkä vastaus, jota viranomaiset olivat odottaneet! Ennen sinne pääsyä vene kohtasi kuitenkin Espanjan rannikolla miekkavalaiden hyökkäyksen, joka vaurioitti venettä pahasti. Tiedotusvälineet kiinnostuivat tapahtumasta, ja tarkempaa tietoa tapahtuneesta löytyy edelleen verkosta runsaasti. Aikataulu miekkavalaiden aiheuttamien vaurioiden korjauksille oli lähes mahdottoman tiukka, mutta vene saatiin kuin saatiinkin kuntoon ja joukkue ehti ARCin lähtöön, vaikka matkalle osui vielä yksi tulivuorenpurkauskin.
Carissa sai ARCissa hyvän startin, mutta alkumatkasta iski päiviä kestävä pläkä, jonka aikana naiset kuluttivat aikaa uimalla. Vettä oli alla nelisen kilometriä! Vähitellen keli alkoi nousta, ja kiukkuista puuskatuulta ja ukkosta oli jopa niin, että kaksi muuta kisassa mukana ollutta venekuntaa joutui hylkäämään veneensä. Matkaa jatkettiin kovassa myötäisessä. Aallot kasvoivat suuriksi, ja monessa veneessä vahinkojiipit rikkoivat asioita. Carissalla päästiin kuitenkin viettämään itsenäisyyspäivän juhlaa, kelin takia tosin päivää myöhässä, ja pikkujouluja, joissa oli kaikenlaisia ohjelmanumeroita venearjen piristykseksi. Matka päättyi onnellisesti Karibialle, jossa naiset nauttivat olostaan, vaikka koronapandemian takia voimassa oli klo 22 alkava ulkonaliikkumiskielto.
Paluumatka Suomeen ei sekään mennyt kommelluksitta. Perämies kaatui kovassa kelissä ja satutti pahasti päänsä satoja kilometrejä ennen rantaa, ja merisairaus pudotti pelistä muitakin naisiston jäseniä. Kun samalla jouduttiin purjehtimaan tavallista pienemmällä joukolla valtavassa aallokossa ja päiviä jatkuvassa sateessa kaikki varusteet ja patjatkin märkinä, alkoi huumori loppua – ”väsytti ja vitutti”. Myös veneen kaasuliesi oli vedentulon vuoksi rikki, joten pärjätä piti pähkinöillä ja suklaalla. Rantaan päästyään riutuneet ja ryytyneet matkalaiset kävelivät suoraan lähimpään ravintolaan – vaatteissa, joissa olivat viettäneet jo useamman märän vuorokauden. Jälkikäteen mukana olleet naureskelivat, että yhdenlainen tapa pudottaa painoa tällainenkin paasto. Ihan heti eivät kaikki olisi lähteneet uudelleen samaan!
Purjehdusliigaa ja paint and party -tapahtumaa
Viikonlopun päätteeksi Napsin työryhmät kertoivat vielä kuulumisiaan. Kilpapurjehdustyöryhmä kertoi aikeista osallistua SPV:n Purjehdusliigaan. Ensimmäiset harjoitukset J/70-veneillä on jo pidetty Helsingissä, mutta mukaan mahtuu vielä hyvin. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Anna-Mari Laitilaan.
Jäsenpurjehdustyöryhmä on alkanut selvittää tv:stäkin tutun Swan 57 s/y Linnun mahdollista käyttöä Napsin jäsenpurjehduksilla. Lintu korvaisi s/y Vahinen, joka on ensi kauden korjattavana. Työryhmän vetäjä Riikka Orenius kävi myös läpi päättyneen kauden jäsenpurjehduksista kerätyt palautteet. Osallistujat olivat antaneet purjehduksille jälleen hyvät arvosanat. Eniten kritiikkiä saivat ulkomaisten venevuokraamojen pelastusliivit.
Napsille etsitään koulutuspäällikköä, joten kommodori Hanna Kutschke kertoi koulutustyöryhmän kuulumiset. Työnjako on Napsissa sellainen, että tapahtumatyöryhmä pitää erikoiskurssit, kuten diesel- ja sähkökoulutukset, ja koulutustyöryhmä järjestää SPV:n koulutusohjelman mukaiset veneilijä-, päällikkö- ja muut kurssit. Tulossa on ainakin pääosin etänä järjestettävä veneilijäkurssi.
Tapahtumatyöryhmän Tuula Johansson kertoi, että marraskuussa lähdetään Tvärminneen ja että tulossa on myös saunailtoja, kursseja, paint and party -tapahtumaa ja teatteriretki Tampereelle – ilmoittautuminen Nimenhuudossa on jo auki. Muistattehan muuten Nimenhuudon käyttäjät: nimimerkiksi täytyy laittaa oma koko nimi, ja tiedoissa on oltava puhelinnumero. Muutoin tapahtumien järjestäjät ovat pulassa!
Mirkka Sandberg kertoi, että viestintätyöryhmällä on työn alla uusia jäsentuotteita. Napsin kanavat Facebookissa ja Instagramissa kannattaa ottaa seurantaan, ja keskusteluun osallistuminen on aina tervetullutta. Viestintätyöryhmä ottaa mielellään vastaan myös kuvia ja blogipostauksia tai muita kirjoituksia. Hanna esitteli vielä uuden jäsensihteeri Sanna Pasonen-Hultin, joka hoitaa sihteerisähköpostia ja hallinnoi mm. uusien jäsenten hakemuksia
Norrskärillä Turkuun, kotiin ja kohti kevätseminaaria
Kun Seiliin tullaan, sinne myös jäädään, oli opas meille kertonut. Sunnuntai-iltapäivästä löysimme kuitenkin itsemme jälleen postilaiturin rannasta ja vähän myöhemmin m/s Norrskärin kannelta vilkuttamasta loittonevalle rannalle ja järjestelyitä upeasti hoitaneelle Leena Leikakselle.
Naispurjehtijat palasivat koteihinsa ympäri Suomen, mutta uusia tapaamisia on edessä. Kalenteriin kannattaa laittaa ainakin kevätseminaari, joka järjestetään 24.–26.3.2023.
Teksti: Essi Lehtinen