Sweden Yacht 36 S/y Marille -purjeveneen pohjan kunnostus keväällä 2024
Veneen pohjan kunnostus on työläs, mutta erittäin tärkeä tehtävä, joka parantaa veneen suorituskykyä ja pidentää sen käyttöikää. Viime syksyisen barnakkelikerrostumayllätyksen ja epämääräisten tuntemattomien osin jo poislohkeilleiden paksujen maalikerrosten vuoksi päätimme, että tänä keväänä oli aika kunnostaa S/y Marillen pohja. Vene on 1989 vuoden Sweden Yacht 36 (11m). Ei ollut helppo urakka, mutta ainakin kevään ensipurjehduksen perusteella sanoisin, että kyllä kannatti!
Ensimmäinen askel oli veneen valmistelu ja pohjan hiekkapuhallus. Suojasimme huolellisesti työalueen levittämällä suojamuovit ja pressut veneen ympärille ja teippaamalla kaikki läpiviennit umpeen ja suojaamalla potkurin sekä teippaamalla vesirajan. Yritimme suojella myös näin ympäristöä, jotta saimme irtoavat eliönestomaalit talteen mahdollisimman tarkasti. Hiekkapuhallus poisti vanhan maalipinnan, paljastaen veneen alkuperäisen gelcoat pinnan. Se olikin jännittävin hetki koko prosessissa – mitä sieltä paljastuisi? Löytyisikö vaurioita, lasikuituruttoa tai kosteutta? Hiekkapuhalluksen ostimme ammattilaiselta – olisi pohjan varmaan saanut raaputeltuakin puhtaaksi, mutta siihen meillä ei ollut aikaa, eikä energiaa.
Hiekkapuhallettua pohjaa tarkastaessamme havaitsimme, että pohjassa oli kuin olikin muotin valuvaiheessa gel-coatiin jääneitä ilmakuplia. Tällaiset epätasaisuudet olivat sinänsä odotettuja, mutta ne vaativat tietysti tasoitusta ennen uusien maalikerrosten levittämistä. Täytimme ilmakuplat epoksikitillä, joka tarjosi kestävän ja vesitiiviin pinnan ja oli koostumukseltaan miellyttävää työstää. Kevään ailahteleva ja ”takatalvinen” sää aiheutti meille hieman ylimääräistä jännitystä ja lyhensi käytettävissä olevaa aikajanaa alkupäästä. Kittauksen kuivumisen jälkeen hioimme täytetyt kohdat kevyesti tasaisiksi, valmiiksi seuraavaa vaihetta varten. Luojan kiitos pohjasta ei löytynyt lasikuituruttoon viittaavia kohtia, joskin ilmakuplia oli paikoin niin paljon, että näytti, kuin joku olisi ampunut haulikolla veneen pohjaa.
Seuraavaksi oli vuorossa epoksipohjamaalin levitys. Tiesimme, että tämä oli yksi tärkeimmistä vaiheista, sillä epoksipohjamaalin avulla tehdään veneen pohjasta vedenpitävä. Levittämällä yhden kerroksen päivässä, saimme viikossa maalattua vaaditut kuusi kerrosta epoksipohjamaalia. Joka toinen kerros maalataan eri värillä, jotta varmistetaan tasainen riittävän paksu maalikerros kaikille vedenalaisille osille. Tämä vaihe vaati kärsivällisyyttä ja huolellisuutta, mutta olisi ehdottomasti vaivan arvoinen.
Kun viimeinen kerros epoksipohjamaalia oli miltei kuivunut, levitimme tie-coat kerroksen. Tässä kerroksessa kannattaa noudattaa tarkasti maalinvalmistajan ohjeita, mikäli vaiheen tekee sinnepäin, ei antifouling tartu pohjaan kunnolla ja voi kuoriutua pois. Tämä kerros sitoo epoksipohjamaalin ja liukkaan silikonipohjaisen biosidivapaan eliönestomaalin toisiinsa, varmistaen maalikerrosten yhteensopivuuden ja pintakerrosten paikallaan pysyvyyden.
Viimeiset kaksi kerrosta maalasimme Antifouling-maalilla. Halusimme huomioida ympäristömme ja päädyimme pitkän harkinnan jälkeen silikonipohjaiseen kasvustoa hylkivään pinnoitteeseen (Silic one). Tämän maalin tarkoituksena on tehdä veneen pohjasta erityisen liukas, minkä pitäisi estää merieliöiden kiinnittyminen. Telasimme kaksi kerrosta tätä maalia, jotta saimme tasaisen ja sileän sinisen maalipinnan – hyvältä näyttää ja tuntuu hieman kummalliselta kättä vasten – vähän tahmealta. Värivalikoima antifouling-maalille oli valitettavan suppea – sininen, musta ja punainen. Päädyimme perinteiseen siniseen – olisin oikein mieluusti halunnut keltaisen pohjan. Tie-coat maalikerros oli maukkaan banaaninkeltainen ja se näytti hyvältä (ks. kuva)!
Mietimme olisiko maalilla todella vaikutusta matkanopeuksiin, sillä liukkaan pinnan tarkoitus olisi myös vähentää veden vastusta, parantaa veneen nopeutta ja pienentää sitä kautta myös polttoaineen kulutusta, kun pääsee samaa vauhtia pienemmillä kierroksilla.
Viimeistelimme projektin vielä maalaamalla sinisen raidan vesirajassa uudelleen.
Kunnostusprosessin aikana huomasimme muutamia tärkeitä seikkoja. Yhden maalikerroksen levittäminen päivässä on realistinen tavoite – enempää ei jaksa, vaikka periaatteessa, kuivumisajan ollessa varsin maltillinen, olisi voinut maalata aamulla yhden ja illalla toisen kerroksen – tämä voisi onnistua, jos maalareita olisi useampi. Olimme suunnitelleet myös tekevämme muita venetöitä ”maalin kuivuessa”, mutta käytännössä tälle ei ollut aikaa ja venettä tukevat tassut kuljetustrailerissa oli laskettu alas ja vene tuettu kuormaliinoilla tukevaan traileriin, niin ei siellä ylhäällä voinut oikein kiipeillä huojuttamassa paattia, ja senkään vuoksi ei siis hommien tekeminen veneessä olisi ollut mahdollista.
Työasento pohjan maalaamisen aikana ei ollut kaikkein ergonomisin, mikä teki työskentelystä loppua kohti raskaampaa ja sai aikaan hartiajumeja, vaikka Hempelin maalit sinällään levittyivätkin telalla kohtuullisen vaivattomasti ja yllättävän vähän sotkien.
Teloja ja rättejä ja siveltimiä kannattaa varata reilusti ja hyvästä hengityssuojaimesta ei kannata tinkiä – osa maaleista haisi todella voimakkaasti. Aikaa kannattaa myös varata reilusti projektille, kuten nytkin takatalvi yllätti taas ja maalit vaativat kuitenkin tietyn lämpötilan toimiakseen oikein. Tulihan tässä myös autolla ajoa jokunen sata kilometria, kun piti joka päivä ajaa Lappeenrannasta Klamilaan venehommiin ja takaisin.
Kun pohja oli valmis ja oli vesillelaskun aika, oli hienoa tarkastella työn tuloksia. S/y Marille näytti upealta – pohja oli kuin uusi, valmiina kohtaamaan seikkailut entistä parempana. Ensimmäinen purjehdus kunnostuksen jälkeen vahvisti, että vene tosiaan liukui liukkaammin aalloilla. Vene kulki nyt sulavammin, saavutti korkeamman matkavauhdin myös pienemmillä moottorikierroksilla, kuin aiemmin, mikä sai hymyn karehtiman kipparin huulilla. ”Viime vuonna mentiin näillä kierroksilla alle neljää solmua, nyt miltei kuutta!”
Kun nostimme purjeet, tunsin ylpeyttä kaikesta tehdystä työstä. Sy Marille oli jälleen valmis kyntämään maailman meriä taas hieman entistä parempana ja me olimme valmiita nauttimaan jokaisesta hetkestä sen kyydissä.
Kuvat ja teksti: Mari Forsström