Kotkan Santalahteen kokoontui 26 naispurjehtijaa. Perjantai-iltana aloitimme kommodori Päivi Someron johdolla tutustumisillanvietolla, grilliruoan parissa. Keittiöryhmä olikin pannut parastaan, lampaan ribsit, salaatit ja muut herkut hävisivät iloisesti matkaa tehneiden naisten suihin. Jo tutustumisesitykset lupasivat hyvää: naisia ei pelottanut esitellä mökkitovereitaan laulaen tai runoksi riimitellen. Aamuksi annettiin uudet ryhmätyöt, tarkoituksena oli pohtia pursiseuramme tulevaisuutta pienemmissä ryhmissä.
Kotkaan asti ei kuitenkaan oltu matkustettu siksi, että istuisimme vain sisällä. Reipas kävelyretki Kärkiniemeen kesti puolitoista tuntia. Tässä viehättävässä huvilassa pidimme vuosikokouksen, purimme ryhmätyöt ja lounastimme. Ruoka oli mahtavaa, vaikkei se ollutkaan oman keittiöporukan tekemää. Ryhmät olivat pohtineet tulevaa toimintaa ja esittivät monenlaisia kiinnostavia ideoita muun muassa koulutuksen kehittämiseksi, varainhankintaan, ilmapiirin pysyttämiseksi hyvänä ja uusien jäsenien rekrytoimiseksi.
Kärkiniemestä meidät haettiin bussilla seuraavaan retkikohteeseemme Kotkan Merivartioasemalle, joka oli yllättävänkin mielenkiintoinen paikka. Esittelyvideo sai merihätään joutumisen tuntumaan suorastaan houkuttelevalta, näyttihän pelastajat raameiltaan ja osaamiseltaan olevan huippuluokkaa! Ainakaan minä en tiennyt, mitä kaikkea Rajavartiolaitos tekeekään.
Paikallisoppaaksi nimetyn Reissu-Riitan avulla palasimme mökeille, nyt oli vuorossa sauna ja illallinen. Merisisko-mökissä aloitettiin ruoanlaitto raivaamalla huonekalut terassille. Vieraita pyydettiin ottamaaan mukaan ruokailuastiat ja -välineet sekä penkit. Joku epäili josko pienen mökin lattia kestää lähes kolmenkymmenen naisen painon, mutta laudat eivät edes notkuneet. Sopu sijaa antaa, koko porukka mahtui pienellä tunkemisella syömään samaan tilaan. Kauhan varressa hääränneet olivat taas tehneet maittavan aterian, jälkiruokaa unohtamatta.
Liekö annettu tehtäväpatteri vaivannut vai edellisillan tutustumiset, mutta illallisen jälkeen naiset palasivat hyvissä ajoin omiin tupiinsa. Tehtäväksi oli annettu kysymyksiä, joiden tarkoitus oli herätellä kohta alkavaan veneilykesään. Kuka muistaa, mitä merituulella tarkoitetaan ja miten se syntyy? Millainen on pohjoisviitan valotunnus, entä millaisin heijastimin se on merkitty? Mitä kovan tuulen varoitus oikeastaan tarkoittaakaan? Kilpailu oli tiukka ja tasainen, turkulaiset voittivat sentään jonkilaisella kaulalla. Purjehdustaitoja testaava tehtävä toimii myös hyvänä materiaalina suunnitellessamme tulevia koulutuksia. Ainakin sää- ja tuulikoulutus tuntuisivat tulevan tarpeeseen.
Sunnuntaina tutustuimme Merikeskus Vellamoon, jossa saimme opastetun kierroksen. Sieltä suuntasimme Puuvenekeskuksen ravintolaan lounaalle (Uutun kalakeitto), josta Red Sky -veistämön Allu Savolainen haki meidät tutustumaan puuvenekaunottariin.
Emme me turhaan pidä tätä Naispurjehtijoiden kevättapaamista vuoden kohokohtana. Nytkin oli mukana monta uutta kasvoa, vanhoissakin purjehdustovereissa riitti vielä tutustuttavaa.
Ensi vuonna tapaamme jossain Turun suunnalla, positiivinen kilpailu järjestäjäporukoiden kesken takaa sen, että silloinkin on luvassa hienoa ohjelmaa ja jännittäviä hetkiä yhteisen kilvoittelun parissa.