Toukokuisella Turun Naispurjehtijoiden tapaamisella saimme hienon idean syystoiminnaksi. Lähdemme yhdessä purjehtimaan elokuiseen tähtikirkkaaseen yöhön. Elokuussa kävimme yhdessä läpi alusten ja merimerkkien valoja sekä heijastimia ja loistojen valotunnuksia. Hienosti pärjäsimme nettisivuston testeissä, saimme aina kaikki oikein – toisaalta ei ihme, tapasimmehan Ravintola Koulussa.
Lähdimme matkaan kahdeksan naisen voimin, kun edessämme oli pimenevä ilta, reipasta tuulta ja salamoiva taivas. Suunnitelmamme oli selvät – valoisaan aikaan valmistaudutaan ja sitten pimeässä voimme keskittyä seilaamiseen, navigointiin ja yön valoihin. Siivosimme siis kannelta kaiken ylimääräisen, laskimme sprayhoodin näkyvyyden turvaamiseksi sekä keitimme kahvia ja teimme eväitä valmiiksi. Tarkastelimme yön säätietoja useista sääpalveluista ja seurasimme kaverinamme viihtyvää elosalamoivaa ukkosrintamaa. Toimme esille kolme karttaa, säädimme plotterin ja mittarit yövalaistukselle sekä etsimme valmiiksi taskulamput, otsalamput ja valonheittimet. Kun vielä valmistelimme isoon purjeeseen ykkösreivin, olimme valmiit ja pimeys sai tulla.
Hämärä hiipii hiljalleen ja sehän on hyvä juttu – ehdimme tottua pimeyteen. Valojen etsintä sujui alussa hitaammin. Hämärällä valolla varustettu reunamerkki meinasikin ensin jäädä löytämättä. Seilasimme loistavasti runsaan seitsemän solmun vauhdilla, sivuutimme valaistuja ja valaisemattomia viittoja sekä poijuja ja loistoja nopeasti. Käännyimme linjoilta toisille ja käännyimme myös sille linjalle, jonka alempi valo oli pimeänä. Merimerkkien lisäksi löysimme mökkejä, kala-altaita ja laitureita sekä pohdimme maailmankaikkeutta, linnunrataa, ufojen olemassaoloa ja sitä millaista elämää on tuolla jossain kaukana vai onko sitä. Ukkosrintama näytti meille taivaanmerkit, mutta pysyi hienosti paikallaan kiertäessämme sen ympäri. Seilasimme kirkkaan ja sysimustan taivaan rajalla. Lopulta keskiyöllä tuli todellinen pimeys – nyt valot löytyivät helposti, mutta rannan ääriviivat ja pimeät viitat jäivät havaitsematta ilman valonheitintä. Yön pimeimmällä hetkellä laskimme purjeet ja etsimme valaisemattomat sekä heijastimettomat viitat Laura Peterzenin satamaan. Satama-altaassa valaistus oli jo runsasta ja rantauduimme vaivatta. Loistava päätös yölle oli yösauna ja lämmin kiireetön yöpala, loistavassa seurassa – siihen oli hyvä nukahtaa.