Naispurjehtijoiden eskaaderi Toscanan saaristoon 19.-26.9.2026
Osa 1
Vihdoin on tämä lauantai! Naiset eri puolilta Suomea pakkailivat kesäiset kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtivät kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. S/y Melin naisisto Tampereelta hyppäsi yhteiseen junaan klo 13, jossa vaasalaisystävämme jo odotti. Iloisen puheenpulputuksen kera asetuimme ravintolavaunuun, osa viimeisteli viikon kauppalistaa ja osa fiilisteli muuten vaan.
Sen verran lennokkaasti puheissa vilisi purjeveneet, satamat, Korsikat ja Capraiat, että kanssamatkustajatkin kiinnostuivat. Monet huokailivat ja ihastelivät, voi kuinka ihanalta kuulostaa… Ja että te naiset keskenänne, vau! Saatoimme saada värvättyä yhden uuden napsilaisenkin.
Sen verran lennokkaasti puheissa vilisi purjeveneet, satamat, Korsikat ja Capraiat, että kanssamatkustajatkin kiinnostuivat. Monet huokailivat ja ihastelivät, voi kuinka ihanalta kuulostaa… Ja että te naiset keskenänne, vau! Saatoimme saada värvättyä yhden uuden napsilaisenkin.
Sääennusteita vilkuiltiin ahkerasti ja reittivaihtoehtoja vertailtiin. Lämpötilat kuulostivat uskomattomilta, niin ilmassa kuin meressäkin. Tuulta ei ollut kovin paljon luvassa, mutta viikon varrelle mahtuisi varmaan monenlaista keliä.
Tästä se alkaa, viikon seikkailu Italiassa. 
Osa 2
Nyt päästiin itse asiaan eli merelle! Veneet luovutettiin pitkän kaavan mukaan, toimistolla allekirjoitettiin lukuisia papereita, sitten tuli mies veneelle esittelemään varusteet ja toiminnot.
Ensimmäinen purjehduspäivä sujui leppeässä tuulessa kuuman auringon alla, niin leppeässä, että koneajoksi meni. Aloitettiin kryssimällä hentoiseen tuuleen, kunnes huomattiin, ettei lähtösatama loittone yhtään ja matkaa Capraiaan oli yli 30 mailia.
Ehdittiin perille ennen pimeää ja nähtiin Capraian sievä satama vielä päivänvalossa. Jonotettiin satamapaikalle ja marinerot huutelivat neuvoja laiturilta. Illastettiin rantaterassilla Italian kuutamon alla. Neljä venettä eskaaderistamme kokoontui Capraiaan.
Maanantaina kavuttiin satamasta ylemmäs kylään patikoimaan ja ihastelemaan kapeita kujia, vanhoja rakennuksia, pihamiljöitä ja maisemia.
Puolen päivän aikoihin kaikki olivat jo irrottaneet köydet ja lähteneet kohti seuraavaa kohdetta. Meidän veneellä se oli Korsika. Vive la France! 
Osa 3
Korsikan Bastia alkoi erottua jo kauas merelle ja vaikutti yllättävän suurelta kaupungilta. Jyrkkiä vehreitä vuorenrinteitä, vaaleita rakennusryppäitä ja suuria palatseja tai kirkkoja rinteillä kaukana muusta asutuksesta. Katseltiin veneeltä käsin, miten erikoinen pölyvana eteni pitkin serpentiiniteitä uudestaan ja uudestaan. Tultiin siihen tulokseen, että siellä ajettiin autolla, ja lujaa! Liekö vaikka Korsika-rallin harjoitteluajoja…
Rantauduimme lopulta Bastian vanhankaupungin satamaan, Vieux Port. Kaupunki hurmasi vanhoilla rakennuksillaan, valoillaan ja ranskalaisella tunnelmallaan. Haettiin croissantteja aamuksi veneelle ja opittiin käyttämään kaupoissa ja kuppiloissa vähän kouluranskaa! Kyllä se ihmeesti pulpahteli mieleen, bien sûr.
Bastiassa ollessa ilma oli todella kuuma ja siihen helpotusta haettiin pulahtamalla mereen läheisellä uimarannalla, välillä pikkusen kielletysti satamassakin.
Toisena yönä ylimääräistä aktiviteettia aiheuttivat sataman rannan hiiret, joille viriteltiin halkaistuista muovipulloista kiipeilyesteitä rannalle meneviin köysiin. Yksi hiiri oli hyvin ovela ja vikkelä ja kipitti lankkua pitkin yhteen veneeseen. Hiiri saatiin – pienen kiljunnan saattelemana – ajettua vesisuihkulla mereen. Kohta laiturilla nähtiin poispäin luikkimassa litimärkä ja harmistunut hiirulainen.
Yöllä melkein kaikki heräsivät satama-altaassa vellovaan aallokkoon, köysiä käytiin kiristelemässä ja mastojen huojumista ja toisiinsa törmäämistä tarkkailemassa. Kaikki meni hyvin, yöunet vain jäivät lyhyiksi. Hiiret ja swellit eivät kuitenkaan pystyneet Korsikan lumovoimaa viemään, vaan se jäi mieleen kohteena, johon haluaisi tutustua lisää.
Osa 4
Korsikalta matka jatkui takaisin Italian puolelle Elban saarelle. Välimeren aallot olivat suuret ja vastaiset, kun lähdettiin. Meidän vene oli aika raskas kryssimään, yritettiin kovasti purjehtia, mutta lopulta piti tyytyä koneella ajeluun. Elban lähestyessä nostettiin kuitenkin vielä purjeet ja nautittiin hetken aikaa.
Elban ensimmäinen kohde oli Marciana Marina, sievä pikkukaupunki, josta löytyi niin uimarantoja, metsäpolkuja kuin viihtyisiä ravintoloitakin. Tunnelma oli kiireetön ja leppoisa, Marciana vaikutti paikalta, jossa italialaiset itsekin lomailevat.
Marcianan jälkeen päätimme pysyä Elballa ja siirtyä Portoferraioon. Matkalla pysähdyimme kauniiseen merenlahteen ankkuriin, nautimme lounasta ja polskimme sydämen kyllyydestä ihanassa merivedessä.
Portoferraion lähestyessä horisontista erottui valtavat linnoitukset, joiden keskellä sijaitsi myös Napoleonin kotitalo. Satama oli keskellä vilkkaan pikkukaupungin sykettä, autot ja skootterit suihkivat kadulla aivan veneen vierestä.
Satamaan oli kokoontunut veneitä eri puolilta maailmaa, valtavia luksusaluksia henkilökuntineen, myös huomiotaherättävän suuri tummansininen kaksimastoinen purjevene.
Kuljeskelimme jälleen idyllisillä pikkukujilla, kävimme katsomassa Napoleonin talon ja etsimme kivoja illallispaikkoja. Viehättävä satamakaupunki tämäkin. Totesimme, että purjehdusviikon voisi hyvin viettää ihan vain Elbaakin kierrellen.
Osa 5
Tuli perjantai, viimeinen purjehduspäivämme. Veneiden kotisatamaan oli määrä saapua viimeistään viideksi, jotta kaikki ehtisivät tankata ennen kuutta. Lähdimme aamukahdeksalta Portoferraiosta. Ja nyt merellä odottikin ihan kunnon tuulet, lähes ensimmäistä kertaa koko viikon aikana. Tuuli oli melko vastainen ja purjeita säädettiin, välillä reivattiinkin, kun puuskat yltyivät. Välillä otettiin kone avuksi, kun tuuli tyyntyi. Semmoista purjehdus välillä on. Suurin osa matkasta taittui kuitenkin purjeilla, mikä tuntui mahtavalta viimeisen päivän kunniaksi.
Ehdimme Cala de Medicinin satamaan hyvissä ajoin ja tankkaus sujui ilman suurempaa jonottelua. Kaikki eskaaderimme veneet saapuivat suunnilleen samoihin aikoihin ja oli ilo nähdä naisia eri veneistä. Kuulumisia matkan varrelta vaihdettiin innolla.
Veneiden tarkastuksen jälkeen vietimme vielä leppoisan illan sataman läheisyydessä, kävimme paikallisessa supermarketissa ostamassa tuliaisia ja illastimme hiekkarannan ravintolassa. Auringonlasku näytti huimaavan kauniilta ja meren aallot kohisi vasten rantahiekkaa. Horisontissa siinsi kaukana meidän tutut saaret Capraia, Korsika ja Elba.
Lauantaina oli kotiinpaluun aika, mutta sitä ennen päivällä oli aikaa tutustua Pisaan. Ja vielä kerran saimme iloita upeista kohteista; Pisan kalteva torni ja sen viereinen katedraali, kappeli ja museot, ja vanhankaupungin viihtyisät kujat.
Illalla lensimme onnellisin mielin Suomeen, palanen Italiaa sydämissä.
Teksti ja kuvat: Päivi Lehtinen, kippari