Napsilaiset Vahinen puikoissa vuodesta 2014
Siitä on jo useampi vuosi, kun naispurjehtijoihin iski Vahine -kuume. Ei huono tauti ollenkaan. Upea Swan 65, joka on elementissään hieman kovemmissa tuulissa. Alus on tekniikkaa täynnä ja mitä enemmän sitä on, niin sitä enemmän tarvitaan osaamista. Vianetsintää, riskien ennakointia ja varautumista, korjaustaitoja ja kaiken kaikkiaan ongelmien ratkaisukykyä ja pitkää pinnaa. Kaikki, mikä voi mennä rikki, voi mennä rikki. Purjehtiminen Vahinella ja sen käsittely satamissa on sitten oma juttunsa. Varsinainen korkeakoulu, jossa taidot ovat karttuneet vauhdilla ja purjehduksen nautinto sen myötä.
2014 Ahvenanmaan pohjoispuolella
Mistä kaikki alkoi
2012 toukokuussa Mema ja Annika olivat varanneet gastipaikat Vahinelle Kööpenhamina – Uusikaupunki legille. He säteilivät innostuksensa meihin muihin ja alus lastattiin napsilaisilla. Tämä reissu loi alun Purjelaivasäätiön Ja Naispurjehtijat ry:n yhteistyölle. Muutama konkari innostui päällystöpesteistä, minä mukaan lukien. Ei muuta kuin tyyppikoulutukseen ja treeneihin alukselle. Itsetuntoa kutkutti, kun saimme 20 metrisen upean Swanin hoteisiimme kesällä 2014. Ennen sitä meidän taidot oli syynätty aika tarkkaan. Toukokuussa 2014 oli testi- vai olisiko ollut vallan tutkintopurjehdus napsilaisnaisiston kanssa. Purjehdimme aluksen Kööpenhaminasta Suomeen. Oli sumua ja myrskytuulta, oli ongelmia tekniikan kanssa ja paljon muuta. Pientä jännitystä oli havaittavissa. Legin lopussa odotimme mielenkiinnolla näytön vastaanottajan, meriupseerin arviota päällystöehdokkaista, joita olimme minä ja Maarit Jaanti.
2014 lähtötunnelmia Turun telakalla
Hyvä, kyllä te pärjäätte, sanoi hän. Se oli siinä, ja hymy tuli päälle.
Mikä riemu ja onnistumisen tunne! Minä sain ensimmäisen naiskipparin statuksen Vahinelle ja Maarit otti perämiehen paikan. Nyt oli vain taivas rajana. Huippureissuja on takana monilla merialueilla ja erilaisilla naistiimeillä. Ja kaiken tämän on mahdollistanut Purjelaivasäätiö. Hurraahuudot sinne päin.
2015 Kreikan vesillä
Aluksen päällystöpätevyydet hyväksyy Purjelaivasäätiö. Sen saamiseksi eivät pelkät paperit riitä, vaan tarvitaan vankka kokemus päällikön tehtävistä ja perehtyneisyys juuri tuohon alukseen, joka saavutetaan käytännössä ja tyyppikoulutuksilla tietyn protokollan mukaan. Tällä hetkellä (v 2020) päällikköpätevyys on minulla, Maaritilla ja Bettina Sågbomilla. Säätiön alusten päällystön ikäraja 70 vuotta on rajannut minun kipparointialueeksi vain lähimeret, vaikka esimerkiksi Välimeren tunnen kuin omat taskuni purjehdittuani siellä yli 30 vuoden ajan parhaimmillaan 4-5 viikkoa vuodesta. Perämiespätevyydet ovat tällä hetkellä Paula Rissasella ja Merja Holmalla. Uusia päällystön jäseniä on nousemassa puikkoihin koko ajan.
Seuramme on vuokrannut venettä vuodesta 2014 joka vuosi useita viikkoja ja näin mahdollistanut seuran jäsenille huimat seikkailut Vahinella monenlaisilla merillä.
Vuosien varrelta
2014 toukokuussa oli eka retki, kun alus purjehdittiin Kööpenhaminasta Turkuun. Tämä oli se testipurjehdus, jolla lähdettiin hakemaan pätevyyksiä, sillä Vahine oli jo varattu loppukesän purjehduksille napsilaisille. Purjehdimme elokuussa täysnaisistolla Ahvenanmaan ympäri ja syyskuun legillä pitkin Viron rannikkoa Utöstä Helsinkiin. Tuohon purjehdukseen sisältyi jo yön yli purjehdus Utöstä Kärdlaan.
2015 Kööpenhamina legillä – Äidit ja Tyttäret
2015 toukokuussa toimme vanhan rouvan Kööpenhaminasta Turkuun ja huollon jälkeen taas takaisin Kööpenhaminaa Äidit ja tyttäret -teemalla.
2015 oli loppukesästä jo pitempi seikkailu Välimerellä reitillä Kroatian Split – Korfu – Malta – Sardinia – Ibitza ja Benalmadena. Naisistoja vaihdettiin Splitissä ja Maltalla. 1.viikko seilattiin Kroatian vesillä, minä kipparina ja Maarit perämiehenä. Sen jälkeen lähdimme kohti Maltaa, jolloin minä olin perämiehenä ja Bettina perehtyvänä perämiehenä. Minä jatkoin Maltalta Benalmadenaan, Paula Rissasen ollessa perehtyvänä perämiehenä. Koko seikkailu kesti viisi viikkoa. Tuossa ajassa alus tulee kyllä aika tutuksi kaikkine kommervenkkeineen ja ongelmineen. Ikimuistoinen reissu.
2015 maalissa Amaliehavenilla
2016 toukokuussa naisistot olivat taas asialla, kun Vahine palasi maailman meriltä kotimaahan. Haimme veneen Kööpenhaminasta ja samoin myös palautimme sen sinne huollettuna juhannuksen jälkeen. Taas Äidit ja tyttäret –teemalla. Minä kipparina ja Maarit perämiehenä, Reija Kaira perehtyvänä perämiehenä.
2016 syyskesästä Vahinen retket jatkuivat Kreikan vesillä. Cykladit tulivat tutuiksi. Kolmen viikon purjehduksilla vaihtui naisistot viikon välein. Oli huippua purjehtia noilla vesillä upealla Swanilla. Kipparina tuolla minun lisäkseni oli Maarit ja perämiehinä Bettina ja Paula Rissanen.
2016 syksystä – syksyyn 2017 Vahine seilasi kaksi kautta yhtä soittoa maailmalla osallistuen Kanadan 150 -vuotisjuhlallisuuksiin eli Rendes Vouz –regattaan. Tuohon regattaan osallistui myös napsilaisia Atlantin ylitykselle Halifax – Le Havre legillä, viiden viikon Atlantin ylitys pohjoista reittiä oli lastattu napsilaisilla. Päällystössä ei meitä tuolla ylityksellä kuitenkaan ollut. Maarit treenasi valtameripurjehdusta World ARC:ssä ja minä olin Kanadan rannikolla Rendes Vouz –regatassa Vahinen perämiehenä .
2017 marraskuussa napsilaisia oli mukana Atlantic Rally for Cruisers kisassa. Maarit oli mukana perämiehenä.
2018 tammi-helmikuussa napsilaiset seikkailivat Vahinella Karibialla kaksi reilun kymmenen päivän legiä, joissa Maarit oli kipparina ja Paula Rissanen perämiehenä. Ensimmäisellä legillä naisisto purjehti Martiniquelta pohjoiseen Dominican kautta Guadaloupeen ja takaisin ja toisella legillä Martiniquelta etelään South Unionille, takaisin Tobago Caysin, Mustiquen, Bequian, St Lucian Soufriéren ja Marogot Bayn kautta takaisin Martiniquelle.
2018 toukokuussa kipparoin aluksen taas napsilaisten kanssa Kööpenhaminasta Paraisille. Marja Dahl toimi tuolloin perämiehenä.
2019 lokakuun lopulla napsilaiset purjehtivat Bettinan kipparoimana Malta –Sardinia – Benalmadena legin. Tuolla legillä Merja Holma hoiti eka kertaa perämiehen tehtävät mallikkaasti. Taisipa venekunta saada kovaa kyytiä joutuessaan Sardinia – Benalmadena välillä kunnon myrskyyn.
2015 Sardinia
Ja sitten koitti koronakevät ja sen myötä peruuntui monta suunniteltua Naps-purjehdusta.
2020 huhtikuussa piti olla Maaritin kipparoimat valaiden bongausretki Azoreille ja toukokuussa seikkailupurjehdus Dublinista Kaledonian kanavan kautta Kööpenhaminaan. Nämä tietysti peruuntuivat koronaepidemian takia.
2020 syksyllä ovat seuraavat napsilaisten seikkailupurjehdukset Vahinella Kroatian vesillä, jolloin alus on naisten käytössä kuukauden ajan ja naisistot vaihtuvat 10 päivän välein.
2022 syksylle on alus varattu päällystöä myöten napsilaisille Atlantic Rally for Cruisers – kisaan. Tuohon seikkailuun valmistautuminen on jo alkanut. Tämä on loistojuttu.
On ollut huikeata saada olla mukana Vahinen seikkailuissa. Alus on kookas ja vaatii päällystöltä paljon osaamista. Joka reissulla oppii uutta.
Omalla kohdallani Vahinen kipparointi on luonut uskoa omiin taitoihin ja kannustanut tarttumaan myös isompiin haasteisiin, joista isoin on ollut ARC 2018 Ocean Ladies -projekti. Ilman Vahine -kokemusta en koskaan olisi ryhtynyt tuohon erittäin vaativaan hankkeeseen.
Toivotan oppimisen ja onnistumisen tunteita nykyisille ja tuleville Vahine purjehtijoille ja naispäällystölle pienillä ja isoilla vesillä. Ja iso kiitos myös Purjelaivasäätiöllä tästä tuottavasta yhteistyöstä. Tästä on ilo jatkaa eteenpäin.
NaPSin leidit ARC2017 Vahinella
Kirjannut Raija Alapeteri 16.5.2020
Kuvat Maarit Jaanti, Raija Alapeteri ja Hillevi Laitio
