NaPSilaiset Karibialla 2018

Le Marin – Union Island – Tobago Cays – Mustique – Bequia – St Lucia – Le Marin

Keskiviikko 24.1.2018 – Torstai 1.2.2018

Kippari Maarit, perämies Paula
Gastit: (1) Auli, Eeva, Hanna ja Jonna, (2) Kipa, Susa ja Päivi, (3) Leena, Nina ja Renja

Matkan kokonaispituus 300 nm (merimailia), pisin päivämatka 124.4 nm (merimailia) ja sen kesto 18 t 41 min, maksiminopeus 12.7 kn (solmua), suurin tuulen nopeus 22 m/s, ja korkein aalto 7 m (arvio).
Meriveden lämpötila 27.9 – 28.9 astetta.

IMG_0561-min

LE MARIN / PORT DE PLAISANCE / MARTINIQUE – UNION ISLAND / CHATHAM BAY

Keskiviikko 24.1.2018 – Torstai 25.1.2019

Kello herätti varhain aamulla, että pääsemme ajoissa Le Marinin satamaan jotta ehdimme hoitaa veneen stuuvauksen ennen puoltapäivää. Taksi Fort-de-Francesta kesti vajaan tunnin eikä ruuhkia ollut maaseudulle päin (taksi maksoi 80 €). Laituri 3 (Pier 3) löytyi sen jälkeen, kun taksikuski oli kysynyt neuvoa kahdesti.

Vahine löytyi laiturista helposti – niin tietysti. Komea Suomen lippu hulmusi perässä ja Swanin muodot ovat kaikille tuttuja.

Miehistö saapui paikalle ajoissa, ja kippari (Maarit) ja perämies (Paula) toivottivat uudet gastit tervetulleiksi. Heti tehtiin stuuvauksen työnjako: Pääsin ryhmään, joka meni ostoksille vihannestorille, muut menivät kauppaan. Vihannestori on nähtävyys kaikkine eksoottisine tuotteineen, joista osa oli hyvin tuttuja, mutta hieman erinäköisiä kuin on totuttu kotimaassa. Perämies oli laatinut valmiiksi ostoslistat. Listalla oli mm. perunoita, porkkanoita, sipulia, tomaattia, avomaakurkkua, avokadoja, appelsiineja ja limejä. Neljälle hyväkuntoiselle gastille kertyi riittävästi kannettavaa n. 300 m matkalle veneeseen.

Lähes kaikki hedelmät ja juurekset pestiin laiturilla ennen veneeseen nostoa. Näin vältetään kutsumattomien hyönteisten (kärpäsiä, torakoita ym.) pääsy veneeseen. Salaattia ja sipuleita ei kuitenkaan pesty sillä pilaantuvan siten helpommin. Osa vihanneksista laitettiin jääkaappiin, osa verkkoihin keinumaan veneen kattoon.

Ennen köysien irrottamista perämies ja kippari kertasivat turvallisuusasiat. Sitten valmisteltiin köysien irrotus: Kiinnitysköydet vaihdettiin juoksuiksi eli ”puhteiksi” – siten köydet on helppo irrottaa veneestä käsin.

Klo 13:20 köydet irrotettiin. Perille päästiin klo 08:01 seuraavana aamuna jolloin matkaan kului 18 t 41 min. Matkaa kertyi 124.4 nm (merimailia), maksiminopeus oli 12.7 kn (solmua), mutta keskimääräinen (average) nopeus oli vain 6.7 kn. Keskimääräistä nopeutta laski se, että välillä tuuli moinasi ja jouduimme lyhyitä hetkiä ajamaan jopa moottorilla.

Heti alkuun avattiin iso keulapurje, genus puoleen väliin ja nostettiin mesaani. Mesaaniin viritettiin preventteri, oltiinhan purjehtimassa sivu-/sivumyötäiseen. Purjeita trimmailtiin tilanteen mukaan. Ajoimme melko suoraan suuntaan 190 astetta ja tuulikulmaksi tuli runsaat 90 astetta eli purjehdimme sivutuuleen.

SÄÄ: Lähtiessämme oli aurinkoista, pilvisyys vaihteli ja välillä oli aivan pilvistä, välillä voi ohjailla tähtitaivasta seuraten. Auringon lasku ja nousu tapahtuivat osittain pilviverhon takana. Yöllä oli puolikuu (kuperapuoli alaspäin), joka valaisi merta hyvin. Aluksi, kun olimme Martiniquen saaren suojassa, tuulen nopeus oli n. 6 m/s, mutta mitä kauemmas saaresta etenimme, sitä voimakkaammaksi tuuli nousi – ensin 10 m/s:iin ja oli suunnaltaan itä-koillisesta. Yön aikana tuuli nousi edelleen ja suurin havaittu tuulen nopeuslukema oli 14.4 m/s. Silloin saavutettiin veneen maksiminopeus 12.7 kn Jonnan ollessa ruorissa. Aallon korkeudeksi arvioitiin 3-5 m, tulihan aallot saarten välissä kaukaa Atlantilta. Perillä meriveden lämpötila oli 28,8 astetta.

TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Ohjaaminen oli haastavaa yöllä kovassa sivumyötäisessä tuulessa, oli pitkä aika kun me gastit olimme viimeksi ruoria kääntäneet tammikuun lopulla kun nyt ollaan, ja osa käytti veneessään pinnaa. Pimeys tekee ohjaamisesta vaikeaa, kun ei näe kiintopisteitä. Pelkkien mittareiden mukaan ohjaaminen vaatii totuttelua sekin, koska ne päivittyvät hitaasti. Vahinen magneettikompassi sattuu olemaan käyttöön soveltumattomassa kunnossa (pinnat himmentyneet ja siitä puuttuu punainen valo). Ei mennyt aikaakaan, kun jokainen oli jo melko mestari hyvän ohjauksen kannustamana.

Päivällä näimme muutaman purjeveneen, yöllä muutaman laivan, jotka kulkivat etäällä, mutta olivat havaittavissa AIS-järjestelmän avulla. Yksi, katamaraaniksi sittemmin tunnistettu, ei ollut näkyvissä karttaplotterin näytössä [ei käyttänyt AIS:ia (Automatic Identification System)]. Tätä aluksi luulimme laivaksi, mutta muutaman kymmenen metrin päässä sen miehistö valaisi purjeet joten osasimme vähän väistää, väistämisvelvollisia kun olimme.

Alkumatkasta joukko delfiinejä tuli tervehtimään, oli yksittäisten delfiinien hyppyjä ja sitten koko porukka hyppäsi useita kertoja yhdessä ja samassa rytmissä. Yöllä näkyi lentokaloja, jotka loistivat kirkkaina hopeakylkisinä kuun loisteessa (muutama kala löytyi aamulla kannelta) ja fluerosoivaa planktonia. Näkyi Pelikaneja ja Fregattilintuja.

Vahtivuorot olivat monelle jo entuudestaan tutu systeemi, ja tapa jakaa työt niin, että ne tulevat tehdyiksi.

Ankkuroiduimme Union Islandin Chatham Bayhyn n. 6 m syvyyteen. Kettinkiä laskettiin vajaat 35 m, joka oli riittävästi ja runsaasti, enemmän kuin suositeltu 3-4 kertaa veden syvyys. Perämies ohjasi, miten tässä veneessä tämä tärkeä toimenpide tehdään. Aluksi näytti, että ankkuri ei pidä, mutta kun kettinki oikeni tuulen painaessa venettä, vene ei rekannut eikä tuulessa edes kovin paljoa liikkunutkaan vaikka lahdella oli myös virtausta liittyen mm 0.2 – 0.5 m suuruiseen vuoroveteen.

UNION ISLAND: (17 neliökilometria) kuuluu valtioon St Vincent Grenadiinit. 1780-luvulla saari oli ranskalaisten ja englantilaisten hallussa, myöhemmin jäi englantilaisille, mutta on ollut itsenäinen v. 1979 lähtien. Saarela on n. 3.000 asukasta. Aikaisemmin siellä on ollut asukkaita enemmän, mutta tuntemattomasta syystä saari tyhjeni (tornado, tsunami tms.) – väkeä on tullut saarelle vähitellen uudelleen. Orjuus saarella loppui v. 1879, mutta ei tietysti heti merkinnyt afrikkalaisperäisille orjille täyttä itsenäisyyttä.

 

4 ES 4-min

UNION ISLAND /CHATHAM BAY – TOBAGO CAYS

Perjantai 26.1.2018

Moottori pärähti käyntiin n. klo 7 aamulla. Vähitellen gastit ilmaantuivat kannelle. Ankkuri nostettiin sähköisellä vinssillä perämiehen opastuksella. Ankkuria ei jätetty kiinni kettinkiin vaan irrotettiin kettingistä, ja ankkuri kiinnitettiin köyden pätkällä veneeseen. Kettinki jätettiin sakkeleineen siten, että se on seuraavalla ankkurointikerralla hyvin tavoitettavissa.

SÄÄ: Aamu oli pilvinen, mutta vähitellen pilvet väistyivät auringon tieltä tullen silloin tällöin uudelleen vaimentamaan auringon kirkkautta. Ilta oli pilvinen. Tuulta oli aluksi 9 m/s, mutta laantui päivän ja illan aikana niin, että auringon laskiessa oli 6.4 m/s. Lahdelle tuuli, mutta ei ollut aallokkoa, koska pinnan yläpuolelle yltäneet koralliriutat vaimensivat aallot. Veden lämpötila oli 29 astetta ja ilman arviolta 26 astetta, auringossa enemmänkin.

TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Lähtö Union Islandilta tapahtui klo 7:28. Tämän päivän matka oli 8.3 nm ja kesti 1 t 57 min. Purjehdimme vasten tuulta. Kun sen lisäksi oli n. 2 m aallokko, veneen nopeus oli vain 4 kn. Siksi otimme keulapurjetta esille ja kryssimme, nopeus nousikin yli 5 solmuun. Maksiminopeus oli 8.9 kn ja keskinopeus (average speed) 4.2 kn.

Saavuimme lopuksi hitaasti lahdelle, sillä lahti oli paikoin matalaa koralliriuttaa. Lahdella kiinnityttiin moringköyteen, kuten paikalliset kutsuivat, jota piti pinnalla pieni poiju. Paikallinen asukas (Mr Javier) tuli auttamaan veneen kahden keulaköyden kiinnittämistä moringköyteen. Veneestä käsin nimittäin tuo kiinnitys onnistuu vaivalloisesti.

TOBAGO CAYS: Mitkä maisemat! Täällä on turkoosia vettä ja kuohuja, kun aallot taittuvat riuttoihin. Ei ihme, että kippari, perämies ja muutama gasti kiiruhti snorklaamaan. Ei ihme sekään, että lahdella oli useita muitakin veneitä, osa moringköysissä, osa käytti omaa ankkuria – ”ai, ai”. Oli mm. Tanskan lipun alla purjehtiva miehistö, joka tuli moikkaamaan toista Pohjoismaista venettä ja miehistöä. Osansa lienee sillä, että Vahine kiinnittää kauneudellaan huomiota, ja ”kutsuu luokseen”.

Meren väri vaihtelee, syvä vesi on hyvin tumman sinistä, matala vesi (<10m) turkoosia – mitä matalampaa, sitä vaaleamman turkoosia. Veden väriin vaikuttaa myös pohjan väri, onko vaaleaa hiekkaa vai tumman vihreää kasvillisuutta. Turkoosi vesi on yksi syy, miksi tänne on tultu.

Nähtiin monenlaisia kaloja, vesikilpikonnia, ja kippari näki rauskun. Maissa Nina näki kookkaan iguanin. Tätä aluetta kutsutaan koralliriutaksi, mutta korallit ovat kuolleet. Elävät korallit ovat elävien monimuotoisten olentojen peittämiä ja värillisiä.

Päivälliselle mentiin läheiseen saareen, jossa rantaravintolassa tarjottiin hiilloksella grillattuja lobstereita. Paikalla oli väkeä muistakin veneistä. Paikka oli tunnelmallinen ja isäntä ”Big Mama” henkilökuntineen ystävällistä. Vahinelle palattiin moottoriveneellä ja samalla saatiin iltapesu keulapärskeistä, matka kun kulki vasta-aallokkoon. Tuuli oli edelleen leppeä ja lämmin, mutta yöllä tuli puuskia. Vene ei rekannut.

IMG_0449-min

TOBAGO CAYS – MUSTIQUE / BRITANNIA BAY

Lauantai 27.1.2018

Gastit heräsivät vähitellen ennen seitsemää aamulla. Pian vene olikin täynnä hyörinää, ja aamiainen tarjoiluvalmis.

SÄÄ: Heti aamulla pilvirintaman ylittäessä tuuli nousi 13,6 m/s, mutta laantui pian kunnes uuden säärintaman myötä nousi – vaihtelua oli koko päivän. Ajoittain tuli ”suihku taivaalta”, muutama hyvin voimakaskin. Sääennuste tälle päivälle oli 11 m/s idästä (+ puuskat ainakin 30%, tuuli kun on hyvin puuskainen). Lähtöhetkellä tuuli oli idästä. Matkalla tuulen voimakkuus vaihteli 9 ja 13 m/s välillä. Kerran tuuli nousi 13 m/s:iin, kun saderintama tuli kohdalle. Tuuli kääntyi matkan aikana hieman itä-kaakkoon. Aallon korkeudeksi arvioitiin 2-4 m, mutta tuo taisi olla alakanttiin.

TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Ennen lähtöä käytiin snorklaamassa ja syötiin lounasta varhennetussa aikataulussa. Vieraitakin tuli, eilisiä tanskalaisia tuttavuuksia s/y Naverenista (www.naveren.dk) ihailemaan Swania. Ennen lähtöä iso merikilpikonna uiskenteli melko lähellä.

Lähtö tapahtui 12:02. Nostettiin isopurje 2. reivillä ja lisäksi nostettiin mesaani ja avattiin genua. Saderintaman lähestyttyä kohdalle purjeiden vetoa vähennettiin, mutta lisättiin uudelleen, kun tuuli hieman laantui. Vendoja matkan aikana tehtiin neljä. Perille päästiin enne pimeän laskeutumista klo 17:35. Aikaa kului purjemanöövereihin sillä aallokko hidasti niiden suorittamista. Loppumatkasta, kun matkaa oli enää jäljellä runsas 5 nm, aiottiin nostaa genuan lisäksi fokka. Fokassa oli kuitenkin jokin ongelma, mistä syystä se jouduttiin laskemaan. Ongelmana lienee ollut, että joku oli epähuomiossa irrottanut fokan nostimen, jonka seurauksena fokka pääsi putoamaan alaspäin. Fokkaa oli vaikea myös nostaa uudelleen, koska etuliikki (liesma) oli revennyt n. 50 cm matkalta. Repeämä viittasi siihen, että joku oli yrittänyt nostaa fokkaa niin, että etuliikki ei mennyt uraan aivan suoraan vaikka uran alapäässä onkin ohjuri. Viimeinen venda jäi myös tekemättä, koska styrpurin skuutti oli juuttunut kiinni – genua rullattiin sisälle. Isopurje ja mesaani laskettiin 1 nm ennen Mustiquen satamaa.

Matkaa kertyi 32.4 nm, kun lyhin matka kohteeseen oli runsaat 20 nm. Tämä ero johtui siitä, että purjehdimme vastatuuleen ja kryssimme jolloin matkaa kertyy vähintään 30 % enemmän kuin on suora matka. Suurin nopeus oli 11.1 kn ja keskimääräinen nopeus oli 5.4 kn. Matkalla veden lämpötila oli 28.2 astetta, perillä 28.9, ja aamulla 28.7.

Yöksi jaettiin 1 tunnin vahtivuorot varmistamaan poijun pitävyyttä, että muut veneet eivät törmäile eikä veneeseen tule kutsumattomia vieraita. Tuuli tyyntyi, mutta maininki jäi, ja tuntui, että se jopa lisääntyi. Maininki jää, kun tuuli tyyntyy. Silloin tuulen nopeus on pienempi kuin aallon etenemisnopeus.

MUSTIQUE: Mustique on ”WAU” – niin sanotaan. Se on yksityinen saari, jota johtaa Mustique Company. Saari on paratiisi, jossa super-rikkaat, filmitähdet ja burn-out muusikot rentoutuvat. Yksi kuuluisuus on kuulemma Mic Jagger. Heidän lisäkseen saari on kuninkaallisten suosiossa. Julkkikset hyödynnetään saaren imagon luomisessa ja bisneksen tekemisessä. Kun olimme tulossa satama-altaaseen, kaksi pienkonetta laskeutui peräkkäin saaren kentälle – ”Keitähän kuuluisuuksia tuli viikonlopun viettoon”? Kun yksi meistä käveli rantakaupungin katuja, tuli eri suunnissa nopeasti esiin kyltti PRIVATE NO ENTRY.

IMG_0555-min

MUSTIQUE – BEQUIA / ADMIRALITY BAY PORT ELISABETH

Sunnuntai 28.1.2018

Yö oli pilvetön ja vahtien seurana oli kirkas tähtitaivas. Moni onnellinen näki aamuyön Etelän ristin. Alkuyöstä viihdytti myös rantaravintolan musiikki. Aamu valkeni jokseenkin tyynessä säässä vaikka maininkia oli edelleen jäljellä.

SÄÄ: Aamu oli aurinkoinen. Aikaisin ei paljoa tuullut, mutta aamupäivän aikana tuuli nousi. Tuuli oli aika puuskainen idästä tai itäkaakosta. Matkan aikana suurin havaittu tuulen nopeus 14.4 m/s. Arvioitu aallon korkeus oli 3 – 4 m. Koko päivä paistoi aurinko, vain muutamia ohuita pilviä. Illalla auringon laskun jälkeen tuli pieni lyhytaikainen sadekuuro. Satamassa oli voimakkaita puuskia, jotka todennäköisesti aiheuttivat veneen rekaamista, onhan Vahinen paino (32 tonnia) huomattavasti suurempi kuin yleisimpien purjeveneiden.

TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Ennen matkaan lähtöä osa miehistöstä kävi maissa kahdessa ryhmässä. Ennen matkaa myös syötiin kalakeittoa, kalan piti olla seitä, mutta kypsymisen jälkeen syödessä olikin mustekalaa. Keiton liemi oli tosi hyvää. Ateriaa voi kutsua MustiqueMystiqueksi (myöhemmin ohjeet).

Matka alkoi 13:40 ja perillä oltiin 15:50. Maksiminopeus oli 10.6 kn ja keskimääräinennopeus 6.1 kn. Matkaa kertyi n. 13 nm. Genua avattiin runsaaseen puoleenväliin ja mesaani nostettiin. Näin vene kulki hyvin sivutuulessa, loppumatka lahden pohjukkaan ksyssittiin. Matkalla vastaan tuli Ruotsin lipun alla purjehtiva vene – vilkutuksia riitti näköetäisyyden ulottuviin. Satamassa meidät ohitti vuokravene, jossa oli suomalainen miehistö (vasemmassa saalingissa Suomen lippu). Satamassa oli kymmeniä veneitä, jotka oli kiinnitetty poijuihin/moringköysiin. Myös me menimme poijukiinnitykseen, onhan satama-altaan syväys yli kymmenen metriä, hyvin lähellä rantaa vähemmän.

Yöksi jaettiin tunnin vahtivuorot, sillä luvassa oli kovaa tuulta. Turhaan tätä ei tehty sillä öiset puuskat olivat yli kymmentä metriä, suurin havaittu tuulen nopeus oli 14.9 m/s, siitä Nina oli ottanut kuvan, joten tieto on luotettava. Vajaata tuntia myöhemmin havaittiin, ja dokumentoitiin jopa 17.4 m/s puuska, jonka navigaattori hyväksyi tyynesti. Vasta aivan aamulla seitsemän aikoihin tuli navigaattorilta hälytys, että vene oli kulkeutunut hälytysrajan yli. Tuuli ja veneet pyöriväkin kovasti. Navigaattoriin asetettu hälytysrajan piiri ja veneen liikkumisen piiri eivät ole identtisiä (poiju- ja kiinnitysköysi) joten hälytys ei välttämättä merkitse, että vene rekaa (kiinnitys ei pidä).

BEQUIA: Bequia on ”Grenadiinien loistavin saari”, jossa on paljon kultaisen hiekan peittämiä rantoja siellä täällä. Saaren antimet sopivat kaikkien kukkarolle, yöpymiseen, ravintoloissa käymiseen ja shoppailemiseen. Saarella on 6.000 asukasta, jotka ovat perua afrikkalaisista ex-orjista, skoteista ja ranskalaisista. Lisäksi osa saaren väestöä on perua 1800-luvulla New Bedfordista (USA) tulleista valaanpyytäjistä, jotka opettivat valaanpyynnin paikallisille kalastajille. Edelleen, mutta harvoin saarelta käsin pyydetään valaita koko kyläkunnan voimin vaikka valaanpyynti on ankarasti kiellettyä. Valas pyydetään harppuunalla ja hinataan läheiselle pienelle Bequian eteläpuolella olevalle Petit Nevis saarelle. Pyyntiin liittyy traditionaalinen juhla ja valaan lihan myyntitapahtuma. Ilman paikallisten hyvää veneen-rakennustaitoa tällainen ei tietysti olisi mahdollista.

IMG_0481-min

BEQUIA / ADMIRALITY BAY PORT ELISABETH – St LUCIA / SOUFRIERE BAY

Maanantai 29.1.2018


Tänään lähdetään Grenadiineilta joten maasta ulos kirjautuminen on pakollista eli on käytävä maissa saarella imigration toimistossa. Viehättävä pikku kylä, jossa aamu varhaisella aseteltiin vihannestoria kuntoon. Kaupat ja kahvilat olivat auki. Pistäydyimmekin kahvilaan siksi aikaa, kun kippari kävi toimistossa kirjautumassa ulos maasta (St Vincent Grenadines). Juotiin isot kupit kahvia, joka oli tummapaahtoista ja täyteläistä, hinta oli korkea n. 5 €/ kuppi. Käytiin marketissa täydentämässä ja hedelmätorilla ostamassa muutama banaani, jotka olivat halpoja muuhun yleiseen hintatasoon nähden. On odotettavissa pitkä matka ja myöhäinen satamaan tulo – Matkaa kertynee 50 – 60 nm.

SÄÄ: Lähtiessä oli puolipilvistä, ja tuulen nopeus n. 5 m/s. Ennen lähtöä tuli vielä puuskia, joissa tuulen nopeus oli 14 m/s ja samassa yhteydessä tuli voimakas sadekuuro. On ennustettu itätuulta n. 10 m/s. Heti matkan alussa tuli useita puuskia sadekuuroineen, niin että suurin tuulen nopeus oli yli 20 m/s, pitkään tuuli pysytteli 19 m/s:ssa (E). Loppumatkalla tuuli pysyi 14 m/s:ssa, ja satamaa lähestyttäessä n. 8 nm päässä tuuli moinasi, samalla aallokko pieneni.
TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Satamasta lähdettiin 12:55 ja perille saavuttiin klo 23:00 eli matka kesti 10 t 11 min. Hetimiten lähdön jälkeen nostettiin mesaani ja avattiin genua. Tuuli voimistui nopeasti, ja genuaa piti vähän reivata. Koska vielä tuli yksi reilu saderintama ja siinä yhteydessä voimakas puuska. Silloin lensivät tavarat salongissa pisin pitkin, työkalulaatikotkin levisivät lattialle, kun niitä ei huomattu ”lukita”.

Bequia-saaren suojassa aallokko oli vielä kohtalaista, mutta kun tultiin pois saaren suojasta alueelle, jonne on Atlantilta suora yhteys, aallokko nousi vähitellen, ensin arviolta 2-4 m korkuisiksi, sitten 6 m:iin, jotkut aallot jopa 7 m:iin. Aluksi aallokko oli ristiaallokkoa (aallot tulevat monesta suunnasta), joka myöhemmin jäi pois ja aallot asettuivat säännöllisemmiksi ja samansuuntaisiksi.

Pärskeitä riitti, ja yksi aalto taittui koko veneen päälle – kuin tonni suolaista vettä olisi kaadettu niskaan. Mitä korkeammat olivat aallot, sitä leveämpi hymy oli kipparilla – tiedettiin, että tilanne on hyvin hanskassa.

Nopeus pysyi hyvänä, 7 – 9 kn, mutta suurimmat nopeudet olivat 10.9 kn, ja keskinopeus oli 6.1 kn. Purjeita ei tarvinnut enää reivata eikä säätää, niin mukavasti Vahine suorastaan liiteli tasapainoisesti aalloilla. Selvää tietysti on, että suurimmassa aallokossa ”ruorimiehen” (tässä tilanteessa kippari ja perämies) työskentelyllä oli oleellinen vaikutus, miten tasapainoisesti vene kulkee. Lopussa tehtiin muutama venda jotta pääsimme satamaan vauhdilla purjein. Välillä moottori oli käynnissä jo akkujen latauksenkin vuoksi.

Matkan pituus oli 62.6 nm. Kun olimme lähellä satamaa, saaresta tuli paikallinen moottoriveneellä vastaan, ja ohjasi poijuun, joka oli yhden kalastajan poiju. Maksu poijun käytöstä perittäisiin aamulla. Ankkuriin lahdelle on turha suunnitella, sillä vettä on reilusti yli 10 metriä aivan rantaviivaan asti. Tämän voi jo aavistaa pelkästään katsomalla sataman ympäristön maaston profiilia – jyrkät vuoret ulottuvat rantaviivaan asti. Kun olimme poijussa kiinni, huomasi vasta, että oli pärskeistä läpimärkä. Jotkut olivat huomanneet jo aiemmin vaihtaa vaatteita, kun viileys alkoi hiipiä iholle – märkyys ja tuuli ovat hyvä, viilentävä yhdistelmä.

Matkalla syötiin niin nimetty ”Myrskymurkina a la Auli” (myöhemmin ohjeet), joka ravitsi ja lämmitti. Lisäksi oli myöhemmin pikkupurtavaa kuten valmiiksi laitettuja voileipiä, keitettyjä ja kuorittuja kananmunia ja pähkinöitä.

Yöksi jaettiin taas yhden tunnin vahtivuorot. Tuuli tyyntyi jopa niin paljon, että yöllä oli hetkittäin aivan tuuletonta ja meri, ihme eilisen päivän kovan tuulen, aivan tasainen pienen pientä maininkina lukuun ottamatta. Välillä tuli pieni puuska (5 m/s), joka pian meni ohi. Sen verran Vahine pyöri, että aiheutti kolme kertaa hälytyksen, oltiin ylitetty hälytysraja. Navigaattori hälyttää, jos vene liikkuu tiettyä rajaa pidemmälle. Nyt rajaksi oli asetettu 40 m, hälytykset onneksi olivat aiheettomia.

Yöllä tunnelma oli maaginen. Täysikuu valaisi merta ja saartakin. Alkuyöstä kaskaat (?) soittelivat kuin viimeistä päivää – koko saari oli kuin pikkolotorvi soittokunta. Aamuyöstä soitto oli jo vaiennut. Jo klo 3, ja vähän yli, ensimmäinen kukko alkoi availla ääntään, johon toinen myös yhtyi. Toinen kukoista oli nuori aloittelija ja kiekui falsetissa, toinen lienee jo iäkäs, ja kieukui käheällä äänellä – ”voi kanasia”. Lahden pohjukan pikku kaupungissa oli valoja, purjeveneissä ankkurivalot.

St LUCIA: St Lucia on iso (620 neliökilometria, pituutta n. 25 nm) ja korkea (korkein huippu 958 m). Saaren tunnistaa jo etäältä sen kahden sokeritopan muotoisen vuoren tekemästä profiilista (Petit Piton 750 mj ja Grand Piton 799 m). Olimme poijussa Petit Pitonin juurella. Veneestä käsin katsottuna saari on huomattavan vehreä, jossa satanee lyhyesti monta kertaa vuorokaudessa – ”WOW, mitkä viherseinät”.

Columbus löysi saaren neljännellä tutkimusmatkallaan v. 1502. Paikalliset asukkaat vastustivat pitkään kolonialistista alistamista, aluksi he sitoutuivat ranskalaisten kanssa yhteistyöhön kunnes englantilaiset ottivat hallinnan käsiinsä. Valta vaihtui englantilaisten ja ranskalaisten välillä saarella yli neljätoista kertaa samaan tapaan kuin Martiniquella. Napoleonin käymien sotien jälkeen saari jäi englantilaisten hallintaan kunnes itsenäistyi v. 1979.

Väestö on pääasiassa afrikkalaisperäistä (150.000). Maatalous ja turismi ovat pääelinkeinot, jonkin verran on myös teollisuutta. Maataloustuotteina olivat aikaisemmin sokeriruoko, nykyään banaanit, kookospähkinät ja sitrushedelmät. Saaren kauneus edesauttaa turismin kehittymistä. Saarelaiset olivat suunnattoman ystävällisiä ja avuliaita.

Soufriere Bayn pohjukassa, kapealla tasaisella alueella on pieni kaupunki. Kaupungin rannassa on laituri, joihin charterveneet voivat kiinnittyä, ja poijuja purjeveneitä varten. Rannan laiturissa näytti olevan yksi katamaraani kiinnittyneenä. Lähellä on rikkipitoisia lähteitä ja ”Diamond Gardens”. Suurin osa ”miehistöä” kävi saaren ns. ”Nuoruuden Lähteessä” – jäämme odottamaan sen vaikutuksia.

IMG_0601-min

St LUCIA / SOUFRIERE BAY – St LUCIA / MARIGOT BAY

Tiistai 30.1.2018

Tänään ollaan matkalla St Lucian saaren edellistä pohjoisempana olevaan pieneen ja suojaisaan lahteen, Marigot Bayhyn.

SÄÄ: Lähtiessä oli puolipilvistä, ja tuulen nopeus n. 5 m/s. Samat olosuhteet jatkuivat, mutta matkan loppupuolella tuuli voimistui, tosin aallokko ei ehtinyt kovin korkeaksi.

TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Satamasta lähdettiin n. 12:30 ja perille saavuttiin klo 16:28, matkan kesto oli 3 t 44 min. Maksiminopeus oli 11.2 kn ja keskinopeus 3.4 kn. Matkan pituudeksi tuli 12.8 nm.

Lähdön jälkeen ajettiin moottorilla, koska oli melko tyyntä (tuuli n. 3 m/s), tarkoitus oli ajaa moottorilla koko lyhyt matka, pitihän akkuja taas ladata. Matkalla kiinnitettiin huomio siihen, että salongissa oli poikkeva haju. Haju tulkittiin rikin (S) tuoksuksi. Tuoksu sai helposti selityksen siitä, että osa miehistöstä oli ollut kylpemässä rikkipitoisessa lähteessä. Toinen hyvä selitys oli se, että oli syöty kanamunia, joista jotain osia olisi voitu laittaa roskikseen vastoin suositusta. Lisäksi kuumeni lattia, jonka alla on moottori ja akkuja – Onneksi osa kulki ilman kenkiä. Kun lattiakansi nostettiin, todettiin, että akku, joka on navigaattorin energialähde, oli ”tulikuuma”. Hajun lähde oli siis akku, jossa elektrolyysiä toimittaa mm. lyijysulfaatti (PbSO4) ja rikkihappo (H2SO4).

Moottori sammutettiin, ja nostettiin mesaani ja avattiin genua. Perämies oli yhteydessä ”ns. tekniseen asiantuntijaan”, joka kehotti irrottamaan akkukengät akusta. Niin perämies ja kippari tekivät. Varauduttiin menemään purjeella satamaan ja varauduttiin ankkurin laskuun, mutta moottori voitiinkin käynnistää uudelleen, jonka turvin päästiin ahtaaseen satama-altaaseen. Vastaan tuli paikallinen ”satamakapteeni”, joka ohjasi ja auttoi kiinnittymään poijuun. Oltiin turvallisesti kiinnittyneenä satamassa. Pian huomattiin, että läheisin vene oli suomalaisen pursiseuran lipun alla purjehtiva purjevene – ”vieraat vierekkäin”, mutta ohi kiitävästä moottoriveneestä huudettiin vieraalla aksentilla: ”Tervetuloa”.

Perämies kertoi paikalliselle ”satamakapteenille”, että tarvitsemme sähkömiestä. Hän lupasi, että sähkömies on pian tulossa, ja niin tulikin. Kävi ilmi, että akku, joka on navigaattorin virtalähde, on ollut kovassa käytössä, on huomattavan yli-ikäinen (vuodelta 2014) ja on viallinen. Tietysti akku on voinut epähuomiossa myös purkautua, jolloin sen toiminta ei enää palaudu normaaliksi vaikka vähän lataisikin. Ulkoisestikin tarkasteltuna akku oli viallinen, sen seinämät ”pullistuivat”.

Koko matkan aja oli ollut päänvaivaa akkujen kanssa: Varautuvat huonosti, ja purkautuvat nopeasti – merkit siitä, että akku on vioittunut. Sähkömies irrotti akun, ja vaihtoi tämän tilalle vieressä olleen vara-akun. Tämän toimenpiteen turvin voimme seuraavana päivänä jatkaa matkaa Le Mariniin asti, kunhan ensin lataamme ao. akkua, ja sen jälkeen voimme kulkea purjein ja käyttää navigaattoria.

Ilmi kävi, että navigaattori kuluttaa huomattavan paljon sähköä, ehkä myös tietokone, koska se on jatkuvasti lämmin. On syytä miettiä milloin laitteita käytetään – ei turhaan. Muutenkin on syytä käyttää sähköä säästeliäästi, joka tarkoittaa, että ei pidetä sähkölaitetta päällä, kun sitä ei tarvita. Toinen ”opetus” on, että akut pitää vaihtaa määrävälein (< 3 v), viimeistään silloin, kun varauksessa tuntuu olevan ongelmaa (= merkki akkujen vioittumisesta).

Sähkömies oli alansa erittäin hyvin tunteva, todellinen asiantuntija, palvelualtis ja ystävällinen, moraali kohdallaan – kaikki saimme oppitunnin heikkovirtajärjestelmästä, erityisesi miten pitää toimia, jos akku lämpenee, se kun on silloin iso turvallisuusriski. Kiehuva akku tuottaa vetyä ja happea, jotka ovat räjähdysherkkiä kaasuja. Tulipalo veneessä merkitsee aina katastrofia, räjähtävä tulipalo suurta katastrofia.

Edellisten toimenpiteiden jälkeen salonki tuuletettiin, ja sähkömies vei vanhan akun mennessään.

Joillakin oli aikaa valmistaa ateria, joka taas maistui pitkän päivän jälkeen.

Vahtivuorot jaettiin yöksi. Todettiin lisäksi, että lähtö satamasta tapahtuu klo 05:00 määränpäänä Le Marin, jonne on n. 40 nm.

St LUCIA: Katso selostus päivältä 29.1.2018. Tänäkin päivänä totesimme, että St Lucia on upea saari, johon voi palata uudelleen – ”Täällä on jotain aitoa, jonka aistii vaikka ei kaikkea osaakaan yksilöidä”.

Kun palaan Karibialle uudelleen, ehkä vain lomailemaan, valitsen St Lucian saaren.

IMG_0628-min

St LUCIA / MARIGOT BAY – MARTINIQUE / LE MARIN / Port De Plaisance Du MarinHello

Keskiviikko 31.1.2018

On viimeisen legin vuoro. Meillä on tänään tiedossa myös kahdet syntymä-päivät (Kipa ja Päivi).

SÄÄ: Herätessä oli vielä pimeää, mutta vähitellen kirkastui ja aurinko tuli esiin. Lounaisella taivaanrannalla täysi kuu oli komeana laskemassa horisontin taa – kuu oli suuri, sattuiko olemaan ihan superkuu. Heti lahdelta päästyämme oli reipas tuuli, joka säilyi koko loppumatkan (E 10 m/s). Aurinko paistoi ja vain pärskeet silloin tällöin huuhtelivat purjehtijoita, sadekuuroista ei tietoakaan.

TAPAHTUMAT MATKAN AIKANA: Vene irtosi poijusta klo 5:28 ja perille, lahdelle (uimapaikalle) saavuttiin klo 13:59 tai oikeastaan puolisen tuntia aikaisemmin. Matkan kesto oli n. 8 t 30 min.

Moottorilla ulos poukamasta, isopurje ylös 1. reivillä, genua lähes kokonaan ulos ja mesaani ylös. Vahine purjehti vakaasti välillä vähän keinutellen tasaista 7 – 9 kn nopeutta. Maksimi-nopeus oli 10.1 kn ja keskinopeus 5.4 kn. Matkan pituudeksi tuli 46.2 nm.

Matkalla nähtiin iso joukko delfiinejä, jotka tulivat tervehtimään, toiset etäältä, toiset aivan veneen vierestä. Oli pieniä delfiinejä, ja isompia, aikuisia. Kippari kolkutteli veneen laitaan, antoi näin signaaleja delfiineille: ”Olkaa pitkään seuranamme”. Useat delfiinit laittoivat parastaan, evät pelkästään hyppineet ilmaan, vaan tekivät ilmassa myös kiepin. Joillekin tämä oli vasta alkuharjoitus, koska ne lätsähtivät veden pintaan niin, että vesi roiskui – ja taas uudelleen, ja uudelleen. Tuskin delfiinit näin tekisivät, ellei siihen liittyisi muuta merkitystä kuin vaan uiminen ja hyppiminen.

Neljä halssin vaihtoa ja oltiin Le Marinin sataman edustalla, johon pysähdyimme lounastamaan ja uimaan. Uidessa medusa otti kosketuksen Paulaan, jonka seurauksena iho alkoi punottaa ja polttaa, hän siveli paikkaa etikalla. Joku näki myös pienen rauskun. Vene vähän rekasi, kettinkiä kun laskettiin vain runsas kaksi veden syvyyttä. Mutta ei tuo pahemmin haitannut, koska emme jääneet yöksi. Silloin tietysti kettinkiä olisi laskettu runsaammin (3 – 4 kertaa veden syvyys), ja ehkä katsottu joku suojaisempi lahti. Joskus myös meren pohjan kasvillisuus on hyvin kovaa, joka estää ankkurin kiinnittymisen.

Uimapaikalla ensin skoolasimme syntymäpäiväsankareille. Sitten söimme taas herkulliset pasta-annokset. Port De Plaisance Du Marinin satamaan, polttoainelaituriin kiinnityimme klo 16:20. Siinä tankkasimme polttoainetta (120 l + 80 l).

Satamakapteeni ohjasi laituripaikalle. Vene ajettiin laituriin perä edellä ja kiinnitettiin moringköydellä keulasta. Huomasi, että kippari ei ollut ”ensi kertaa pappia tai oikeastaan Vahinea kyydissä”. Gastit tietysti osallistuivat köysien kiinnittämiseen ja lepuuttajien laittamiseen veneen laidoille. Yksi gasti teki vielä silmäyksen, että köydet oli koilattu asianmukaisesti. Sitten vielä purjepeite suojaamaan purjeita auringon säteiltä.

Naapuriveneen purjehtijat olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita, myös puheliaita ja uteliaitakin, heti tuli kysymysten sarja, joihin Leena vastaili tottuneesti. Swan herättää kauneudellaan huomiota, ”miehistö” taitavuudellaan. Matkan aikana Suomen lippu tunnistettiin hyvin. Viereisen veneen kippari itseään esitellen oikein korostuneesti sanoi, että ”me olemme Walesista”. Toinen vene näytti ”hyvin varustetulta” hollantilaiselta.

Satamaan saapumisen jälkeen jaettiin tehtävät veneen siivoamiseksi. Sitten alkoikin hurlum hei ja kova pulina. Voi vain arvata, että Vahine on lähtiessämme siistimpi kuin sinne tullessa vaikka se siisti oli silloinkin.
MARTINIQUE: Martinique on saari, joka kuuluu Antillien saariryhmään, ja Bahamasaarten ja Isojen Antillien mukana Länsi-Intian saaristoon (West-Indies). Martinique on Ranskan Territorio niin kuin Guadeloupe, Saint Barthélemy ja Saint Martin. Asukkaita on 400.000, jotka ovat perua ja sekoitusta afrikkalaisista, intiaaneista, intialaisista sekä varhaisista eurooppalaisista. Asutus tuli saarelle 2.000 vuotta sitten, mutta on vaihtunut, ensin 1.000 vuotta sitten, ja sen jälkeen Kolumbuksen tultua saarelle v. 1502 neljännellä tutkimusmatkallaan. Saari alistettiin alusmaaksi v. 1635, jonka jälkeen herruus on vaihtunut monta kertaa. Vaihdoksiin liittyi tietysti sotimista. V. 1848 saarella lopetettiin orjuus Victor Schoelcher’in vaatimuksesta ja toimesta – 70.000 orjaa vapautettiin.
Ilmasto on trooppinen, jossa on tasaiset tuulet. Sadekausi on kesäkuusta joulukuuhun ja kuiva kausi marraskuun lopulta kesäkuun puoliväliin. Meille sattui tavanomaista voimakkaammat tuulet.
Ranska on virallinen kieli, mutta pääosa väestöä puhuu creolia, joka on kansan kieli – murteellista, yksinkertaistettua ranskaa. Valtauskonto on katolilaisuus, on myös juutalaisia.
V. 1902 oli tulivuoren purkaus, joka tuhosi silloisen maan pääkaupungin (Saint-Pierre eli Little Paris) asukkaineen (30.000).
Nykyinen pääkaupunki on Fort-de-France (100.000 asukasta). Se on ihmisten ja arkkitehtuurin sekamelska. Miten kauniita ovatkaan nuo creoli villat ja koristeelliset puiset erkkerit ja verannat – remonttireiskaa ne kuitenkin kaipaavat. Kaupungissa on useita kiintoisia museoita, ja hyvin kaunis kirjasto, joka suunniteltiin (Henri Picq) ja rakennettiin Pariisin maailmannäyttelyyn v. 1889, ja jälkeen siirrettiin osina Martiniquelle.
Le Marinin satama Port De Plaisance sijaitsee saaren lounaisosassa, on hyvin suojaisan lahden pohjukassa. Satama on Martiniquen suurin: 838 laituripaikkaa ja 100 poijupaikkaa.

IMG_0444-min

MARTINIQUE / LE MARIN / Port De Plaisance Du Marin

Torstai 1.2.2018

”Kukaan ei ole täydellinen”
niin kuin erään elokuvan loppurepliikissä sanotaan,
mutta kaikki olimme loistavia purjehtijoita
jo matkan alussa, ja vielä loistavampia matkan lopussa.

Tämä oli VIIDEN TÄHDEN PURJEHDUS

Perustelut lyhyesti: (1) Kippari oli super loistava, (2) Perämies oli super loistava, (3) Gastit olivat super loistavia, (4) Ateriat olivat super loistavia ja (5) Vahine oli super loistava purjehtimaan.

RUOKAILU MATKAN AIKANA

Ruokailusta ei ole paljoa aikaisemmin puhuttu, koska olimme tulleet purjehtimaan. Se ei tarkoita, että ruokailu olisi merkityksetön, päinvastoin, se on ihan basic juttu: Miehistö pysyy toimintakuntoisena, tyytyväisenä ja iloisena. Samasta syystä kuumassa ilmastossa pitää myös juoda paljon vettä. Laskennallinen määrä, jonka joimme, oli 3 l/vrk, lisäksi se neste, joka tulee ruokien mukana.

Matka onnistui siinäkin asiassa aivan loistavasti, tai oikeastaan kokit onnistuivat: Kukaan ei sairastunut vatsatautiin. Voi vaan kuvitella minne vene ajelehtii, kun miehistö makaa korkeassa kuumeessa (yli 40 astetta) punkissaan, osa wc-jonossa.

Matkan aikana aamiainen syötiin klo 8, lounas klo 12 ja illallinen klo 18. Tilanteiden mukaan aikatauluihin tuli joustoa.

Aterioista mieliinpainuvimmat olivat jauhelihapihvit, jotka olivat 2. ryhmä kokkaamia ”Union-Island-biif” ja 3. ryhmän Mustique-Mystique, joka on lyhytlieminen kalakeitto. 1. ryhmän Myrsky-Murkina a la Auli ansaitsee myös esittelyn sen meri-/myrsky kelpoisuuden vuoksi, ja erinomaisen hyvääkin se oli.

Erikoisin ateria oli Mustiquella ennen lähtöä syöty ”Mustique-Mystique”. Liemi oli tosi hyvää, maut täyteläisiä ja tasapainossa. Mystiseksi aterian teki se, että kun kalakeittoon laitettiin seitä, kypsyessään se muuttui mustekalaksi – ”NAM”.

Ei voi olla kertomatta kolmen loistavimman aterian salaisuuksia. Ohjeet ovat suuntaa-antavia, sillä kunkin kertainen todellisuus riippuu veneen koordinaateista.

Union-Island-biif a la Kipa: Ota jauheliha esille, mutta älä pidä liian pitkään lämpimässä, vain juuri sen ajan, että liha on lähes ”huoneenlämpöistä” – lämpenee vielä sekoitettaessa. Lisää keltasipuli pilkottuna, sopivasti suolaa, mustaa pippuria, paprikajauhetta, raakoja kanamunia ja pehmeää vuohenjuustoa. Sekoita aineksia oikein hyvin. Paista kuumalla nopeasti, ja muista kuumassa paistamiseen sopiva pannu ja rasva. Käännä pihvi viimeistään, kun pinnalle tihkuu nestettä. Jätä hetkeksi hautumaan folion väliin. Pihvit kruunaa kypsiksi paistetut sipulirenkaat.

Mustique-Mystique a la Renja: Pilko sipulit ja kaada kattilaan hyvää öljyä, kuullota sipulit, lisää mustapippuri ja paprikajauhetta – anna makujen kypsyä ja sekoittua miedossa lämmössä. Pilko sei/mustekala 1.5 x 1.5 cm kuutioiksi ja lisää ne kattilaan vähän kerrassaan sen jälkeen, kun sipuli on läpikuultavaa. Pilko monta kypsää tomaattia ja lisää ne kattilaan. Keitä hetken kunnes kalat ovat kypsiä. Voit lisätä hieman nestettä, vettä tai valkoviiniä, mutta muista, kun lisäät nestettä, että vesi maistuu vedelle. Mitä kovempi keli, sitä vähemmän laitetaan nestettä. Tarjoa lämpimänä.

Myrsky-Murkina a la Auli: Kuullota sipuli paistinpannulla. Paista sen jälkeen jauheliha, joka on juuri otettu jääkaapista ainakin silloin, kun ollaan subtrooppisissa/trooppisissa olosuhteissa. Siirrä ne sen jälkeen kattilaan tai voit paistaa jauhelihan kattilassakin. Lisää balsamicoa, haihduta nesteet pois. Mausta chilipitoisella kastikkeella esim. Sauce Piquante Fortella, pippurilla, ja paprikajauheella. Lisää sopivasti suolaa. Lisätään edellisen aterian maustettu riisi, jos on jäänyt, purkki ”kreolipapuja”, purkki herneitä ja porkkanaa. Hauduta seosta jotta maut tasaantuvat. Tarjoa sellaisenaan syvistä lautasista. Ruoka sopii myrskyllä syötäväksi, koska se pysyy hyvin koossa, eikä siinä ole lientä, joka voisi läikkyessään polttaa ihoa tai sutata ympäristöä. Se on myös äärettömän energiapitoinen ja pitää nälän loitolla pitkään.

Eeva / ykkösvahti

 

 

 

Päällikkönäyttö helatorstain viikonlopulla Suomenlahden aalloilla.

Tästä lähtee lautta Särkälle, vai lähteekö? Ihmettelen ja tutkailen Kaivopuiston rannassa.                                         Lähtee, huikkaa Marja selkäni takaa.

Marja suoritti helmikuussa venepäällikkökurssilla teoriaosuuden hyväksytysti ja nyt olisi sitten seuraava vaihe, käytännön päällikkönäytön antaminen jäsenpurjehduksen yhteydessä.  Minä, Raija olen vastuupäällikkönä ja näytön vastaanottajana, Marja päällikkökokelaana ja kipparitaitoinen Terhi perämiehenä, Minna päällikköharjoittelijana, Leena ja Tanja gasteina. Näyttöön liittyi ennakkotehtävinä reittisuunnittelu, ruokahuollon koordinointi ja tiimin ohjeistaminen ennakkoon viikonlopun purjehdukseen.

Lautta kiertää Harakan kautta Särkän saarelle. Sieltä pitäisi löytyä seuramme varaama vuokravene Dufour 40. Laiturin päässä. Näyttää kauniilta. Valkoiset kyljet peilaavat meren liplatuksen kylkiinsä.

Vuokraamon edustajat viimeistelevät vielä venettä luovutuskuntoon. Etsin repustani oman tsekkauslistan, jonka mukaan etenemme venettä vastaanottaessa. Näytti hyvältä. Siisti vene. Myös Viron rannikon kartat ja uusi satamakirja löytyvät. Marja osallistuu aktiivisesti tsekkaukseen. Tekniset taidot pulpahtavat jo nyt yllättävän hyvin esille. Läpiviennit vessoista ovat juntturassa. Vivut on saatava auki ja kiinni. Aina tarpeen mukaan. Yleensä kiinni, koska mereen emme skeidoja laske. Pientä säätöä läpivientien sulkijoiden kanssa.

Ajamme koneella Lauttasaareen Hoskin laituriin, jonne rantautumiseen yön yli saimme luvan ystävälliseltä satamapäälliköltä. Vuokraamon edustaja tuli vielä sovitusti Hoskille tsekkaamaan koneen.

cof

Marja moottorin kimpussa

Koneen pilssistä löytyy öljynsekaista nestettä. Mistä öljy tulee sinne? Pohjaproppu. Tip, tip. Onneksi hyvin verkkaisaan. Kiristyksestä ei apua. Tikusta katsoen öljyt ovat kirkkaat ja ylärajassa. Vuokraamon edustaja putsasi konepilssin ja antoi varaöljyä mukaan. Seuraamme tilannetta. Purjehtimaan olemme lähteneet, emme koneella ajelemaan. Mutta kone on oltava valmiudessa. Vastuupäällikkönä katsoin, että me pärjäämme.

Muut tiimiläiset, Terhi, Minna, Tanja ja Leena, saapuvat töiden jälkeen veneelle. Osa tiimistä lähtee kauppareissulle ruokalistojen kanssa. Kaksi kärryä kukkuroillaan. Gourmeeta on tulossa.

Marjan näyttö jatkuu heti aamusta.  Turvallisuusasiat, liivit, turvavaljaat ja -liinat, liikkuminen veneessä, palosammuttimet, sammutuspeitto, kaasun käyttö, MOB tilanteet, hätäraketit ja soihdut sekä kaikki muut turvallisuuteen liittyvät asiat ovat ohjelmassa. Hän selosti myös tiimille päivän reittisuunnitelman kartasta huomioiden sääennusteet. Tehtävät tiimille hän jakoi sujuvasti osaamisen ja kokemuksen perusteella niin, että kaikki pääsevät tekemään ja samalla oppimaan. Ennen lähtöä Marja tarkasti myös koneen öljytilanteen sekä varmisti, että polttoaine-, kaasu- ja vesitilanne on kunnossa.

Päällikkönäytön tilanne näytti jo heti aika hyvältä. Marja on veneillyt koko ikänsä ja juuri suorittanut kansimieskoulutuksen. Kokonaisuuden hallinta tuntui olevan heti hyppysissä.

Kello on 12, suunta merelle. Nostimme purjeet heti aallonmurtajan takana. Iso nousi nätisti. Genua vaikutti hieman venyneeltä, mutta toimi tuossa tuulessa ihan hyvin. Suunnitelmana oli Suomenlahden ylitys Naissaareen. Tuuli nousi ja muuttui täysin vastaiseksi. Kello oli puoli kaksi ja matkaa vielä vajaa 40M. Päällikkökokelaan ehdotuksesta teimme muutoksen suunnitelmaan. Paperikartta esille.

cof

Reittisuunnitelma uusiksi. Marjan ehdotus reittivalinnaksi ja napakka ote navigointiin vahvisti käsitystä hänen osaamisestaan päällikön roolissa. Harppi ja kolmioviivain liikkuivat tottuneesti kartalla. Paperille tuli kompassisuunnat ja matkat sutjakkaasti pienen pähkäilyn jälkeen. Suunnitelma valmis, lähdimme länteen ulkokautta. Tuuli oli hyvästä suunnasta ja vauhti sen mukainen. Eka tavoite oli Lähteelä ja toka, jos aika ja sää antavat periksi, Elisaari. Puolipilvistä, tuuli 7-10m/s, etelän ja lounaan välistä. Vauhti välillä jopa 8 knotsia.

Vastuupäällikön, siis minun, elo oli aika soljuvaa. Tunne oli kuin kapellimestarilla, joka saa soittimet soimaan.  Tarkkailin, tein joitain kysymyksiä ja puutuin vain tarvittaessa tilanteeseen. Huippukokkauskin hoitui siinä sivussa osaavien gastien toimesta.

Veneen syväys on 2,10m, mitenkähän Elisaaren ränni. Soitimme Elisaareen. Sari sieltä varmisti, että pääsemme hyvin, isompiakin on käynyt. Klo 20.05 köydet kiinni. Tuuli painoi perää hankalasti vinoon. Poiju oli liian lähellä, ei oikene. Veimme sataman pikku veneellä toisen köyden kauempaan poijuun. Kiristys ja vene oikeni. Naapurit seurasivat mielenkiinnolla meidän touhuja. Nuo nykyiset soutuveneet ovat ihan peestä, eihän niissä airot pysy ollenkaan paikoillaan. Mutta olihan se hulvattoman hauskaa ainakin minulla ja Marjalla.

Uudet perunat olivat jo kiehumassa ja savulohi odotti kylmiössä. Purjeet viikkaukseen, kansi siistiksi ja sitten rantautumismaljat,  salaatinteko ja illalliselle. Ja yhteenveto päivän tapahtumista. Silmät loistivat ja kaikilla oli nauru herkässä.

Saunan jälkeen oli mukava puikahtaa upouusille patjoille ja uusien peittojen alle. Tiimi kiittää näistä herkuista vuokraamoa.

Aamulla uusi reittisuunnitelma. Sää suosi meitä. Aurinkoa ja oikea tuulensuunta Naissaarta ajatellen. Marja piti taas aamupalaverin ja tehtävänannon ennen lähtöä. Koneen öljyjen tarkistus. Kaikki OK. Puikkelehdimme väylän ulos ja nostimme purjeet vetämään. Tuuli melkein lännestä. Meillehän oli tulossa vauhdikas purjehdus samalla halssilla, jos tuulensuunta pysyy samana. Matkaa n. 35M.

sdr

sdr

Ylitys oli yhtä nautintoa. Tuuli vaihteli 6 metristä 10 metriin sekunnissa. Laitoimme isonpurjeen jo lähtiessä 1.reiviin Marjan ehdotuksesta ja tilanteen mukaan säädimme rullagenuaa. Vene oli hyvin hallinnassa koko ajan. Samoin naisisto. Marja jakoi tehtäviä ja ruorivuoroja tasapuolisesti ja ohjasi sekä tuki hyvin gasteja tilanteen niin vaatiessa. Masterchef Minna vastasi yhdessä Terhin, Leenan ja Tanjan kanssa energiatason ylläpidosta.  Matka taittui 6 tunnissa yhdellä halssilla. Naissaaressa oli vain muutama vene, saimme valita paikan.

Saari on käymisen arvoinen. Kaikki palvelut löytyivät pientä korvausta vastaan. Vettäkin sai, mutta se oli kaivovettä, jota emme uskaltaneet ottaa tankkiin. Satamalahden rinteestä löytyi mukavannäköinen majatalo ja ravintola terasseineen. Sieltä voi vuokrata myös pyöriä, sähköjeeppejä ja muita kulkuneuvoja. Saarella on mielenkiintoinen historia ja paljon nähtävää. Parhaiten ne tavoittaa jollain kulkuneuvolla.

cof

Me vuokrasimme jeepit ja ajelimme niillä pitkin hiekkateitä ilman karttaa. Hiekkarantoja, vanha kirkko, vanhoja sotilas-alueita ja välillä taisimme olla vähän eksyksissäkin.

dig

Lauantaina suunnitelmana oli mennä Pranglin saarelle. Kallu Hoskilta antoi ennen reissua infoa Tallinnan lähellä olevista kohteista ja myös Pranglin saaren satamamestarin puhelinnumeron. Soitimme hänelle varmistaaksemme paikan tälle lauantai-illalle. Marja hoiti myös radistin tehtävät sujuvasti kaikilla kielillä.

Lähtö meni iltapäivälle  tutkimusretkiemme takia. Tiimipalaveri ja tehtävien jako meinasi kyllä mennä läskiksi, kun laituriin alkoi tulla jonossa upeita kilpapursia ja yhtä upeita kisamiehistöjä.

Pitääkö meidän nyt lähteä, kuului naisiston suusta. Päällikkökokelas sai vilkuilun lomassa sanottua, että joooo, kyllä me vissiin lähdetään.

cof

18 mailin matka taittui täysin purjein sivumyötäisessä auringon paistaessa ja naisiston nautiskellessa. Pranglin saaren rannat ovat kivikkoisia ja matalia, myös kalastajat olivat viritelleet ansojaan sinne ja tänne. Navigointi vaati tarkkavaisuutta tähystyksessä ja kartan seuraamisessa.

dig

Pranglin turistitoimisto ja disco

Eksoottinen paikka. Marja vei veneemme taitavasti suomalaisen 60 jalkaisen veneen kylkeen. Satamamestari kertoili lauantai-illan tapahtumista. Disco ranta-aitassa ja lahden toisella rannalla ravintolassa iltajamit. Oma illallinen ylitti kuitenkin kaikki odotukset, emme tarvinneet paikallisia baareja.

Jalkauduimme discon lähettyville seuraamaan nuorison kerääntymistä. Rockibileet käynnistyivät. Nuoriso jammaili

mde

Pranglin oppaat

olutpullot käsissä. Poliisit ilmestyivät paikalle, keräsivät pullot ja pysäyttivät bileet. Poliisit tulevat lautalla, johon autolle on paikka varattava ennakkoon, joten tieto oli kiirinyt kylille. Disco käynnistyi uudelleen, kun pollarit olivat poissa. Mekin korkkasimme Prangli Travel auton kupeessa illan päätteeksi yhden shampanjapullon, 7€. Sitten siirryimme omille apajille veneeseen.

Aamulla kohti kotisatamaa. Suomenlahden ylitys 35M. Marja teki taas suunnitelman, tutki sääennusteen ja piti miehistöpalaverin. Tuuleton aamu. Irtauduimme Terhin toimesta peruuttaen ison veneen kyljestä. Odottelimme tuulta. Ylitimme laivaväylän vielä konevoimalla. Muutamia aluksia meni molempiin suuntiin. Ei tungosta. Laivaväylän jälkeen alkoi tuuli viriämään. Lounaistuuli. Täydet purjeet ja vauhti saatiin jopa 6 solmuun. Mukavaa menoa, ei aallokkoa. Tähtäsimme Särkälle klo 16. Harmajan jälkeen kylkeemme ajoi tullivene. Monen kysymyksen jälkeen pääsimme  jatkamaan matkaa. Laskimme purjeet Suomenlinnan edustalla.

Päällikkönäyttöön liittyvistä asioista keskustelimme Marjan kanssa päivittäin aina legin päätteeksi. Loppukeskustelun päällikkönäytöstä kävimme viimeisen legin aikana yhdessä koko tiimin kanssa. Miten hän itse koki onnistumisensa ja työskentelynsä päällikkönä, miten tiimi ja minä näytönvastaanottajana koimme sen. Yhteiset ajatukset.  Hän selvitti käytännön kokeen kaikki osa-alueet hyväksytysti.

Seuraavaksi Marja lähettää tämän tutkinnon paperit liitteineen Suomen Purjehdus ja Veneily ry:lle ja  kansainvälisen huviveneenkuljettajan lupakirja on kohta plakkarissa. Näin tämä prosessi toimii, käytännön taidot etunenässä.

Päällikkönäytön vastaanottaminen useanpäivän purjehduksella on osoittautunut erittäin toimivaksi. Joissain tapauksissa se voi jäädä vielä joiltakin osa-alueilta harjoitteluvaiheeseen, mutta siitä on hyvä jatkaa seuraavalla kerralla näyttöön.

written by Raija, skipper

 

 

TurkulaisNAPSIEN perinteinen purjehduskauden avajaisjuhla Kustavissa 10.-12.6.2016

Kesäkuun alun perjantaisena iltana kuuden hengen naisisto seisoi Hansen kannella valmiina irrottamaan köydet ja suuntaamaan kohti ilta-auringossa kimmeltävää merta. Päämääränä oli Kustavin Peterzensin vierasvenesatama ja napsilaisten purjehduskauden avajaiset. Iltamyöhäisellä saavuimme välietappiimme, Härjänmaalle, jonne muutamat tutut veneet olivat jo ehtineet.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Mukava tuuli, 11-12m/s, innosti meitä nostamaan purjeet, vaikka pohjois-luoteistuuli olikin vähän haasteellinen. Kryssimme koko päivän kauniissa saaristossa, jossa vesilinnut vartioivat tarkasti pesiään ahnailta lokeilta ja tiiroilta. Autiot mökkirannat vilahtelivat ohi ja aavojen merialueiden tuulet kuljettivat meitä eteenpäin.

IMG_0422_Saaristomaisemaa

Hieman ennen neljää ajoimme sisään venesatamaan, jossa vesi oli lähes puoli metriä normaalia alempana ja saimme, kuten monet muutkin, pohjakosketuksen saviseen merenpohjaan. Rantautumispaikan valitseminen tuotti vähän hankaluuksia, mutta muuten se onnistui hyvin. Naisisto tiesi tehtävänsä. Muut napsilaiset olivat tulleet aiemmin, ja veneet keinuivat vieri vieressä meitä vastapäätä. Paikalle oli saapunut kaikkiaan 7 venekuntaa, joissa oli yhteensä 21 napsilaista.

DSC_0157_Satamakuva

Pieni kävely satama-alueella, venekuntien tervehtiminen ja Peterzensin kaupan tuotteiden ihasteleminen oli rentouttavaa tiukan purjehduksen jälkeen. Klo 18.00 venekunnat nostivat juhlaliputuksen, jonka jälkeen kokoonnuimme juhlamaljalle. Kommodori Reija Kaira toivotti kaikki tervetulleeksi.

IMG_0891_Tervetulosanat
naps2_ryhmäkuva

Illalla juhlat jatkuivat grillillä omia syötäviä nautiskellen. Hansen laivakokit Pauliina, Pia ja Reija olivat loihtineet meille täytettyjä paprikoita ja herkkusienten lakkeja, jotka oli suljettu pekonilla sekä lohivartaita. Jälkiruuaksi oli vielä mansikka-ananas-juustovartaita. Huippuhyvä ateria! Seurustelu kävi vilkkaana ja pimenevää kesäyötä valaisi räiskyvä nuotio, jonka ympärillä kaikki istuivat.

IMG_4215_Kesäinen jälkiruoka

Vaikka juhlat olivat vilkkaimmilla kestäneet myöhään yöhön, veneet tekivät lähtöä jo aamulla varhain. Hiljalleen venekunnat yksi toisensa jälkeen lipuivat merelle ja suuntasivat kohti kotisatamiaan. Hansella oli myötätuuli luoteesta 7-9m/s, ja matka taittui joutuisasti. Airistolla koimme sitten vauhdin hurmaa. Purjehdimme kryssikulmalla yli 7 solmua. Ruorinaisella heräsi vähän kilpailuviettikin, kun saavutimme toista venettä ja pääsimme ohikin.

Kotisatamassa totesimme, että olimme todellakin olleet purjehtimassa. Liikuimme sekä meno- että paluumatkan kokonaan purjeilla ja vain rantautumisissa ja lähdöissä käytimme moottoria. Säästimme siis luontoa ja rahaa.

Aurinko oli siirtynyt jo lännen kantille, kun lähdimme jokainen tahoillemme. Toivottavasti taas pian tapaamme jollakin yhtä mukavalla purjehdusreissulla.

IMG_0890_Skumppa

Kirjoittanut: Hanna Matero
Valokuvat: Terhi Savolainen, Hanna Matero, Reija Kaira

Naispurjehtijat Swanilla Välimerta pitkin ja poikin

Se taisi olla Mema ja Annika, jotka vuonna 2012 innostivat meitä muita naisia purjehtimaan Purjelaivasäätiön Swan 65:lle legille Kööpenhamina Uusikaupunki. Se oli sitten menoa. Tyyppikoulutuksen jälkeen saimme 65 jalkaisen Swanin, s/y Vahinen, naisiston käyttöön kesällä 2014 pariksi viikoksi kotivesille. Samana syksynä varasimmekin sitten viisi viikkoa vuoden 2015 aluksen Välimeren purjehdusten kalenterista Naispurjehtijat-Sailing Ladies ry:n käyttöön.

Viisi viikkoa ajalla 27.9 -1.11.2015 jakautui kolmeen erilaiseen legiin, Split-viikko, Split-Korfu-Malta ja Malta-Sardinia-Ibitza-Benalmadena. 10 gastipaikkaa kullekin legille täyttyivät tunnin sisällä ilmoittautumisen alkaessa syksyllä 2014. Tiimien vuoden odotus alkoi.

Valmistautuminen ennen purjehdusta ja sen aikana on osa seikkailua

Keväällä 2015 alkoivat tutustumiset tiimin jäseniin, osaamisten kartoittaminen, reittisuunnitelmien tekeminen, ruokahuollon suunnittelu ja vahtiryhmien muodostamiset. Pidimme palavereja, tutustuimme turvallisuusasioihin, luimme säätiön purjehdusopasta ja kokoonnuimme illanistujaisiin teeman ympärille. Kolmen gastin vahtiryhmät kasasimme niin, että tietty määrä osaamista oli aina mukana. Myös noviisit pääsivät näin oppimaan ja oivaltamaan kokeneempien ohjauksessa. Yksi kokenut naisiston jäsen oli opissa ns. perehtyvänä perämiehenä tutustuen aluksen tekniikkaan ja anatomiaan sekä harjoitellen aluksen käsittelyä.

24-Vauhdikasta2

Jokaisen piti tietää oma roolinsa ja tehtävänsä aluksella. Ne kävimme läpi aina uuden legin alussa ja naisiston vaihtuessa. Turvallisuusasiat nousivat tärkeimmiksi. Ennen yönylipurjehduksia, joita oli viisi Välillä Split-Korfu-Malta ja seitsemän välillä Malta-Benalmadena, asiat kerrattiin. Valmistauduimme ennakkoon kipparin ja perämiehen johdolla kertaamalla reitin, paperikarttanavigoinnin ja tuulikulmamittarin käytön ja tähystyksen sekä raportoinnin merkityksen. Kokoajan piti tietää, missä olimme paperikartalla. Gastit tutustuivat myös karttaplotteriin, AISiin ja tutkaan. Kävimme myös läpi kaikki yöpurjehduksen turvallisuuteen liittyvät asiat.

Päivisin revittelimme valkopurjein auringon säteiden kullatessa tyrskyjä

44-Paxi-näkyy2

Useimmiten isopurje oli ykkösreivissä. Aluksen trimmaaminen hurjaan menoon oli naisten mielipuuhaa. Purjeisiin piti saada vetoa tai imua, miten vaan. Vaikka emme olleet kisaamassa, huippunopeudet kyllä kuuluivat ilon kiljahduksina maihin saakka. Stanby-ryhmä vuorossaan valmisteli kannen alla pentterissä paistoksia ja keitoksia pitääkseen naisiston hyvällä tuulella. Meren ollessa tuuleton ajelimme koneella ja teimme  huoltotöitä tasaisessa menossa. Vapaavahdissa kirjoitimme blogeja ja luimme alan kirjallisuutta. Delfiinit ilahduttivat melkeinpä joka legillä kisailemalla aluksen keulassa pitkiä toveja.

72-Vessat-on-nyt-siivottu2

Upea tähtitaivas kruunasi yöpurjehduksia.

Se sama taivas, jota kaikki merenkulkijat katselevat öisin. Aikoinaan suunnistettiin  tähtien avulla, meillä on elektroniikka apuna. Yön pimeydessä tilanteet kannella vaihtelivat. Tuulen suunta muuttui tai yltyi myrskyksi ukkosmyräkän saavuttaessa meidät Korfun ja Sisilian välisellä osuudella

Olen vapaavuorossa nukkumassa. Huuto ja tömistely kannella kantautuvat kajuuttaani. Kello on kaksi yöllä. Vene vatkaa holtittomasti, keula nousee ja mätkähtää voimalla aallon harjalta alas. Kurkkaan ulos. Täysi pimeys. Tuuli vinkuu vanteissa, salamat leiskuva ja tyrskyt huuhtovat kantta. Otsalamppujen valot suikailevat maston juurella. Kansivuorolaiset tempovat kipparin avustuksella isoa purjetta alas. Ruorinainen yrittää pitää konevoiman avulla venettä vastatuuleen. Isopurje tulee sieltä alas vaikka väkisin tuolla draivilla. Ja on se sen näköinenkin. Hyvin on sidottu, ei vie tuuli mennessään.  

Siitäkin myräkästä selvisimme ja opimme. Ennakoiminen on avainsana.

Purjehtiessamme kohti Espanjan rannikkoa saimme ajella kuutamossa, joka valaisi taianomaisesti aaltoja, niiden vieriessä kannen yli.

Yöllä näimme perävaloissa lintujen seuraavan meitä.

Mitä ihmeen ääniä nuo ovat, aivan kuin joku heittelisi märkiä rättejä kannelle? Lintuparvi oli äsken perävaloissa, mihin se hävisi. Otsalamppujen valossa tutkimaan kantta. Lintuja joka paikassa, kannelle mätkähtäneitä kuolleita siivekkäitä, kymmeniä. Mitä näille tehdään? Heitetäänkö kuolleet mereen, huutaa kansivahti keulasta. Seuraavan vahtivuoron gastit kuulivat huudot ja pomppasivat kannelle ennen aikojaan.

Vahtiryhmät vaihtuivat kolmen tunnin välein rytmillä standby-kansivahti-vapaavahti.  

Gourmet-ruokia syntyi pentterissä kelistä huolimatta. Kurpitsarisotto, chili con carnee ja tortillat, Burgundin pata, kalaa monessa muodossa ja paljon salaattiherkkuja ja erilaisia keittoja. Hieman kelien mukaan, mihin veneen kallistuskulma ja aallolta aallolle sinkoilu antoi mahdollisuuden.

Osittain toisilleen tuntemattomat naisseilorit olivat hioutuneet toimiviksi tiimeiksi ja iloinen tekemisen meininki näkyi kaikessa. Trimmasimme purjeita ja väänsimme ruoria aaltojen rytmissä. Loihdimme ruokia, siivosimme laulun ja naurun säestämänä.

48-Purjeen-paikkaus2

Vaativat huoltotoimenpiteet olivat myös aikamoisia kokemuksia. Genuan takaliikin vahvistuksen repeämä oli paikattava. Kukas sinne nyt sitten nostetaan? Bettina tietenkin, rohkea ja vaaroja kaihtamaton perämiesharjoittelija. Turvallisesti puosuntuolilla ylös genuan staagia pitkin ja paikkalaput mukaan. Hurraa, se onnistui. Anu sai kiipeilijänä myös uuden kokemuksen, kun hänet hinattiin maston huippuun tarkistamaan vanttien kiinnitykset. Lazyjackin köysien katkettua joutui Maren myös puosuntuoliin. Nainen vain nauroi, kun hinasimme hänet maston puoliväliin. Lazyjack tuli kuntoon.

51-Lazyjack-on-korjattu-melkein2

Vastoinkäymisistä oppii

Tuuli ja matala sekä ahdas satama eivät ole parhaita mahdollisia ominaisuuksia  rantautumisvaiheessa.

Perehtyvä perämies Paula kysyi puhelimitse meille paikkaa Sisilian Marsalasta. 20 metrinen alus ja tarvitsemme kolme metriä vettä. Tulemme vastaan, tulkaa lähemmäs, niin näytämme paikan, vastaa satamamestari.

Ahtaan näköinen satama, johon tuuli käy napakasti. Hankala paikka viedä iso alus tuonne veneiden väliin. Perä edellä ehdotan kipparille. Hän päättää toisin. Rantautuminen epäonnistuu täysin. Tuuli painoi meidät muiden veneiden kiinnitysköysiin ja lopulta jämähdimme pohjaan kiinni. Olimme siis tukevasti kiinni, mutapohjassa. Hävetti, mutta syy taisi olla kyllä sataman miesten, jotka ohjasivat meidät tuohon paikkaan. Ei se olisi onnistunut edes perä edellä.

Aamulla sukeltaja kävi tarkistamassa aluksen pohjan, peräsimen ja potkurin. Kaikki kunnossa, seikkailu voi jatkua. Taisimme oppia taas jotain.

Viisi viikkoa menoa ja meininkiä

Uimapulahduksia, peränaisen synttärit, Taran spapalvelut, Mirjan jalkahoidot, sotalaivoja, helikoptereita, kannen pesua, gourmet-ruokaa, laulua ja naurua ja tietenkin purjehdusta monenlaisissa tuulissa, sateissa ja ukkosmyräköissä.  Koko purjehduksen ajan naisenergia, ilon ja onnistumisen tunteet olivat käsin kosketeltavissa.

Tiimit ja reitit

Ekan viikon seikkailut Splitin edustan saaristossa olivat lomapurjehdusta, mukavaa menoa suotuisissa tuulissa, uintitaukoja ja tutustumista kohteisiin. Reitit teimme yhdessä naisiston kanssa huomioiden tuulet ja muut aluksen kulkuun ja rantautumiseen liittyvät asiat. Olihan alus kohtuullisen kookas, 20 metriä pitkä ja syväykseltään 3 metriä, joten sillä ei päässyt kaikkiin kylälahtiin. Tiimin kuuluivat Merja, Marianne, Hanna, Pirjo, Tiinat, Anne-Maria, Riitta, Kaisa, Minna, Maarit perämiehenä ja Raija kipparina.

87-Nautiskeleva-naisisto2

Toisen legin Split-Malta reitti oli alustavasti suunniteltu jo säätiöllä tavoitteena olla Maltalla 17.10. Lopullinen reitti muotoutui tuulien mukaan. Trogir-Milna-Korcula-Dubrovnik-Cavtat-Korfu-Paxi-Fiskardo-Cozon Mgarr. Tiimissä olivat Hillevi, Tilli, Mema, Annika, Pia, Maren, Emppu, Riitta, Paulis, Bettina perehtyvänä perämiehenä, Raija perämiehenä ja Matti kipparina.

Viimeisellä legillä Malta-Benalmadena oli tavoitteena olla 31.10. kohteessa. Tuo aikataulu ja tuulen suunta ohjasivat meitä reittivalinnassa, jonka kippari viime kädessä päätti. Gozo-Marsala-Gagliari-Ibiza-Garthagena-Almunecar-Benalmadena. Naisistona tällä legillä oli Riikka, Minna, Kirsit, Taina, Anu, Sirpa, Mirja, Haye, Paula perehtyvänä perämiehenä, Raija perämiehenä ja Matti kipparina.

Maalissa

Viimeinen 40 mailin matka ajeltiin koneella. Tuulta ei saatu, vaikka kuinka sitä isolla purjeella pyydystettiin. Valkoinen joutsenemme lipui Benalmadenan Marinan aallonmurtajan suojaan vastaanottojoukkojen hurratessa laiturilla. Teimme aikamoisen retken. Maileja koko viiden viikon aikana kertyi noin 2000 ja Maltalta maaliin yli 1000 mailia. Oli kuohuviinin aika.

35-Maalissa2

Mitä jäi mieleen?

Huikea seikkailu, joka ei unohdu ihan heti. Saimme lisää kokemusta, uusia satamia, uusia ystäviä, opimme ja onnistuimme. Tämä ei varmasti jää tähän. Eväät kotimaan talven ja arjen kohtaamiseen olivat nyt taskussa. Uusia retkiä merelliseen maisemaan suunnittelimme täyttä häkää jo ennen reissun loppumista. Hymyssä suin suuntasimme Malagan lentokentälle.

Purjehduksissa s/y Vahinella meitä naisia kiehtovat vastuunotto, tiimiytyminen, pitkät legit, yöpurjehdukset, oppiminen, uudet satamat ja aluksen huikeat purjehdusominaisuudet sekä iloinen tekemisen meininki, jota haluamme säteillä kaikille kaikissa kohtaamisisissa mailla ja merillä.

Maaliin-tulossa

Kirjoitelma perustuu naisten palautteisiin, haastatteluihin ja säätiön sivuille kirjoittamaamme blogiin.

 

Kirjoittaja on Raija Alapeteri
Kipparina Splitin viikolla
Perämiehenä Split-Malta-Benalmadena legillä

Sailjet-purjehdus

Naispurjehtijat pääsivät koepurjehtimaan Sailjet-alusta Naantalissa syyskuisena perjantaina. Kippari Kari Ulvio luotsasi ladyt omin käsin veneen kannelle.

IMG_3635_NaPS

Vene on komeat 40 jalkaa ja mastoja on kaksi, mutta hetkinen, missä on puomi? Sailjet on varustettu kuunaritakilalla, se purjehtii kevyessä tuulessa ilman varsinaista isoa. Mastot ovat hiilikuitua, ja ne voidaan tarvittaessa kaataa ilman nosturia. Sain kokeilla pinnaohjausta omalla vuorollani ja saatoin huomata kevyestä etenemisestä kuinka nopeaa meno olisi hiukankin kovemmalla tuulella. Rullagenuat mahdollistavat etenemisen myötäisessä tuulessa. Opin kuitenkin, että paattiin voidaan haluttaessa asentaa puomi joka mahdollistaa luovimisen. Kari Vahteran suunnittelemassa veneessä sitä ei tarvita, sillä vene on suunniteltu tilaajalle henkilökohtaisesti omien toiveiden mukaan.

IMG_3901_Maarit

IMG_3636_NaPS

Tuulta oli illansuussa vain kevyt väre veden pinnalla, silti vene lipui purjeilla 3 solmun vauhtia kohti Naantalin aukkoa.Etenimme purjeilla kohti auringonlaskua, kunnes tuuli tyyntyi kokonaan. Auringon sillalle ei jääty oleilemaan, seuraavaksi taittoköli veivattiin pienemmäksi ja kapteeni nosti peräsimen ylös. 300 hv kone jyrähti käyntiin, ja ohjauspinna vaihtui rattiin. Muutamassa minuutissa olimme taas vanhan kaupungin edustalla, vauhtia oli jopa 20 s/h. Laituriin tulo kävi vauhdilla ja helposti, veneen ohjattavuus ja käännettävyys on vaivatonta muun muassa ison potkurin ja vahvan koneen ansioista.

 

IMG_3637_NaPS

Olen kokemusta rikkaampi päästyäni Sailjetin kyytiin; purjehduksen ja moottoriveneen ominaisuudet voi yhdistää näinkin elegantisti. Kiitän hienosta illasta veneen omistajaa ja suunnittelijaa sekä naispurjehtijoita seurasta. Rannan tuntumassa Naantalista löytyvä aidon tunnelmallinen Villa Randala tarjosi hivelevän pehmeät löylyt hirsisessä aittasaunassa. Iltapalaksi oli herkullinen pasta-salaattiateria sekä paljon silmänruokaa patinoituneessa miljöössä, jossa nuori isäntäväki itse myös asuu. Tätä paikkaa kannattaa ehdottomasti kokeilla illanviettoon tai vaikka kokoukseen!

IMG_3885_Maarit

Marjatuuli Aittokallio

 

Kuvat: Reija Kaira, Maarit Jaanti

Matkaraportti Kroatian Rogoznicasta 16.5.-23.5.2015

 

1. matkaosuus la 16.5.2015

– lähtö klo 15:30 Rogoznica Marina Frapa
– saapuminen 18:20 Kaprije poijukiinnitys
– kokonaismatka 17,7 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_1

Kiinnittyminen poijuihin. Laiturissa oli myös vapaita paikkoja ja siihen saapui illan mittaan venekunta, useita veneitä. Porukka piti hauskaa pitkälle yöhön. Onneksi päädyimme heti poijukiinnitykseen.

Kroatia_Rogoznica_1

2. matkaosuus su 17.5.2015

– lähtö klo 10:00 Kaprije
– saapuminen 12:40 Sibenik, Marina Mandalina kiinnitys kelluvat aisat
– kokonaismatka 13,8 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_2

Kroatia_Rogoznica_2

Rantatuminen kelluvien Marinetekin laiturien väliin. Siisti Marina. Siistit suihkut. Veneemme Lily. Venevuokraamo huoltomiehet korjasivat vesipumpun, joka ei toiminut alkumatkasta. Uusi vene. Pumppu jäänyt testaamatta.

3. matkaosuus su 17.5.2015

– lähtö klo 14:40 Sibenik, Marina Mandalina
– saapuminen 16:30 Skradiin laiturikiinnitys
– kokonaismatka 9,1 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_3

Kroatia_Rogoznica_3

Ensimmäisen sillan alituskorkeus 27 m (Navionics) ja toisen sillan 49 m (Navionics).

Purjehdusreissumme päätavoite oli Krkan luonnonpuisto ja yöpyminen ACI Marina Skradissa, jonne on loppumatkasta 6-7m väylä. http://www.np-krka.hr/en/
Puistossa on n. 2 km pitkä ulkoilureitti. Reitti on helppokulkuinen, lähes koko matka pitkospuita. Puistoon voi tulla laivakuljetuksen sijasta myös kävellen tietä pitkin Marina Skradista. Ei paha kävely matka. Skradissa söin yhdet elämäni parhaimmat, tuoreet simpukat. Ravintola Skala. Koko menomatka oli simpukkaviljelmiä.

4. matkaosuus ma 18.5.2015

– lähtö klo 14:50 Skradin
– saapuminen 17:10 Tijascican lahteen poijukiinnitys
– kokonaismatka 13,4 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_4

Kiinnitys Marinetekin poijuihin. Suojaisa lahden pohjukka, jossa pieni kuppila.

Kroatia_Rogoznica_4

5. matkaosuus ti 19.5.2015

– lähtö klo 9:50 Tijascica
– saapuminen 15:00 Vrulje (Kornat) poijukiinnitys
– kokonaismatka 25,6 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_5

Kroatia_Rogoznica_5

Vruljen satama Kornatin saarella. Ei palveluita ja satamassa alle 10 poijupaikkaa. Melko rupuset poijut. Emme jääneet.

6. matkaosuus ti 19.5.2015

– lähtö klo 15:50 Vrulje (Kornat)
– saapuminen 17:00 Lavsa poijukiinnitys
– kokonaismatka 5,4 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_6

Erittäin suojaisa Lavsan lahti, jossa jälleen poijukiinnitys. Saaressa kalaravintola, hinnakas, mutta hyvä. Viereisessä Piskeran Marinassa voi pistäytyä kumiveneellä.

Kroatia_Rogoznica_6

7. matkaosuus ke 20.5.2015

– lähtö klo 8:40 Lavsa
– saapuminen 13:15 Jezera (Murter) laiturikiinnitys, aallonmurtaja.
– kokonaismatka 19 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_7

Pääsimme tankkaamaan vettä ja täydentämään ruokavarastoja sitten Skradista lähdön jälkeen.

Kroatia_Rogoznica_7

8. matkaosuus ke 20.5.2015

– lähtö klo 14:20 Jezera (Murter)
– saapuminen 16:00 Uvala (Kakan) poijukiinnitys
– kokonaismatka 7,2 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_8

Poijukiinnitys. Ei ihan paras rantautuminen. Vähän oli ongelmia poijuun kiinnittymisessä, kova tuuli. Naapureina baijerilaisia miehiä, joista yksi harrasti sukellusta. Yleisesti ottaen poijuhin ei välttämättä tarvitse ajaa perä edellä. Huomasimme, että suurin osa poijuista nousee kevyesti ja köyden voi pujottaa myös etukannelta. Mutta tämä selviää vain testaamalla.

9. matkaosuus to 21.5.2015

– lähtö klo 10:20 Uvala (Kakan)
– saapuminen 15:00 Marina Kremik (kiinnitys kelluvat aisat )
– kokonaismatka 22,2 NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_8a

Matkan kovin purjehdusosuus. Vesisade ja kova vastatuuli 23-28 kts. Aallonkorkeus 1,5-2m ja siihen vielä mainingit. Koneella matka eteni 2,5-3 solmua. Etupurje 2. reiviin ja matkanopeus parhaimmillaan 7 solmua. Niin kova sade ja
tuuli, ettei kuvaaja pystynyt tarkentamaan kohdettaan.

Kroatia_Rogoznica_8

10. matkaosuus pe 22.5.2015

– lähtö klo 11:30 Marina Kremik
– saapuminen 13:00 Marina Frapa Rogoznica laiturikiinnitys
– kokonaismatka 5,0NM

Kroatia_Rogoznica_matkaosuus_9

Marina Frapa, Rogoznica on n. 33 km Splitin kentältä länteen. Vene Dufour 41 v. 2015 oli valmis ja pääsimme lähtemään jo lauantaina.

La 16.5 – ti 19.5. ajoimme koneella, koska meri oli tyyni ja tuulta ei ollut juuri lainkaan.
Ke 20.5 nostimme purjeet ja matkanopeus oli parhaimmillaan 7 solmua.
To 21.5 olikin sitten kova tuuli ja pääsimme testaamaan purjehdustaitojamme, joita olimme harjoitelleet leudossa säässä päivää kahta aikaisemmin.

Sade ja tuuli tyyntyivät , kun pääsimme Marina Kremikiin, josta oli sopiva kävelymatka Primostenin kaupunkiin. Muutoinhan Kremikissä ei ollut mitään. Pelkkä Marina.

Pe 22.5 satoi koko päivän ja pelasimme korttia ja vietimme aikaa veneessä.
Kokonaismatka ja konetunnit
– kokonaismatka 138,4 NM
– koneella n. 25 h (polttoainetta 64 litraa)

Linkkejä

Marinas.com Kroatian marinat
Windguru Kroatian sää
Foreca Kroatia, Sibenik säätiedot
Foreca Kroatia, Rogoznica säätiedot
Foreca Kroatia, Jezera säätiedot

Forecan säätiedot pitivät parhaiten paikkansa.

Ennen matkalle lähtöä Navionicsin kartat kannattaa päivittää. Uusimmat tiedot esim. poijuista.

Teksti ja kuvat: Liisa Salo

Lataa matkaraportti PDF

MOB harjoituksia

Tiistaina kokoonnuttiin Turussa ravintola Kouluun, missä käytiin läpi teoriaa MOB tilanteesta. Karo piti loistavan esityksen aiheesta ja saatiin aikaiseksi runsasta keskustelua eri tilanteista. Illan päätteeksi jaettiin osallistujat veneisiin seuraavan päivän käytännön harjoitukseen.

Ennen merelle lähtöä ilmoitimme Meripelastukseen MOB harjoituksista, jotteivät ihmettele Airistolla paikallaan pyöriviä veneitä. Merivartiosto tekikin pari ylilentoa Dornierilla meitä katsomassa. Varmistivat varmaan, että aalloilla todellakin kelluu vain ”harri”!

Kaksi venettä harjoitteli MOBbia Airiston yläpäässä ja yksi eteläpäässä Stormälössä. Ensin ajettiin MOBbia muutaman kerran ilman pelastettavaa MOBbiHarria,jotta saatiin käsitys miten vene käyttäytyy sekä miten purjeet toimivat. Ja ihan aiheesta – keulan rulla tuottikin aikalailla töitä. Näiden harjoitusten jälkeen heitettiin MOBbiHarri mereen ja huudettiin Mies Yli Laidan Harjoitus. Siitä se sitten lähti. Opittiin nappaamaan nukke merestä ja vaihdettiin rooleja niin, että jokainen sai tehdä kaikkea. Seuraavaksi heitettiin MOBbiHarri Hansen porukoille nostettavaksi muutamaan kertaan. Pienen alkukankeuden jälkeen nousi MOBbiHarri Hansenkin kannelle. Illan päätteeksi pidettiin venekohtainen palaute ja todettiin, että on todella haasteellista saada uhri ylös ensi yrittämällä varsinkin huonolla kelillä.

3

 

1

MOBbiHarri pelastettavana

 

 

2

MOBbiHarri lähtee Hansen pelastettavaksi

 

DSC_0248

s/y Selenan naisisto

 

DSC_0466

Tuollaista siksakkia mentiin

 

 

Kesäpäivä Bågaskärissä 16.5.2015

DSC_0665_NaPS7

Kesäpäivä Bågaskärillä oli aurinkoinen ja lämmin. Osa saapui purjeveneillä, toinen puoli Inkoosta taksiveneellä. Päivästä muodostui hauska, rento ja iloisen energinen. Tutustuimme uusiin ihmisiin, vaihdoimme kesäsuunnitelmia. Bågaskärin lämpimät kalliorannat houkuttivat kävelylle. Silittelimme kallioiden niin sileitä ja niin rosoisia ja niin erivärisiä pintoja. Vartiotornista ihailimme auringossa kimmeltävää, sinisenä siintävää avomerta silmän kantamiin asti. Rentouttavaa!

DSC_0687

DSC_0688_NaPS4

Iloinen isäntämme Teemu Hotanen esitteli saaren toimintaa ja kertoi omasta elämästään saarella. Saarella on toiminut luotsiasema (1857 – 1930) ja merivartioasema (1954 – 2006). Tänä päivänä Bågaskäriä hallinnoi Meripelastuskeskus, joka tuli saarelle 1940. Vanha päärakennus on täysin remontoitu ja laajennettu nykyaikaiseksi, toimivaksi ja kauniiksi rakennukseksi.  Vanhasta rakennuksesta on jäljellä enää vain kivijalka. Uusi toimintakeskus otettiin käyttöön 2009. Meripelastuskeskus on vuokrannut saaren 30 vuodeksi alkaen vuodesta 2006. Turvallista ja luotettavaa!

DSC_0684_NaPS5

SONY DSC

Nuoren isännän Teemu Hotasen (33 v.) oma elämä saarella on työntäyteistä. Isännöinti ja huoltotyöt täyttävät Teemun päivät ympäri vuoden. Toimintakeskuksessa käy yli tuhat vierasta vuodessa. Saarella järjestetään Meripelastusseuran kursseja sekä Pelastuslaitoksen ja opiston sukellusleirejä. Lisäksi tiloja vuokrataan erilaisille sidosryhmille. Teemun käden jälki näkyy paitsi siistissä pihaympäristössä myös kauniissa ja modernissa rakennuksessa. Teemu oli täydentänyt sisustusarkkitehtien suunnitelmia omilla visualisesti herkillä väreillä ja esineillä. Teemun oma mahonkinen ”salonkivene” Birgit odotti lakkausta suuressa venevajassa.  Herkkää ja ihailtavaa!

DSC_0674_NaPS1

SONY DSC

Porkkalan Meripelastajat yllättivät meidät upealla aluksellaan Pv Aktialla. Saimme tutustua alukseen Pekka Yrttiahon (Porkkalan Meripelastusseuran varapuheenjohtaja) sekä Olli Postin (Aktian päällikkö) opastamina. Ohjaamossa on paikat neljälle miehistön jäsenelle sekä kahdelle koulutusvaiheessa olevalle jäsenelle. Pv Aktian navigointi- ja hallintalaitteet olivat vaikuttavia, ne edustivat merenkulun viimeisintä tekniikkaa. Messissä tutustuimme tiloihin, joissa voidaan hoitaa vaikeastikin loukkaantuneita potilaita alusolosuhteissa. Lopuksi laskeuduimme Aktian lämpimään, diesel -tuoksuiseen, mutta kuitenkin niin puhtaaseen konehuoneeseen. Konehuoneessa kaksi liki 500 kW:n V8 konetta (Scania) hohtivat lämpöisinä. Niillä aluksen nopeus voidaan tarvittaessa nostaa jopa 27 solmuun. Vakuuttavaa!

DSC_0677_NaPS2

DSC_0678_NaPS3

SONY DSC

SONY DSC

DSC_0681_NaPS6

Päivän päätteeksi Bågaskärin luksussauna tarjosi meille ihanille naisille pehmeät löylyt. Nautimme ikkunasta avautuvasta kauniista merinäkymästä, pesimme pois päivän pölyt ja virkistäydyimme terassilla. Puhetta riitti. Uskaliaimmat kävivät uimassa. Saunan päälle maistelimme eväitä Teemun tarjoamassa ruokailutilassa. Saimme käyttää suurtalouskeittiötä astioineen ruokien valmistamiseen samoin kuin pihan tehokasta kaasugrilliä. Iloiset ihmiset tekivät tunnelman!

SONY DSC

SONY DSC

Inspiroiva päivä, mielenkiintoinen kohde! Kiitos mukana olleille!

Terveisin Reija

Teemun kommentti jälkikäteen:
”Hyvä, että oli onnistunut retki. Siltä se vaikuttikin. Tervetuloa pistäytymään laiturissa, kun ohi ajatte =)”

 

Kuvat: Kirta Leppo ja Reija Kaira

Yhteistyö Suomen Purjelaivasäätiön kanssa vie uusille aalloille

 

Kun Naispurjehtijat – Sailing Ladies ry ja Suomen Purjelaivasäätiö aloittivat yhteistyön, nähtiin säätiön aluksilla ensimmäinen ainoastaan naisista koostuva miehistö ja ensimmäinen naiskippari kesällä 2014. Naisenergia ja joutsenlaulut siivittivät yhteistyön lentoon. Seuraavaksi Naispurjehtijat suuntaavat Vahinella Välimerelle.

Köydet järjestykseen

Joillekin jäsenille yhteistyö Purjelaivasäätiön kanssa on tuttua jo vuosien ajoilta. Varsinaisen kimmokkeen saimme kuitenkin vuonna 2012, jolloin naisistomme valtasi s/y Vahinen gastipaikat legillä Kööpenhamina – Turku. Innostuimme säätiön purjehduksista sekä päällystötehtävistä. Halusimme myös tuoda säätiön purjehduksille naisnäkökulmaa, onhan nuorisopurjehdusten osallistujat suurelta osin tyttöjä.

Viime toukokuussa virittelimme yhteistyön lopulta käyntiin legillä Kööpenhamina – Turku, jolla kaksi naisseiloria antoi hyväksytyn näytön taidoistaan kipparoida s/y Vahinea kesällä 2014. Säätiön historian ensimmäinen purjehdus naiskipparilla ja naisista koostuneella miehistöllä toteutettiin elokuun toisella viikolla. Jatkoa seurasi syyskuun ensimmäisellä viikolla, jolloin purjehdimme aluksen Turusta Viron rannikon kautta Katajanokalle.

Pelastautumispukujen sovitusta

Jäsenpurjehdukset onnistuivat kaikilta osin ja vahvistivat yhteistyötä. Seuraavan kerran valtaamme aluksen juhannuksen jälkeen ja purjehdimme aluksen Turusta Kööpenhaminaan, josta Vahine jatkaa Välimerelle. Teemana tuolla viikolla on äidit ja tyttäret.

Syksylle varasimme useita viikkoja Vahinen kalenterista. Naispurjehtijoiden seuraavat ulkomaan jäsenpurjehdukset ovat Välimerellä, jossa s/y Vahine on seuramme käytössä viisi viikkoa. Split – Pula – Split, Split – Joonian saaret – Malta ja Malta – Sardinia – Malaga legeillä. Kaikilla legeillä on naispurjehtija päällystössä ja päällystökoulutuksessa. Odotamme rinnat rottingilla Välimeren turkooseja aaltoja ja mukavia tuulia.

Purjeet ylös

Säätiön purjehduksilla meitä kiehtovat iloinen tekemisen meininki, pitkät legit, yöpurjehdukset, oppiminen, uudet satamat ja aluksien huikeat purjehdusominaisuudet sekä tiimitaitojen hiominen. Näiden purjehdusten ilosanomaa on helppo säteillä ja jakaa ympäristöön.
Yhteistyö on alkanut, suunta on selkeä. Odotamme innolla, mitä yhdessä saamme aikaiseksi.

Purjeet ylös ja alas

 

Naispurjehtijat – Sailing Ladies ry on pursiseura, jonka toiminnan tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää naisten veneily- ja purjehdustaitoja, sekä edistää niiden leviämistä kaikkien veneilijöiden keskuuteen. Tavoitteena on myös toimia saariston luonnon ja kulttuurin säilyttämisen puolesta sekä vahvistaa jäsenistömme yhteishenkeä.

Yhdistyksemme on yksi Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n nopeimmin kasvavista seuroista. Seitsemäs toimintavuosi on alkamassa ja jäsenmäärä lisääntyy kokoajan ollen 2014 vuoden lopussa lähes 300. Suurin osa jäsenistä on pääkaupunkiseudulla ja Turun suunnalla, joissa toiminta on jo erittäin aktiivista. Pohjoisimmat jäsenemme löytyvät kuitenkin Oulusta, jossa toimii aktiivinen alueellinen tiimi, jollaisia on myös Porissa, Tampereella, Kuopiossa ja Lahdessa.
Seurassamme samanhenkiset purjehduksesta kiinnostuneet naiset verkostoituvat ja toteuttavat haaveitaan, nauttivat harrastukseen liittyvistä haasteista ja kehittävät jo olemassa olevia taitojaan. Noviisit löytävät purjehtimisen mielenkiintoisen maailman ja perhepurjehtijat rohkaistuvat ottamaan vastuuta oppimisen ja uusien kokemuksien myötä. Kokeneemmat jakavat osaamistaan ja kokemustaan jäsenpurjehduksilla, seminaareissa ja tapahtumissa.

Työryhmät ja aktiiviset jäsenet mahdollistavat toiminnan monipuolisuuden.  Toimintasuunnitelmasta löytyy jokaiselle sopivia kursseja ja tapahtumia, joissa ympäristö- ja turvallisuusasiat sekä käytännön veneily- ja purjehdustaidot ovat keskeisiä aiheita. Naisenergia ja onnistumisen tunteet ovat aistittavissa kaikissa tilaisuuksissa niin maalla kuin merelläkin.

Yhteistyö Suomen Purjelaivasäätiön kanssa tuo merkittävän lisän toimintaamme. Yhdessä saavutamme enemmän, yhdessä koemme enemmän.
Lisätietoja toiminnastamme löytyy www.naispurjehtijat.fi, ryhmämme löytyy myös Facebookista.

Kirjoittanut
Raija Alapeteri
Naispurjehtijat – Sailing Ladies ry:n jäsen

Kuvat
Reija Kaira

Artikkeli julkaistu Venda-lehdessä

Tunnelmia Vahine-purjehdukselta

Tunnelmia Naispurjehtijoiden viime toukokuun Vahine-purjehdukselta Kööpenhaminasta Turkuun.