s/y Chantillyn viikko Skotlannin länsirannikolla

Teksti: Tiina Pajamo

Elo-syyskuun taitteen sääennusteessa näkyi jokaiselle päivälle joko enemmän tai vähemmän sadetta ja kovaa tuulta, n. 15 m/s ja puuskissa jopa 30 m/s. Skotlannin länsirannikko todella valmistautui vastaanottamaan meidät kaikki Naispurjehtijoiden reissunaiset!

Lähtölauantain suunnitelmana oli punkrata ja asettua rauhassa kahdeksan hengen miehistömme kanssa vuokraveneeseemme, 43-jalkaiseen s/y Chantillyyn Dunstaffanagen marinassa lähellä Obanin kaupunkia. Veneen luovutus, varusteiden vuokraus ja kauppareissu kaupunkiin sujui niin sutjakasti, että suunnitelmamme muuttui. Kipparimme Maarit ja perämies Maria valmistelivat veneen sillä aikaa, kun me kuusi miehistön jäsentä hoidimme viikon ruokaostokset taksimatkoineen 75 minuutissa.

Mutkaton suunnitelma ja selkeät vastuualueet, jotka perustuivat kipparimme hiomaan kauppalistan laatimistekniikkaan, tekivät kaupassakäynnistä nopeaa ja tehokasta. Pääsimme lähtemään ensimmäiselle legille jo lauantaina iltapäivällä.

Suuntasimme Lochalinen kyläyhteisön satamaan viidentoista mailin päähän: vettä virtasi niin veneen alla kuin taivaan täydeltä niskaamme. Veneen toinen vessoista täyttyi kuivatettavista vaatteista. Vasta viikon loppupuolella sitä saattoi taas kutsua oikealla nimellään ja käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Lochalinea muistelemme todellisella lämmöllä; satamasta löytyi erityisen upea puusauna Harvian kiukaineen. Satamamestaria jännitti, kun ryhmämme lähti testaamaan hänen suomalaiseksi mainostamaansa saunaa. Jännitys oli turhaa, annoimme saunalle täydet pisteet. Lochalinesta henki monin tavoin ystävällisyys, avuliaisuus ja yhdessä tekemisen tunnelma. Yhteysalusrannan snägärillä pääsimme maistelemaan skottiherkkuja haggisista riistaburgereihin.

Vajaan viidentoista mailin päässä Lochalinesta Sound of Mullin varrella on Tobermoryn kylä. Sen satamalahti värikkäine taloineen on kuin karkkikaupan hylly. Hyllyltä löytyi myös juomatarjontaa, viskitislaamo on heti satamarakennuksen vieressä. Kylän viskiä on myynnissä myös Suomessa. Sadepäivien jälkeen ei enää ihmetyttänyt, miksi Skotlanti on niin tunnettu viskistään; kosteus ja kylmyys ovat saaneet kekseliäät ihmiset kehittämään itselleen erilaisia lämmikkeitä. Meistä kaikki eivät olleet ennen matkaa edes maistaneet viskiä, mutta pieninä erinä se sopi hyvin rantautumisjuomaksi.

Sataman kuivausrummusta tuli meille hyvä ystävä. Kosteus ilmassa ja veneessä on Skotlannin matkaan liittyvä ominaisuus, ei niinkään mikään korjattavissa oleva vika. Sateisen päivän jälkeen aamulla nouseva aurinko on riemullinen ja ihastuttava näky. Seesteisistä aamuista  saimme nauttia onneksi useita kertoja. 

Meitä houkutteli Mullin saaren länsipuolen lahdella oleva Staffan saari ja siellä oleva upea luonnonnähtävyys Fingalin meriluola. Kovan tuulen vuoksi hyppäsimme suosiolla saarelle retkiä tekevän aluksen kyytiin. Menomatkalla reitti kulki Trenish Islands -saariryhmän läpi ja saimme ihastella jättikokoisia hylkeitä, jotka loikoilivat kallioilla tai uivat pienissä lahdelmissa. 

Staffan saari on syntynyt vulkaanisten purkausten myötä. Saari muodostuu erikoisista kulmikkaista basalttikivipylväistä. Niiden päällä olisi voinut kävellä kuin portailla. Sitä emme päässeet kokeilemaan, koska tällä kertaa aluksen oli jätettävä rantautuminen kovan aallokon vuoksi väliin. Sen sijaan pääsimme nauttimaan lähietäisyydeltä siitä, miten isot aallot loiskivat Fingalin luolaan. Luola on innoittanut niin kuvataiteilijoita kuin muusikoitakin. Kuuntelemalla Fredrik Mendelssohnin sävellystä ”The Hebrides (Fingal’s Cave)” voi hyvin palauttaa mieleen sen, miltä luolan näkeminen tuntui. Paikan nimi on kelttiläisessä tarustossa Uamh-Binn, joka suomeksi tarkoittaa melodian luolaa.

Kaksi meidän naisistostamme toimii aktiivisesti Suomen Meripelastusseurassa; Maria sisä-Suomessa järvillä ja Vilma Turun saaristossa. Tobermoryn kylältä löytyi paikallisen meripelastusjärjestön RLSS:n (Royal Life Saving Societyn) myymälä, jossa Maria ja Vilma vierailivat. Tuota pikaa heidät pyydettiin mukaan merellä tehtyyn viikkoharjoitukseen. Harjoituksen teemana oli MOB-tilanne. Vilma ja Maria pääsivät myös ohjaamaan seuran alusta, joka oli huomattavasti jykevämmän kokoinen kuin heidän yhdistystensä käytössä olevat. Heidän kasvonsa loistivat aamuaurinkoa kirkkaammin, kun he palasivat omalle veneellemme. Syntyyköhän tästä jotakin yhteistyötä Suomen ja Skotlannin meripelastusseurojen välillä?

Tobermoryn kylän ylärinteiltä löytyy myös golfkenttä. Outi ja Tiina kävivät kokeilemassa skottien kansallispeliä perinteisellä links-kentällä, joka on perustettu vuonna 1896. Jokaiselta väylältä oli upeat näkymät Isle of Mullia ympäröivälle merelle. Vuokramailat eivät aivan vetäneet vertoja kentälle, mutta maisemat korvasivat pienet puutteet.

Tobermorysta matkamme jatkui hyvässä säässä ja sopivassa tuulessa kohti Collin saarta ja Ariangourin kylää. Saari rajaa Sisä- ja Ulko-Hebridien merialueita. Satamassa on useita mooring-poijuja, kiinnityimme lähimpänä rantaa olevaan poijuun ja ajelimme dinghyllä tutustumaan kylään. Saarella on vakituisia asukkaita n. 170, mutta palvelut ovat hyvät. Hotelli, pubi, postitoimisto, kauppa, oma tislaamo (tietysti!), kirkko, kyläyhteisön talo ja terveydenhuollon peruspalvelut löytyvät kaikki rannan raitilta. Saarella on myös vapaaehtoisvoimin toimiva kierrätyskeskus, jolla on perinteisen kirpputoritoiminnan lisäksi myös oma lasimurskaamo. Sen tarkoituksena on kierrättää saarelle tuotava lasitavara mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti kuljettamatta lasia edestakaisin mantereen ja saaren välillä. Näimme, miten lasimurskaa oli käytetty teiden kuoppien täyttämisessä. Murska oli pyöreämuotoista, käteen otettuna se tuntui jopa pehmeältä.

Nautimme hotellilla mainion päivällisen ja ehdimme tehdä kolme paluukuljetusreissua veneelle ennen pimeän tuloa. Yötaivas tähtineen kaartui yläpuolellemme illan päättyessä.  Collin saari on yksi parhaita paikkoja Skotlannissa tähtien tutkimiseen. Vuonna 2013 se nimettiin virallisesti Dark Sky Communityksi. 

Veneessämme oli useita innokkaita neulojia ja olimme yrittäneet etsiä paikallisia villalankoja Obanista alkaen. Tuntui jo siltä, että kotiin pitää palata ilman niityillä laiduntavien satojen lampaiden villavaa lankaa. Collin saari pelasti meidät! Kylän postitoimiston pitäjä myi omien mustien lampaidensa villaa lankakerinä. Innoissamme tyhjensimme hänen varastonsa, ja onneksi se oli rajallinen, koska muuten Hanna olisi joutunut ostamaan toisen matkalaukun kotimatkalle. Lammaskasvattaja-postinhoitaja ihmetteli, miksi me suomalaiset ostamme skotlantilaista lankaa, vaikka meillä on hienoja villalankoja omasta takaa. Ystävällisesti hän kuitenkin lupasi toimittaa lisää lankaa tarpeisiimme, luonnollisesti postitse. 

Mieleenpainuvin päivä merellä oli Collin saaren kierto lännen kautta. Saaren eteläpuolella näimme miekkavalaan uljasta menoa meidän ja saaren rannan välissä. Aurinko paistoi lähes koko päivän ja hyvässä tuulessa matka eteni joutuisasti. Collin pohjoispuolen hiekkarantojen näkeminen on yksi syy lisää, miksi saarelle olisi kiva palata ja viettää siellä päivä tai kaksi patikoiden. Lähestyessämme Mullin saarta pullonokkadelfiinit tulivat iloisesti tervehtimään meitä aivan veneen vierelle. Päivän aikana saimme todella nauttia merielämästä.

Hebridien lintulajistossa on paljon meille vieraita lajeja, niiden havainnoinnista ja tunnistamisesta tuli yksi mukava tekeminen koko venekunnalle. Meillä oli veneessä oma ornitologi, Tuula, tunnistamassa lajeja ja selvittämässä niitä. Tuttujen meri-, kala- ja selkälokkien lisäksi listalle kertyivät pikkukajava, karimetso, suula, pikkuliitäjä, pähkinänakkeli, etelänkiisla ja nokiliitäjä. Tuula ehti auttaa myös muita, erityisesti hän oli innoissaan, kun hän pääsi tunnistamaan amerikanjääkuikan, ainut harmitus oli, ettei hän itse tehnyt havaintoa.

Paluuta takaisin Dunstaffanagen marinaan olisimme halunneet venyttää. Viikko vierähti nopeasti, kun koko ajan oli jotakin uutta nähtävää ja koettavaa. Meripelastusseuralaiset olivat kertoneet, että veneemme oli heille useammasta keikasta tuttu, onneksi me selvisimme ilman isoja kommelluksia säässä kuin säässä. Vuokravarusteet toimivat toisilla paremmin ja toisilla vähemmän hyvin. Hannin purjehdusasu tuntui enemmän imevän vettä kuin hylkivän sitä, mutta kun on varustettu sisulla ja hyvällä sietokyvyllä, niin monenlaisesta tilanteesta selviää, kuten esimerkiksi märistä alusvaatteista.

Lokikirjaukset:

30.8. Dunstaffanage-Lochaline 16.30 -19.30 sadetta, tuuli 14-42 kn, 15 NM
1.9.    Lochaline-Tobermory 10.00–12.30, puolipilvistä, sadetta, tuuli 12-29 kn, 13 NM
3.9.    Tobermory-Arinagour/Coll 10.00 – 16.00, puolipilvistä, sadetta, tuuli 9-13 kn, 25 NM
4.9.    Arinagour-Gunna-Rubha Hogh-Adrmorepant-Tobermory 10.50-19.30, aurinkoista, tuuli
            5- 7kn, 40 NM
5.9.   Tobermory-Dunstaffanage 9.55-16.00, aurinkoista, sadetta, tuuli 7-21 kn, 26 NM
          yht. 119 NM

kippari: Maarit Suomi
perämies: Maria Klami
naisisto: Vilma Putko, Hanna Vinberg, Hanni Mäkelä, Outi Saarento, Tuula Johansson, Tiina Pajamo

Pala meistä kaikista jäi Skotlannin rannikon kivenkoloihin, niityille tai aaltoihin. Olisipa kiva vielä palata sinne!

Kuvat: Hanni Mäkelä, Outi Saarento, Tiina Pajamo