Naispurjehtijat – Sailing Ladies

Jotkut heräävät hitaammin kuin toiset. Tämä perämies saa erityiskohteluna kahvin keulapiikkiin; se on koko naisiston etu

Purjehdus sujui taas mukavasti, tuuli nousi iltapäivällä, joten myöhemmin lähteneet saivat purjehtia melkein koko matkan. Uimassakin ehdittiin käydä suojaisassa lahdessa, jossa nautimme myös lounaan.

Jäimme illalla ankkuriin Tiloksen eteläpuolella Megaloun lahteen. Päätimme illallistaa kukin venekunta omassa tahdissamme ja tavallamme. Toiset söivät veneessä, toiset maissa, mutta veneeseenkin jääneet menivät kumiveneillä maihin nauttimaan Arjanpäivän kuohuviinit.

Aamulla olimme hyvissä ajoin lähdössä, mutta jouduimmekin odottamaan veden saantia, koska satamaan oli tulossa yhteysalus. Kaksi venekuntaa päätti lähteä Simin kaupungin satamaan tankkaamaan, mutta Hot Waves jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan Panormitiksen lahteen, joka on kuulemma huikean kaunis paikka. Edellämme purjehtii nyt ruotsalainen koulutusnaisisto Lindan purjehduskurssilla. Tulemme varmaankin illalla tutuiksi.

Näimme delfiinejäkin! Mutta nyt tytöt ovat juuri huomanneet sukellusveneen ja kolme sota-alusta oikealla puolellamme. Nyt minua vaaditaan tutkimaan uutisia ja tarkastamaan euron kurssi.

Kaikki naiset pääsevät tekemään kaikkia purjehdustehtäviä halunsa mukaan.

Eilen purjehdimme Nisiroksen saarelta Kosin eteläpuolelle. Saimme veneet kylkikiinnitykseen isoon laituriin, jossa ongella istuvat miehet saivat hämmästellä esimerkiksi porukkamme aamujumppaa.

Illallispöydässä oli jostain kumman syystä aiempaa vaisumpaa menoa, nukkumaankin päästiin jo ennen puoliyötä. Aamulla venevuokraamon mies tuli korjaamaan Tarjan veneen rikkinäistä levankia, mutta siitä ei tainnut tulla ihan kalua, koska he ovat tulleet koneella koko matkan Kosilta Tilokselle, jota me juuri lähestymme.

Kosilta Hot Waves -tiimimme lähti koneella kohden uimapoukamaa, jossa myös nautimme lounaaksi bruschettaa ja kesäkurpitsapataa.

Tiloksella emme rantaudu purjeveneillä, koska satama on täynnä. Jätämme veneen ankkuriin lahdelle ja siksi tytöt pumppaavat nyt kumivenettä. Pumppaamista rytmittää kreikkalainen musiikki, saimme cd-levyn Nisiroksenlta autovuokraamon sedältä.

Eilen oli jokaiselle venekunnalle annettu tehtäväksi valmistaa ohjelmanumero illalliselle Nisiroksen saaressa, jonne purjehdimme kevyellä tuulella Simistä. Veneissä olikin urakoitu ohjelmasuoristusten parissa ja nähtiinpä kunnon kilpailumeininkiäkin.

Illalliselle valmistauduttiin huolella, olihan edessä syömisen lisäksi esiintyminen. Ravintolassa oli jo valmiiksi kansainvälinen tunnelma ja eräät venekunnat jo tiesivätkin odottaa ryhmämme saapumista.

Illallisen jälkeen valitsimme pikku kisallemme  kansainvälisen tuomariston yleisöstä. “Hot Waves” -venekunta esitti Suklaasydämen, jonka jälkeen kajautettiin What can we do with the trunken sailors -klassikko ja seuraavaksi kolmiääninen huilunumero tanssikappaleeksi. Lopuksi kuultiin eräästä Woody Gurthien laulusta (Union Girl)  väännetty  Merta pelkää en, mä kuulun Napsiin!, josta oli tehty myös englanninkielinen versio. Hot Waves, joka oli laatinut ohjelmansa kansainvälistä tuomaristoa ajatellen, sai raivoisat aplodit ja voitti kilpailun, mutta jos Aris-veneen tiimi olisi sanoittanut mahtavan Bavaria-räppinsä englanniksi, olisivat toiset jääneet nuolemaan näppejään. Kolmas, Amalian venekunta, esitti myös suomalaisia lauluja mainiolla koreografialla höystettynä.

Ilta oli aivan mahtava! Yleisö oli innoissaan, tälläista he eivät kuulemma olleet koskaan kokeneet. Tanssimme veneessä jäykistyneet kroppamme kuntoon ravintolan isännän johdolla.

Saimme kutsuja muihin veneisiin, joissa sitten vierailtiinkin innolla. Satamassa oli ainakin saksalaisia, englantilaisia, italialaisia ja tanskalaisia purjehtijoita, mutta me olimme taas ainoat naisistot. (Valitettavasti en saa tänne kuvia ennenkuin pääsemme wifi-yhteyteen, mutta hyväähän kannattaa odottaa )

Rantautuminen oli melko haasteelista, sillä satama-allas on ahdas ja illalla aivan täynnä. Tuuli painoi veneitä toisten ankkuriketjuihin, mutta naiskipparimme selvittivät tyylikkäästi tämänkin kohdan ilman isompaa melua. Hieman piti kuitenkin ohjata muiden veneiden miehiä, kun eivät itse älynneet löysätä ankkureitaan. He olivatkin sitten yhdessä veneessä iltahömpsyllä ja lahjoittivat käyttöömme hieman juomia. Ensimmäisenä tullut vene oli meitä muita vastassa ja saimme heiltä tukea.

Napsin naisistomme, 20 innokasta purjehtijaa,  kokoontui aamuvarhain lentojentälle lähteäkseen Kreikkaan purjehtimaan. Lensimme Rhodokselle, josta saimme vuokraveneet. Emme saaneet niitä kaikkia ajoissa, mutta nukkumaan jokainen pääsi omaan veneeseen. Joku ilman tyynyä, toinen lakanoitta, mutta lopulta kaikki veneet saatiin lähtökuntoon.

Keulat kohden Symin saarta, hankaluudet jätettiin Rhodokselle. Turkoosilla merellä tuulet ovat juuri nyt valitettavan kevyitä, mutta koska tänne on tultu purjehtimaan, purjeilla mennään niin paljon kui ehditään vaikka meno on hidasta. Ensimmäinen huomio: etäisyyksien arvioiminen täällä on todella vaikeaa, saari, joka on kymmenen mailin päässä, näyttää olevan ihan vieressä.

Laitureilla naisistoillemme on riittänyt huomiota ja kannustusta. Matkalla Nisirokseen veneissä luodaan ja harjoitellaan illanviettoon ohjelmaa, koska eilen sovittiin jokaisen venekunnan esittävän jonkun ohjelmanumeron. Meillä näyttää olevan syntikka, huilut ja rytmimunat tukena… Nyt täytyy mennä, tytöt odottavat!

Hot Waves -tiimi harjoittelee merellä.

Tänä syksynä naispurjehtijat lähtevät vuotuiselle Välimerenpurjehdukselleen Kreikkaan. Lennämme syyskuun viimeiseksi viikoksi Rhodokselle, josta lähdemme purjehtimaan. Käyttöömme on vuokrattu kolme yli 40-jalkaista venettä, joihin tulee yhteensä 20 naista. Matkaajat ovat jo kokoontuneet infotilaisuuteen, jossa tämän purjehduksen johtaja ja pääkippari Tarja Tervo esitteli reittisuunnitelmia, kertoi kokemuksistaan ja antoi muutakin tarpeellista tietoa kohteesta. Odotukset ovat korkealla, varsinkin kun viime vuotinen purjehduksemme Turkissa onnistui niin mainiosti.

Kussakin veneessä on kipparina kokenut ja  pätevä huvivenekippari, omasta naisporukasta tietenkin ja kaikilla perämiehilläkin taitaa olla sama pätevyys ja kokemus. Venekunnissa valitaan yleensä vähintään talousvastaava, joissain veneissä myös navigaattori ja kokki, jotka vastaavat omasta alueestaan. Silti tehtävät kiertävät ja jokainen pääsee tekemään kaikkea.

Naispurjehtijat on siitä kiva porukka, että purjehdusharrastukseen pääsee tutustumaan vaikkei olisi omaa venettäkään. Jokainen nainen ymmärtää yleensä, ettei kallista venettä kannata hankkia ennenkuin osaa purjehduksen alkeet. Tähän juuri perustuu tarve naisten omalle purjehdusseuralle: keskimäärin naiset yksinkertaisesti vain tekevät ja oppivat asioita eri tavalla kuin miehet. Kaikki purjehduskouluttajat tietävät tämän ja siksi naiset ovat perustaneet muuallakin maailmassa omia pursiseuroja.

Purjehtiminen porukassamme on turvallista ja hauskaa. Porukassa on myös purjehduskouluttajia ja todella kokeneita kippareita ja purjehtijoita.Viime vuoden Turkinpurjehduksella  meillä oli mukana  yksi sellainenkin nainen, joka ei ollut ikinä edes ollut purjeveneessä. Koko venekunta opetti häntä heti alusta alkaen ja  hän pääsi jo ensimmäisenä päivänä ruoriin.  Viikossa oppii aika paljon!