Välimeren purjehdus suuntautui tänä vuonna Turkin rannikon tuntumaan. Varasimme yhteensä kuusi venettä, kolme venettä viikolle 39 ja kolme viikolle 40. Yhteistyökumppanina käytimme kotimaista Välimeren purjehdusten asiantuntijaa, joka hoiti homman 10 pisteen arvoisesti.
36 naista nautti purjehduksesta Turkin rannikon vaihtelevissa tuulissa. Viikon 39 veneitä kipparoivat Bettina, Maarit J ja Raija ja viikon 40 Tarja, Maarit S ja Kirsti R.
Säät olivat ensimmäisellä viikolla ajoittain reipastuulisia, yhtään pläkä päivää ei ollut. Reitti kulki aluksi Sarsalaan Sescon laituriin, siitä Gemilerin saaren kautta Gold Water Bayhin Ali Tunan lahdelle ja sieltä Fethieen. Paluureitillä purjehdimme tuttuun Kapi Creekiin ja viimeiseksi illaksi taas Sarsalaan. Ennen sitä kuitenkin kävimme harjoittelemassa kovan tuulen purjehdusta ja rantauduimme Sescon luokse vasta klo 17 maissa. Luvassa oli Napsin illanvietto paikallisen musiikin tahdissa. Lupaus ei ollut katteeton. Naurua ja ilonpitoa riitti omien kronikoiden, laulujen, palopuheiden ja Sescon serkkujen soitannon myötä. Kaiken päälle Sesco tarjosi runsaan aamupalan kaikille kolmelle venekunnalle.
Toisen viikon purjehtijat seikkailivat osittain samoissa satamissa. Joku venekunta ehti itään Kalkaniin ja taisipa joku käydä Ekinkickin lahdella lännessä. Merivesi oli yhtä lämmintä ja turkoosia edelleen. Tuulet olivat olleet hieman liian löysiä. Säät ovat sitä, mitä ne on, niihin emme voi vaikuttaa. Purjehtijat vaan eivät voi purjehtia, jos tuulta ei ole.
Rantautumiset Turkissa olivat helppoja. Moorings-köydet löytyivät melkein joka kylälahdukassa. Ankkuria käytimme vain lounaspysähdyksissä. Turkin rannikko on lomapurjehtijan paratiisi, leppoisat tuulet, takuuvarma aurinko ja ystävälliset ravintoloitsijat. Näillä eväillä jaksaa odottaa taas seuraavan kauden purjehduksia. Opimme, onnistuimme, verkostoiduimme, lauloimme ja nauroimme. Hyvä Naps!
Teksti: Raija A
Kuvat Raija A, Kirsti R, Hanna K