Naispurjehtijoiden matkapurjehdus Montenegrossa

Lähde purjehduskauden päätyttyä Suomessa 30.9.-7.10.2017 NAPSin porukoissa uusiin purjehdusmaisemiin Montenegron rannikolle ja Kotorinlahden jylhiin, vuonomaisiin maisemiin. Montenegron rannikkolla on yli 150 mailia lähes koskemattomia lahtia, joista yli 30 mailia ankkurointiin sopivia beachejä, pieniä kyläsatamia ja upeita täyden palveluiden marinoita. Vuosisatojen aikana Montenegroa ovat hallinneet mm. turkkilaiset, venetsialaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset ja venäläiset. Juuri tämä eri kulttuureiden kirjo tekee maasta mielenkiintoisen purjehdusmatkakohteen. Jo ennen keskiaikaa syntyneiden vanhojenkaupunkien kujilla ja nykyisin siellä olevissa pittoreskeissa ravintoloissa ja bistroissa on aina oma tunnelmansa. Sopivien tuulien ja sään sattuessa on mahdollista vierailla myös Kroatian puolella. Sää lokakuun alussa on hyvinkin yli 20° ja jo yksistään matala-aaltoinen Kotorinlahti tarjoaa mukavia ja turvallisia ankkuripaikkoja.

montenegro_2

Mukaan voit lähteä toivomalla paikkaa sopivan venekunnan 38-, 41-, 45- tai 48- jalkaiseen 2014-mallin Oceanis-veneeseen.

Lento on Dubrovnikin lentokentälle, josta on noin 1,5 tunnin bussimatka Kotorin marinaan. Kotiin palataan viikon päästä lauantai iltapäivällä, riittävän ajoissa saunan lämmitykseen.

Lähtö
30.9. (lauantai) Helsinki klo 10.30 -> Dubrovnik klo 12.35
Paluu
7.10. (lauantai) Dubrovnik klo 13.15 -> Helsinki klo 17.25

montenegro_harbour

Hinnat euroa/henkilö

Vene 8:lle 7:lle 6:lle 5:lle 4:lle
Oceanis 48 (2014) 895 965 1055
Oceanis 45 (2014) 830 885 960
Oceanis 41 (2014) 915 1010 1150
Oceanis 36 (2014) 885 975 1105

Varausmaksu 300 €/hlö (15.1.2017), loppumaksu 45 vrk ennen matkaa.

Hinnat sisältävät

Norwegianin lennot, matkatavara 20+10 kg, bussikuljetukset kohteessa, majoituksen veneessä 2 hengen hytissä, vuodevaatteet ja pyyhkeet (myös kylpypyyhkeet), “starter pack´in, jollan perämoottorin ja pakollisen loppusiivouksen. Veneen täysvakuutuksen (omavastuu 0 euroa), ensimmäisen ja viimeisen yön satamamaksut sekä “Sailing Ladies”-tiimipaidat.

Hinnat eivät sisällä

aterioita lennoilla, dieseliä, satamamaksuja.

Ilmoittaudu Osallistujat.comissa 7.12.2016 lähtien.

 

Lisätietoja

Raija Alapeteri, raijaala@gmail.com tai p. 050 308 0542

Lataa reissuesite (PDF)

 

Vastuullinen matkanjärjestäjä
TravelOn Matkat Oy / OnSail
info@onsail.fi tai p. 020 742 8590

 

Kuvat: 1, 2, 3

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Vuoden kouluttaja 2016 ja vuoden seura 2016

Kuopiossa, Kallaveden rannalla, vietetään Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n kauden päätösgaalaa 19.11.2016. Sali on juhlava, pitkät pöydät, valkoiset pöytäliinat, vieraat juhlapuvuissaan. Orkesteri viihdyttää taustalla. Vuosi 2016 huipentuu ansioituneiden toimijoiden ja vuoden 2016 seurojen palkitsemiseen.

kunniakirja_raija-spv-kuopio-2_pieni

Tilaisuus oli pursiseurallemme, Naispurjehtijat – Sailing Ladies, merkittävä. Saimme kaksi arvokasta kunniamainintaa. Näistä ensimmäinen kunniamaininta ”Vuoden kouluttaja” ojennettiin koulutuspäällikkö Raija Alapeterille. R.Alapeterin toiminta seuran koulutuspäällikkönä ja kouluttajana on ansiokasta ja esimerkillistä. Raijan kouluttamia veneilijöitä ja venepäälliköitä on seurassamme jo useita. Raijan erityinen vahvuus on innostaa jäsenistöä kehittymään osaavaksi ja vastuulliseksi purjehtijaksi. Raijan sanoin: ”Yhdessä tekeminen teoriassa, käytännön harjoituksissa ja jäsenpurjehduksilla vahvistaa ja antaa varmuutta turvalliseen vesillä liikkumiseen.”

tunnustuspalkinto-naps-vuoden-2016-pursiseura_pieni-koko

Seuramme sai myös toisen kunniamaininnan ”Vuoden 2016 pursiseura Naispurjehtijat – Sailing Ladies”. Purjehtivien naisten oman pursiseuran perustaminen on osoittautunut perustelluksi ja tarpeelliseksi. Lähes kymmenen vuoden aikana Naispurjehtijat – Sailing Ladies on lujittanut paikkansa aktiivisena pursiseurana.  Naispurjehtijat – Sailing Ladies on toiminut esimerkillisesti, olemme kehittäneet toimintaamme pitkäjänteisesti ja menestyksellisesti. Työ näkyy jäsenistön nopeana kasvuna. Rohkaisemme jäsenistöä kehittymään purjehduksessa sekä ottamaan vastuuta veneessä, tarjoamme monipuolisia jäsenpurjehduksia ja järjestämme mukavaa yhdessäoloa sekä verkostoitumismahdollisuuksia. Kunniamaininta on upea arvostus seuran tekemälle työlle.

Alla muutama kuva palkintojenjakotilaisuudesta.

img_4742img_4751img_488920161119_221805_reijaraija-ja-reija

Kuvat: Helmi Hollo/SPV ja Sara Rosenstedt/NaPS

 

Turussa 27.11.2016

 

Reija Kaira
Kommodori
Naispurjehtijat – Sailing Ladies

Luotsin arkea veneilyturvallisuuden näkökulmasta

Saaristomeren luotsipiirin luotsi Harri Hautala kertoo luotsauksesta, luotsin arjesta sekä veneilyturvallisuudesta luotsin näkökulmasta. Hautalan upea kooste käsittelee luotsin työympäristöä, oranssina keikkuvia kuttereita, suuria rahtilaivoja ja valtamerten risteilijöitä. Kyytiin mennään kelissä kuin kelissä. Pimeys lisää kertoimia pääasiassa yöaikana tehtävään työhön. Haasteet vaihtelevat vuodenajasta ja luotsausalueesta riippuen. Saimaalla haasteita lisäävät ahtaat väylät, voimakkaat virtaukset ja suuret pyörteet. Perämerellä ankarat talviolosuhteet koittelevat luotsausta: hyytävä viima ja jäätyvät kannet. Jäänmurtoapua saatetaan odottaa useita tunteja. Lämpimistä maista saapuu aluksia, joissa miehistö näkee ensimmäistä kertaa lunta ja jäätä, pukeutuminen on kevyttä ja kulku saattaa tapahtua paljain jaloin. Luotsit ovat työssään olosuhteista riippumatta tarkkoja, itsenäisiä ja vastuuntuntoisia, huumoria unohtamatta. Näistä puhuttiin marraskuussa Turun messukeskuksessa, Turun alueen pursiseurojen aluekokouksessa.

 

Poimin Hautalan esityksestä kymmenen kohtaa, jotka huviveneilijän on syytä huomioida vesillä liikkuessaan. Muistathan, että

  1. Rahtilaivojen mittasuhteet rajoittavat näkyvyyttä. Perään sijoittuva ohjaamo ja korkealle nouseva keula luovat pimeän sektorin, sokean alueen, joka ulottuu noin ½ mpk keulan eteen. Keulan edestä ei mennä.
  2. Laivojen hidas ohjailtavuus ja kääntymisen haastavuus tekevät väistämisen mahdottomaksi. Vältä laivojen läheisyyttä.
  3. Ulkomerellä laivojen tutkat säädetään niin, että laivat näkyvät, huviveneet eivät välttämättä näy. Asenna alumiininen tutkaheijastin mahdollisimman korkealle ja oikeaan asentoon ns. ”vedenkeräilyasentoon”. Tutkaheijastimen käyttö on ehdottoman tärkeää.
  4. Laivojen tutkat ovat korkealla, signaali ei tule alaspäin. Tutkan alapuolella olevat veneet eivät näy tutkakuvassa. Katvealue on suurin laivan ympärillä. Älä mene lähelle laivaa.
  5. Iso osa laivoista ei aja tutkalla, aluksella käytetään elektronisia karttoja. Huviveneet eivät näy. Jos huviveneessä on lähettävä AIS, se näkyy elektronisella kartalla. Huviveneiden AIS –tieto (B-luokan AIS signaalit) voidaan tarvittaessa kytkeä pois, kun informaatiota tulee liikaa aluksen elektroniselle kartalle. Huviveneen kipparin vastuulla on väistellä isoja aluksia.
  6. Huviveneissä luotettavaa laivojen paikkatietoa välittää VHF-AIS. Seuraa laivaliikennettä ja pysy poissa isompien jaloista.
  7. VHF – puhelin pitää olla päällä huviveneissä, veneessä kuunnellaan kanavaa 16. Isoilla aluksilla voi olla asiaa edessä kulkevalle huvialukselle. Kuuntele kanavaa 16. Pidä VHF käden ulottuvilla ulkotilassa.
  8. Huvivene voi hyvin väistää ahtaassa paikassa laivaa ajamalla jääpoijun väärältä puolelta. Turvavesialue on riittävä jääpoijun matalankin veden puolella.
  9. Laivareittien risteysalueet aiheuttavat vaaratilanteita. Veneilijä ei välttämättä tiedä, meneekö laiva suoraan vai kääntyykö reitillään. Ahtailla reiteillä laiva ei voi tehdä väistöliikkeitä. Kuuntele VHF-kanavaa 16. Aluksen kipparilla voi olla sinulle ohjeita. Ko. hankala risteys on esim. Lövskärin ympäristössä, Korpoo – Nauvo pohjoispuolella, joka aiheuttaa ”tilanteita”.
  10. Saaristo on isoille laivoille ahdas ja hankala alue. Alus ei pysty väistämään karien joukossa, laiva ei voi hidastaa vauhtiaan ohjailtavuuden häiriintymättä. Huvivene väistää.

 

Turun messukeskuksessa  lauantaina 13.11.2016

Reija Kaira
Kommodori
Naispurjehtijat – Sailing Ladies ry

Save

Save

Savedsc_0694_luotsi-virossa_pieni

Luotsikutteri Viron rannikolla. Kuva Reija Kaira

Luotsikutteri Viron rannikolla. Kuva Reija Kaira

QSS-mötet i Stockholm

Idénqss-ja-naps växte fram redan på våren.
Det var under vårseminariet på Örö som Reija sade att det skulle vara roligt att göra slag i saken och träffa kvinnliga seglare från något annat land. Och varför inte då Sverige?
Som vanligt ger Google svaret på nästan allt, och i Stockholm fann vi Qvinnliga segelsällskapet. The rest is history, som man brukar säga.

I samband med höstseminariet tågade sedan sex av oss (styrelsen) iväg till Söder, för att träffa fem av dem. Vi åt lunch i ett trevligt litet grekiskt lunchkafé, och vi pratade. Och pratade och skrattade och pratade lite till, för det blir aldrig slut på de goda historierna då seglare träffas. Och då seglande kvinnor träffas, är det ännu roligare.

Seglatser utomlands, seglatser i hemmavatten, seglatser med hyresbåtar och seglatser med egna båtar. Kvinnliga skeppare och manliga skeppare. Skolning, tävlingar, nätverkande, upplevelser och äventyr. Miljöpolitik, skattepolitik, skillnader i Sveriges och Finlands kutymer och bestämmelser.

Allt detta hann vi avverka. Och så hann vi planera några gemensamma eskapader till sommaren. Idéer kastades i luften och fångades.

  • Möjligheten att hoppa in som gast på en svensk båt något veckoslut, och bekanta sig med Stockholms skärgård? Javisst, varför inte?
  • Möjligheten för de svenska damseglarna att kliva ombord på någon av våra båtar? Javisst, vi visar gärna upp smultronställena i vår skärgård för dem.
  • Skall vi försöka träffas den här sommaren, till exempel på Åland? Eller Gotland? Höga kusten? Våra båtar och deras båtar? Javisst, vad roligt!
  • Kanske vi kan planera en gemensam Medelhavseskader något tag? Nå men why the hell not?

Vi  bytte gåvor med varandra. Champagneglas till dem, halsmuffar till oss. Vi utväxlade kontaktuppgifter också, och traskade till slut uppsluppna och stärkta i vår identitet som kvinnoseglare tillbaka till Vikingterminalen.

Våra nyfunna svenska vänner har fått en inbjudan att delta i vårt vårseminarium. Vi ser fram emot att få träffa dem igen och är säkra på att vi och de har mycket att ge varandra.
Till dess kan ju var och en som så vill fördriva tristessen under regniga förvinterdagar med att träna på sin seglingsvokabulär – på svenska.
Man kan behöva den fortare än man tror.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Syysseminaari 28.-30.10.2016

Punavalkoinen m/s Gabriella kurottuu yli Katajanokan terminaalin. Naispurjehtijoiden syysseminaari alkaa komentosiltavierailulla. Tunnemme, että tätä vierailua ei kannata jättää väliin. Kapteeni Ove Englund johtaa ryhmän kannelle kaksitoista. Komentosilta avautuu eteemme, näköala Helsingin kauppatorille, presidentin linnan ja suurkirkon suuntaan on vaikuttava. Oikeastaan vasta komentosillalla ymmärtää kuinka suuri laiva on.

kapteeni_komentosillallaKapteeni Englund kertoo, että laivan neljä moottoria antavat 32 000 hv tehon. Näillä tehoilla laiva kulkee tarvittaessa reilut 20s. Kapteeni ajaa aina itse laivaa. Tällä kertaa Englund irrottaa laivan kaijasta käyttäen keula- ja peräpotkureita yhtä aikaa eri suuntiin. Jos tuuli painaa kohti laituria, laiva irrotetaan kylki edellä.

Kapteeni Englund ajaa aina tutkalla. Purjeveneet näkyvät tutkakuvassa hyvin, kun tutkaheijastin on asennettu riittävän korkealle ja oikeaan kulmaan. Lähellä laivan vieressä olevat veneet jäävät katvealueelle. Tiesitkö, että muoviset vanttisuojat heikentävät purjeveneen heijastumia?

Laivareiteillä on useita kapeita paikkoja. Englund mainitsee erityisen hankalana paikkana Ledskärin, Ahvenanmaan eteläisimmän kärjen edustalla kulkevan ahtaan väylän. Veneilijöiden kannattaa aina tehdä väistöliike pois suurten laivojen läheisyydestä, potkuripyörteistä ja poikkeavista ilmavirroista.
Olisimme viihtyneet pitkään sillalla, mutta laiva lähtee ja ohjelma jatkuu. Ojennamme kapteeni Ove Englundille Nyt Napsahtaa – naispurjehtijan tieto- ja taitokirjan kiitokseksi ajastaan.

 

Komentosiltavierailun jälkeen ohjelma jatkui erilaisilla esityksillä. pohjamaalitNaispurjehtijat ry ja PSS ry ovat tehneet yhteistyötä jo useamman vuoden ajan vesistöjen suojelemisen hyväksi. Syysseminaarissa oli PSS ry:ltä projektipäällikkö Hanna Haaksi kertomassa Naispurjehtijoille veneissä käytettävistä myrkkymaaleista ja niiden haitallisesta vaikutuksesta vesistöihimme. Aihe koetaan tärkeäksi Naispurjehtijoiden keskuudessa ja Hannan esitys herättikin kiinnostusta ja keskustelua seminaarin aikana. Tärkein viesti Hannan esityksessä oli, että jokainen meistä voi vaikuttaa vesistöjemme suojeluun ja siihen, millä veneen pohjamme maalaamme vai maalaammeko ollenkaan? Lue lisää Antifouling-maaleista jäsensivuilta (Hyödyllistä luettavaa -osio).

PSS:n esityksen jälkeen ääneen pääsivät Naispurjehtijoiden työryhmät. Kaikki esitykset löytyvät jäsensivuilta.  Elina Koivisto kertoi kilpapurjehdustyöryhmän toiminnasta ja suunnitelmista ensi vuodelle. Työryhmä aloitti toimintansa maaliskuussa, ja tapahtumia on järjestetty sekä Turun alueella että pääkaupunkiseudulla. Tämän jälkeen Meri Vuorio esitteli Oma vene -työryhmän selvitystyön tuloksia.

kreikan-vesilla-2016Jäsenpurjehdustyöryhmä on aloittanut tulevan kauden purjehdusten suunnittelun huomioiden toiveet ja palautteet. Suunnitelmat ovat vielä kesken, mutta työ on hyvällä alulla innokkaiden jäsenten ansiosta. Mielenkiintoisia retkiä on luvassa erilaisilla merialueilla.

Purjehduksiin liittyvät osa-alueet kaipaavat myös vuosittain päivittämistä, kehittämistoiveita on saatu ja niitä työstetään työryhmässä aktiivisesti talven ja kevään aikana.

 

kurssimateriaaliaVeneilyyn liittyvät teorian ja käytännön kurssit ovat jokaisen veneilijän ja purjehtijan suola ja sokeri sekä turvallisen veneilyn tae. Koulutustyöryhmässä niiden sekoitussuhdetta on mietitty ja erilaisia kursseja on tulossa runsain määrin talven ja kevään aikana.

Syysseminaarin toisena päivänä meitä Naispurjehtijoita odotti kiva päivä Tukholmassa. Terminaalista ulos astuttuamme oli iloinen oppaamme Hellevi jo meitä vastassa kyltteineen. Lähdimme 43 hengen naisistolla kauniin aurinkoisessa säässä tilausbussillamme kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa Hammarby Sjöstadia. Jo bussista katsottuna uusi asuinalue näytti modernilta ja tyylikkäältä. Luonto oli vahvasti läsnä ja ajatuksia herättävää taidetta löytyi jopa kivitalojen seinistä. Innoikkaimmat shoppailijat jätimme bussista Adidas Outletiin. Muutaman korttelin päässä lähdimme me loputkin oppaamme johdolla tutustumaan merelliseen Sjöstadiin.

Kävelyreitti kulki ajoittain puisen laiturimaisen rakennelman päällä ja rohkeasti kasvamaan jätetty pitkä kaislikko suhisi mukavasti tuulessa. Rakennukset olivat kauniita ja arkkitehtuuri joissain rakennuksissa melko innovatiivista. Aikamme käveltyämme ja aluetta ihasteltuamme ajoimme takaisin outletin maisemiin hakemaan osaa porukastamme. Onneksemme olimme sen verran ajoissa, että loputkin kerkesivät tutustua myös hieman tähän osaan Sjöstadenia. Merimuseota kohti mentiin monien mutkien kautta, kuten Skeppsholmenin ja Djurgårdenin. Lähes koko matkan ajan opas jutteli meille Tukholmasta ja jokusen venesatamankin näimme matkan varrella.

Merimuseossa tutustuimme merenkulun historiaan oppaan kertoessa nähtävillä oleviin esineisiin liittyviä mielenkiintoisia tarinoita. Noin tunnin museossa vietettyämme lähdimme kohti Södermalmia ja ravintola HoneyHoneyta. Pöytiin oli jo katettu tyhjät kuohuviinilasit odottamaan niihin tilattavan kuplivaa täytettä ja tarjoilijat olivat valmiina tuomaan ennakkoon tilatut ruuat pöytään. Ruoka oli maukasta ja palvelu sujui rennon rivakasti. Lounaan jälkeen oli hieman vapaata ohjelmaa sekä omatoimista kävelyä Folkungagatania pitkin takaisin m/s Gabriellalle. Laivalle oli mukava palata monta elämystä rikkaampana, niin paljon kerkesimme kuulla oppaaltamme ja nähdä hieman erilaista Tukholmaa.

syysseminaari_sjostad_2 syysseminaari_sjostad_tuula

Lauantaina 29.10. Naispurjehtijoiden hallitus tapasi ruotsalaisen sisarjärjestön QSS:n hallituksen jäseniä lounaalla.

 

Tekstit ja esitysmateriaalit: Reija Kaira, Maarit Kangas, Elina Koivisto, Meri Vuorio, Raija Alapeteri, Hanna Haaksi / PSS ry, Tuula Heikkinen

Kuvat:  Tiina Tuohi, Raija Alapeteri, Tuula Heikkinen, PSS ry.

Napsilaiset Vahinen matkassa Cycladeilla

Viikko 35

Matka alkakoon!

Saavuimme Athens Marinan rauhalliseen satamaan 27.8.2016 jännittynein, mutta odottavin tunnelmin. Kippari Raija ja perämies Bettina olivat meitä odotellessa tutustuneet Port Policen toimintaan ja monien mutkien jälkeen saaneet Dekpan (=purjehduslupa Kreikan vesille) aikamoisen paperisodan jälkeen. Sähköpostit ja puhelut olivat lennelleet säätiön ja viranomaisten välillä, onneksi ihan hyvällä tuloksella. Tästähän me emme tienneet mitään. Päällystö oli yhtä hymyä. Olimme tavanneet melkein koko poppoon jo lentokentällä, mutta Ateenassa jakauduimme hetkeksi, kun osa lähti tutustumaan nähtävyyksiin ja loput täydentämään Vahinen muonavarastoja. Suomen viileä loppukesän tuuli unohtui nopeasti, kun pääsimme tuntemaan Kreikan välimerellisen ilmaston matkalla kauppaan etsimään ruoka-aineita.

image07

image09

Sunnuntaina loput naisistosta saapuivat s/y Vahinelle, joka olikin monelle meistä uusi tuttavuus. Ihailtuamme ja tutustuttuamme tähän upeaan alukseen kävimme vielä läpi reittisuunnitelmaa. Lopulta pääsimme irtautumaan maan kamarasta ja lähtemään Kreikan vesille. Kaikki olivat innoissaan päästessään reivaamaan sekä ohjaamaan niin isoa venettä ensimmäistä kertaa. Jo purjeiden koko ja niiden nostaminen tuotti monelle mieluisia haasteita. Usealle myös ruoriin tarttuminen oli aivan uusi upea kokemus.

Välimerellisiä elämyksiä

Ensimmäiseksi etapiksi valikoitui upea luonnonlahti aivan Poseidonin temppelin juurella Sounionissa, jossa paikalliset toivottivat meidät tervetulleiksi valtavalla ilotulituksella. Vietimme ankkurissa ensimmäisen yön vahtien kuunnellessa saarelta kantautuvaa kreikkalaista musiikkia sekä ihaillessa muiden merenkävijöiden ankkurivalojen tuikkimista kilpaa tähtien kanssa. Tästä matka jatkui Keaan, Kythnoksen Loutraan ja Porokseen ennen Ateenaan palaamista.

image08

image11

Kreikassa purjehtimisessa on se ihana puoli, että ruoka on joka paikassa hyvää. Matkamme aikana ruokailimme monissa eri ravintoloissa ja vähintään kerran päivässä stand by -vuorolaiset laittoivat meille maittavan aterian – joskus yllättävänkin yksinkertaisista raaka-aineista. Maissa ruoka koostui yleensä, mistäs muustakaan, kuin kreikkalaisesta salaatista, juustoista ja merenelävistä. Paikallisissa ravintoloissa valikoima vaihteli ja saimme näin maistaa kaikenlaisia kreikkalaisia herkkuja, joille yleensä saatiin neuvottelukomiteamme voimin sovittua edullinen hintakin.

Purjehtiessamme näimme lukuisia auringonlaskuja ja -nousuja. Niistä yksi ikimuistoisimmista oli varmasti se, kun jäätyämme jumiin Keaan yhdeksi extra-päiväksi genuan takia kiipesimme läheiselle kukkulalle koko poppoon voimin. Kukkulalla oli pieni kreikkalainen kappeli ja sen harjalta näki koko tienoon satamineen ja pienine valkoisine taloineen. Pidimme kukkulalla pienimuotoisen eväsretken ja siirryimme tämän jälkeen vielä vähän ylemmäs katsomaan, kun aurinko laski mereen. Jokaisella oli kameran liipaisinsormi herkässä kauniin maiseman muuttaessa hetki hetkeltä väriään.

image10 image01

Merimaileihin mahtui sekä rauhallisempia aikoja auringonotolle että myrskytuuliakin, jolloin pääsimme tarttumaan tositoimiin. Olimme naisiston kanssa yhtä mieltä siitä, että juuri nämä myrskytuulet olivat oppimisen ja kokemuksen kannalta parhaita sekä myös hauskimpia elämyksiä (paitsi silloin, kun joutui viettämään ruoanlaittovuoronsa keikkuvassa pentterissä!). Vaikka meno oli välillä sellaista, että purjeet rämähtivät laskettaessa niskaan, oli kaikilla hurjan hauskaa ja positiivinen meininki vallitsi veneellä.

image00

Leidit keinot keksii

Matkamme alku ei ollut ruusuilla tanssimista. Koska Vahine on iäkäs ja kovassa käytössä, oli siellä paljon pientä korjattavaa ja jouduimme ratkomaan monenmoisia ongelmia kaiken melskeen ja vilskeen keskellä. Eniten päänvaivaa tuotti genua, jota jouduttiin korjaamaan useaan otteeseen. Välissä se ehti olla jo käyttökiellossa, ja naisiston jäseniä sekä korjausmiehiä hilattiin mastoon katsastamaan vian aiheuttajaa. Lopulta genua saatiin onnellisesti korjattua seuraavan viikon naisiston käytettäväksi eikä jeesusteippiä nyt tarvittu. Suuret kiitokset George ja Anthony!

image03 image02

Keassa purjeita korjatessamme saimme apua habourmaster Nikosilta ja miljonääriveneen kippari Georgelta, joka kutsui meidät kohteliaisuuttaan vierailemaan illalla veneellensä. Aluksi naisistomme otti kutsun vitsinä, mutta pian meillä oli pieni porukka kasassa ja raahasimme dingiä veteen. Yön pimeydessä soudimme moottorimme tehtyä tenän vain otsalamput oppaanamme viereisen lahdukan satamaan. George otti meidät yllättyneenä, mutta avosylin vastaan ja esitteli ylpeänä Vahinen kokoista miljonäärin upeata alusta. Miljonääri ei ollut paikalla meidän harmiksemme. Tämän tyhmänrohkean reissun voisi nähdä jonkinlaisena osoituksena naisistomme päämäärätietoisuudesta. Paluu kylläkin tapahtui avustettuna miljonäärijahdin oppipojan ajellessa meidät turvallisesti omaan satamaamme. Oli muuten ihan kivan näköinen ja oloinen kuski meillä pimeällä merellä.

image06 image04

Kohti uusia seikkailuja!

Viimeisenä iltana Zea Marinassa kokoonnuimme naisiston kanssa kannelle muistelemaan viikon tapahtumia sekä jakamaan kiitokset. Naisistoomme mahtui jos jonkinmoista purjehtijaa sekä upeaa persoonaa. Vaikka kaikilla jäsenillä oli takanaan erilainen summa kokemusta, yhdessä meistä rakentui naurua herskyvä ja toisiaan tukeva sekä opettavainen porukka! Suuri kiitos kaikille mukana olleille ladyille, nähkäämme jälleen uusilla vesillä!

image05

Kirjoittanut: Tiia Ordén ja Emilia Volkov, (leidit kuvassa keskellä edessä).

Uusien jäsenten info Turussa

Yhteensä kaksikymmentä iloista, purjehtivaa naista saapui uusien jäsenten infoon Panimoravintola Kouluun.  Kolmetoista oli hiljattain liittynyt NaPS:iin tai ei ollut vielä ehtinyt olla mukana toiminnassa. Muutama tilaisuudessa oli tullut etukäteen tutustumaan toimintaan ennen liittymistään. Naisilla oli erilaisia purjehdustaustoja, kokemusta pienistä veneistä, kokemusta isommista matkaveneistä, kokemusta isoista purjealuksista.  Halu kehittyä purjehtijana, verkostoitua sekä päästä merelle oli ilmeinen jokaisen kohdalla.

Me pidempään NaPS:ssa olleet kerroimme toiminnasta. Esittelimme kattavan tietopaketin yhdistyksestä ja työryhmistä. Paketin, jolla pääsee mukavasti alkuun. Työryhmien edustajat kertoivat tapahtumista, kilpa- ja jäsenpurjehduksista ja kouluttautumismahdollisuuksista. Avasimme yhdistyksen viestintäkanavat. Kerroimme, miten ja mistä saa tietoa tarvittaessa, miten tapahtumiin ilmoittaudutaan, keneltä voi kysyä apua ja neuvoa. Kävimme läpi maksukäytännöt ja muuttuneiden jäsentietojen ilmoituskanavat.

Naispurjehtijat rohkaisevat kaikkia uusia tulemaan mukaan, verkostoitumaan ja vaikuttamaan.

Reija Kaira
Kommodori
Naispurjehtijat – Sailing Ladies ry

”Naisten väylä vesille”

 

Kuva: Meri Vuorio

Tokio II Ja Pyytinkarin kisa

Kaksi asiaa mitä vannoutunut purjehtija on aina halunnut kokea ja nyt tuli mahdollisuus molempiin samaan aikaan!

NaPSissa on uusi kilpailutoimikunta ja se sai buukattua Tokio II sekä Suursaari Raceen että Pyytinkariin. Ja me olimme Pyytinkarin kisassa!

Tokio II on tehty aikanaan Whitbread Round the Word -kisaan. Tokio II ei lopulta kisaan päässyt vaan sinne lähti sen sisarvene Tokio I. Suomalaisomistuksessa vene on ollut vuodesta 2011 ja on ainoa kisavene lajissaan, mikä on 100% suomalaisten omistuksessa.

Kokemus alkoi perjantaina miehistön yhteisellä ruokailulla Airistolla. Sen jälkeen kiivettiin, kuka mitäkin tekniikkaa käyttäen kannelle, köydet irti ja briiffi veneellä samalla, kun konetettiin Viittakarille. Katseltiin, miten muut lähtivät ja sitten meillä nostettiin iso. Eka oppitunti: isopurje nostetaan aina pakki päällä!! What??! Kyllä. Keula on tuuleen, mutta pakin käyttäminen saa aikaan sen, että nosto tapahtuu ns. tuulettomassa tilassa eikä iso hakkaa lainkaan. Kippari Tom sanoi, että purjeentekijät kiittää. Mielenkiintoinen tapa, mutta toimiva.

Tokio II lähtö tapahtui klo 20.00. Oikea lähtöaika olisi ilmeisesti ollut n. 23.00 tms, mutta onneksi saatiin lähteä aikaisemmin. Aika pian lähtölinjan jälkeen tuuli alkoi tyyntymään ja siinä vaiheessa, kun kilpakumppanit nostivat spinnut, niin me jäimme jälkeen. Meillä oli keulassa Little Mama, reilu 100m2 sekin, mutta se ei saanut tarpeeksi tuulta. Veneessä oli spinnu, 320 m2, mutta ei riittävän osaavaa miehistöä sen käsittelemiseen. Emme panneet pahaksemme, sillä jo pelkkä spinnupuomin (heh heh – melkein yhtä pitkä kuin Sannan veneen pituus) käsittely vaatii kaksi osaavaa gastia ja jiipin toteutus lähemmäs puoli tuntia. Lilluttelimme kaikessa rauhassa kunnes alkoi sataa ja tuulikin alkoi viritä.  Sanna siirtyi vapaavahtilaisena punkkaan ja nousi takaisin kannelle 01.30. Hanna-Marin vahti totutteli hämärän laskeutumiseen ja valopoijujen tunnistamiseen. Linjat ja loistot tulivat taas tutuiksi. Muutama valaisematon poiju tupsahti vähän liiankin läheltä näkyviin! Tuli muutama nopea väistömanööveri! Sannan vahti jatkoi 02.00 ja Hanna-Marin vahti jatkoi standbynä. Satoi, tuuli ja ukkosti. Mentiin Houtskärin etepyytti (9)läpuolella ja otettiin Little Mama alas. Tuuli alkoi olla yli 10 m/s.  Raahattiin fokka kannelle, mutta siinä rännissä meillä ei ollut tilaa nostaa sitä. Lopulta Kihdille tullessa raahattiin se samainen fokka takaisin sisälle ja raahattiin tilalle pienempi fokka. Kihdillä oli tilaa nostaa ja sitten alkoi kryssi. Ohitettaessa muita kisaveneitä huomasi, kuinka monet veneet pomppivat aallolta toiselle ja vauhti tössäsi joka kerta. Niiden kurssi sortui tosi pahasti, kuka broutsasi, kuka ajoi muuten vain varvaslista vedessä. Vannoutunut kilpapurjehtijahan ei reivaa!! Ja Tokio II meni kuin juna. Nousukulma oli mieletön ja pääsimme monta vendaa vähemmällä kuin moni muu.

Vendat ovat mielenkiintoisia Tokiolla. Jokainen venda tai jiippi aikataulutetaan hyvissä ajoin. Kulloinenkin vahtipäällikkö ilmoittaa esim. 10 minuuttia aikaa vastakäännökseen. Sinä aikana gastit miehittävät vinssipaikat ja valmistautuvat käännökseen. Pari minuuttia ennen käännöstä kippari siirtää vedet. Siinä menee n. 2,5 min ja sisältäkin kuuluu koko ajan väliaikatietoa minuutteina ja loputa sekunteina. Barduunojen käsittely vaatii yhden osaavan tai kaksi vähemmän osaavaa. Tokiossa ei ole lainkaan takastaagia, joten barduunojen kiristys on oikeasti tärkeä asia.  Iso skuutataan sisään joka käännöksessä (oli se sitten venda tai jiippi) ja ison skuuttiin tarvitaan ainakin yksi kahvimyllylle. Jos halutaan, että ison levanki liikkuu, niin siihen tarvitaan kaksi. Ja keulapurjeeseen tarvitaan sen irtipäästäjä ja toiselle puolelle toinen, joka kiertää köyden vinssille. Ja sitten vielä yksi kahvimyllyyn skuuttaamaan keula. Aikamoista…. Siinä on sekä vahti, että standby täysin työllistettynä!

Sanna sai olla ruorissa melkein koko vahdin ja oli hänestä hurjan hauskaa mennä tuulessa ja sateessa pisaroiden piiskatessa naamaa, pienessä myrässä vauhtia oli 11 knots. Hämärissä oli myös hauska hakea muiden veneiden valoja ja valaistuja merimerkkejä. Ruorimies ei juurikaan pystynyt navigoimaan vaan se jäi vahtipäällikölle.

Jossakin Kustavin eteläpuolella sattui vähän ikävä tilanne. Me ja yksi muu kilpavene mentiin molemmat paaran halssia ihan vierekkäin ja me oltiin tuulen alapuolella. Kilpakumppani ei pystynyt nostamaan ihan niin ylös kuin me ja meillä oli pakkovenda edessä syväyksen takia. Tilaa vendaan ei ollut kilpakumppanin takia. Kippari huusi naapuriveneeseen että ’tilaa käännökseen’. Ja mitä teki kilpakumppani…. Alkoi turkulaiseen tapaan vänkäämään vastaan eikä antanut tietä. Kippari huusi vielä, että tilaa tarvitaan syväyksen takia, mutta sekään ei naapurin mieltä muuttanut. Vahtipäällikkö ruoriin ja kipparin käsky oli, että aja viereen. Vasta siinä vaiheessa kilpakumppani muutti mieltään ja väisti ja me saatiin venda tehtyä. Huh huh.

Vahtivuoron jälkeen Tokiolla tulee StandBy. Ja se tarkoittaa sitä, että jäädään kannelle ja koko kannella oleva porukka on vahtipäällikön gasteja. Sannan vapaavahti tuli aamulla 08.00. Hän koitti vielä sinnitellä kannella, mutta silmät puolitangossa oli pakko myöntää tappio ja mennä nukkumaan. Hanna-Marin vahti alkoi. Aurinko pilkisteli pilvien raosta ja olikin tervetullut näky. Vettä oli tullut taivaalta kuin letkusta päästäen koko yön ja vaatteet alkopyytti (2)ivat olla läpi asti märkiä.

Tuuli alkoi pikkuhiljaa moinata ja painavan veneen kryssivauhti laski 4-5 knotsiin. Tuulen suunta muuttui kisan edetessä taas myötäiseksi ja viimeiset kolme kiinni otettavaa venettä karkasivat, kun pääsivät nostamaan spinnut jälleen. Ei auttanut mikään! Maalilinja tuli ylitettyä neljäntenä!

Meidän maalilinja oli n. maili ennen Pyyttiä ilmajohdon vuoksi.

Pyytin vieressä on 25 metrin sähkölinja ja Tokion maston korkeus on 28 m. Niinpä kone hurahti käyntiin ja alettiin kiertämään saarta, jotta saadaan Tokio Pyytinkariin kiinni. Kippari peruutti hienosti rysän ja poijujen välistä siihen ainoaan kohtaan, minne Tokio pääsee (syväys 3,75 m). Pienet manööverit vielä tehtiin muutaman liian lyhyen kiinnitysköyden vuoksi, mutta sekin saatiin hoidettua soutuveneellä ja avuliaiden järjestäjien toimesta. Saatiin vene kiinni ja nautittiin landausskumpat. Ilta saattoi alkaa. Oli grillausta, saunomista ja tanssia. Ilo ylimmillään, vaikka kaatosade oli jälleen alkanut.

Sunnuntaina oli hieno päivä. Aurinko helli ja välillä oli jopa lämmintä. Otettiin vene irti 10.00 ja kierrettiin taas saari. Oltiin meidän lähtölinjalla pyytti (10)sopivaan aikaan ja nostettiin purjeet. Meidän lähtö oli tasan 12.00.

Paluukisa oli leppoisaa menemistä. Vain Kuusisen eteläpuolella mentiin muutama kryssihalssi niin vinossa, että kansi ui vedessä. Mitenköhän vinossa oltaisiin oltu, jollei ballasteja olisi ollut? Sanna toimi tämän päivän ruorien takana paprazzina ja näpsi kuvia muutaman sata. Tuli muuten hienoja! Päiväluodon kohdalla meidän piti tehdä päätös: jatketaanko kisaa loppuun saakka vai keskeytetäänkö? Aikataulu oli muutamilla niin tiukka, että päätettiin keskeyttää. Seilattiin sitten rauhassa Airistolle ja sanottiin veneelle ja loistavalle miehistölle jäähyväiset.

 

Sekä kisa että Tokio II olivat kaiken kaikkiaan huima ja ainutlaatuinen kokemus. Tällaisia vannoutuneita  retkipurjehtijoita kuin me, jotka lähtevät viikonloppuun ajatuksella Once in a Lifetime ja kisan jälkeen jo mietitään, että eihän sitä koskaan tiedä…. Kisan päätteeksi sunnuntaina ainakin kovasti suunniteltiin jo uusintaa ensi vuonna.

 

Sanna Malmivaara ja Hanna-Mari Malmberg

 

Muutama linkki kisajutuista kanssakilpailijoiden blogeihin

http://matkallamerenneidoksi.blogspot.fi/2016/06/pyytinkarin-kisat-sateenkaaria-ja.html

http://www.exquisite.fi/1240-2/

http://elan37.blogspot.fi/2016/06/pyytinkari-2016.html

pyytti (4)

pyytti (5)

pyytti (6)

pyytti (1)

 

 

Vauhdikasta menoa ja meininkiä Roslagenin jäsenpurjehduksella

Veneet starttasivat eri paikoista pitkin rannikkoa, Kalkkirannasta, Hangosta, Koivusaaresta, Suomenojalta, Elisaaresta ja Hangosta. Mukana oli yhdeksän venekuntaa mukaan luettuna yksi Baltic Cruisingin kurssivene. Yhteensä 35 jäsentämme pitkin rannikkoa, myös Hämeestä ja Savosta. Päämääränä kaikilla oli uudet kokemukset ja ystävät ja tietenkin lauantai-illan treffit yhteistyökumppanimme Koivusaaren pursiseuran retkisatamassa Roslagenissa Inkoon edustalla. Sinne purjehdittiin Lähteelän yöpymisen jälkeen hyvässä kelissä hymy huulilla reivatuin purjein auringon kullatessa pärskeet.

haye_ja_viivi

haye_sivutuulessa_porkkalan_selalla

Iloisen innostuneet huudahdukset ja halaukset täyttivät laiturin venekuntien saapuessa illansuussa Kopun suojaisaan  retkisaareen. Ilta aloitettiin saunan lämmityksellä ja Naps-kuohareilla, jossa myös Kopun edustaja kertoi meille retkipaikan historiasta. Voi sitä ilon loisketta, kun saunominen alkoi. Hieno sauna merinäköalalla. Pulahdus kylmään mereen teki saunomisesta nautittavan. Illan timanttina oli barbeque-ilta mökin terassilla. Tarinat kulkivat ja nauru helskyi.

viivi_ja_kirta

kaikki_venekunnat_maalissa

Rannalta käsin pohdittiin mastojen yhteneväistä linjaa. Yhden takastaagi oli lerpallaan ja siitähän sitten koko mastorivistö kärsi. Tilanteen korjaamiseksi meni ainakin yksi kuoharipullo. Se, kuinka kipparin penkki upotetaan Suomenlahden aaltoihin parissa sekunnissa, on sitten jo ihan oma juttunsa. Entäs se, kun vene alkaa keulimaan keulapotkurin jämähtäessä päälle. Mitä siitä seuraa? Prinsessakäännöksiä, mutta senkin tilanteen naiset handlasivat. Mikä on sellainen rullagenua, joka ei halua olla rullalla, vaan tahtoo koko ajan liehumaan? Huippu oli se, kun yksi venekunta päätti kihartaa omien lettien lisäksi myös ankkuriliinan. Hieno tuli ja siinä sivussa tulivat myös sukeltajaherrat mukaan kuvioihin.  Omaluokkansa oli pari venekuntaa, omani mukaan lukien, kartoitimme väylien laidoilta syvyyksiä. Aina eivät riittäneet. Olimme hieman ahneita, kait.

sukeltajat_kiharoita_irroittamassa

tammoisia_kiharoita_tanaan

roslagenissa

rantaustumismanooverit

Maileja tuli 60 – 80 riippuen mistä seikkailu alkoi, uusia ystäviä roppakaupalla, napsimaisia linnunpönttöjä Kopulle, useita ongelmaratkaisutilanteita ja vauhdikasta purjehdusta. Vantit ja staagit on kiristetty, purjeet testattu, väylien laitojen syvyydet mitattu, mieli             notkistettu ja vatsalihakset saatu kipeiksi nauramisesta. Tästä on hyvä aloittaa kausi.

pinkkia_sen_pitaa_olla

sagan_naisiston_linnunpontto_puutarhalla_keinulla

tiffany_rantautuu_hanna_auttelee

sy_saga_saapuu_maaliin

naisseilorit_roslagenissa_2016

Kuvat: Raija Alapeteri, Tiffany

TurkulaisNAPSIEN perinteinen purjehduskauden avajaisjuhla Kustavissa 10.-12.6.2016

Kesäkuun alun perjantaisena iltana kuuden hengen naisisto seisoi Hansen kannella valmiina irrottamaan köydet ja suuntaamaan kohti ilta-auringossa kimmeltävää merta. Päämääränä oli Kustavin Peterzensin vierasvenesatama ja napsilaisten purjehduskauden avajaiset. Iltamyöhäisellä saavuimme välietappiimme, Härjänmaalle, jonne muutamat tutut veneet olivat jo ehtineet.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Mukava tuuli, 11-12m/s, innosti meitä nostamaan purjeet, vaikka pohjois-luoteistuuli olikin vähän haasteellinen. Kryssimme koko päivän kauniissa saaristossa, jossa vesilinnut vartioivat tarkasti pesiään ahnailta lokeilta ja tiiroilta. Autiot mökkirannat vilahtelivat ohi ja aavojen merialueiden tuulet kuljettivat meitä eteenpäin.

IMG_0422_Saaristomaisemaa

Hieman ennen neljää ajoimme sisään venesatamaan, jossa vesi oli lähes puoli metriä normaalia alempana ja saimme, kuten monet muutkin, pohjakosketuksen saviseen merenpohjaan. Rantautumispaikan valitseminen tuotti vähän hankaluuksia, mutta muuten se onnistui hyvin. Naisisto tiesi tehtävänsä. Muut napsilaiset olivat tulleet aiemmin, ja veneet keinuivat vieri vieressä meitä vastapäätä. Paikalle oli saapunut kaikkiaan 7 venekuntaa, joissa oli yhteensä 21 napsilaista.

DSC_0157_Satamakuva

Pieni kävely satama-alueella, venekuntien tervehtiminen ja Peterzensin kaupan tuotteiden ihasteleminen oli rentouttavaa tiukan purjehduksen jälkeen. Klo 18.00 venekunnat nostivat juhlaliputuksen, jonka jälkeen kokoonnuimme juhlamaljalle. Kommodori Reija Kaira toivotti kaikki tervetulleeksi.

IMG_0891_Tervetulosanat
naps2_ryhmäkuva

Illalla juhlat jatkuivat grillillä omia syötäviä nautiskellen. Hansen laivakokit Pauliina, Pia ja Reija olivat loihtineet meille täytettyjä paprikoita ja herkkusienten lakkeja, jotka oli suljettu pekonilla sekä lohivartaita. Jälkiruuaksi oli vielä mansikka-ananas-juustovartaita. Huippuhyvä ateria! Seurustelu kävi vilkkaana ja pimenevää kesäyötä valaisi räiskyvä nuotio, jonka ympärillä kaikki istuivat.

IMG_4215_Kesäinen jälkiruoka

Vaikka juhlat olivat vilkkaimmilla kestäneet myöhään yöhön, veneet tekivät lähtöä jo aamulla varhain. Hiljalleen venekunnat yksi toisensa jälkeen lipuivat merelle ja suuntasivat kohti kotisatamiaan. Hansella oli myötätuuli luoteesta 7-9m/s, ja matka taittui joutuisasti. Airistolla koimme sitten vauhdin hurmaa. Purjehdimme kryssikulmalla yli 7 solmua. Ruorinaisella heräsi vähän kilpailuviettikin, kun saavutimme toista venettä ja pääsimme ohikin.

Kotisatamassa totesimme, että olimme todellakin olleet purjehtimassa. Liikuimme sekä meno- että paluumatkan kokonaan purjeilla ja vain rantautumisissa ja lähdöissä käytimme moottoria. Säästimme siis luontoa ja rahaa.

Aurinko oli siirtynyt jo lännen kantille, kun lähdimme jokainen tahoillemme. Toivottavasti taas pian tapaamme jollakin yhtä mukavalla purjehdusreissulla.

IMG_0890_Skumppa

Kirjoittanut: Hanna Matero
Valokuvat: Terhi Savolainen, Hanna Matero, Reija Kaira