Napsilaiset Vahinen matkassa Cycladeilla

Viikko 35

Matka alkakoon!

Saavuimme Athens Marinan rauhalliseen satamaan 27.8.2016 jännittynein, mutta odottavin tunnelmin. Kippari Raija ja perämies Bettina olivat meitä odotellessa tutustuneet Port Policen toimintaan ja monien mutkien jälkeen saaneet Dekpan (=purjehduslupa Kreikan vesille) aikamoisen paperisodan jälkeen. Sähköpostit ja puhelut olivat lennelleet säätiön ja viranomaisten välillä, onneksi ihan hyvällä tuloksella. Tästähän me emme tienneet mitään. Päällystö oli yhtä hymyä. Olimme tavanneet melkein koko poppoon jo lentokentällä, mutta Ateenassa jakauduimme hetkeksi, kun osa lähti tutustumaan nähtävyyksiin ja loput täydentämään Vahinen muonavarastoja. Suomen viileä loppukesän tuuli unohtui nopeasti, kun pääsimme tuntemaan Kreikan välimerellisen ilmaston matkalla kauppaan etsimään ruoka-aineita.

image07

image09

Sunnuntaina loput naisistosta saapuivat s/y Vahinelle, joka olikin monelle meistä uusi tuttavuus. Ihailtuamme ja tutustuttuamme tähän upeaan alukseen kävimme vielä läpi reittisuunnitelmaa. Lopulta pääsimme irtautumaan maan kamarasta ja lähtemään Kreikan vesille. Kaikki olivat innoissaan päästessään reivaamaan sekä ohjaamaan niin isoa venettä ensimmäistä kertaa. Jo purjeiden koko ja niiden nostaminen tuotti monelle mieluisia haasteita. Usealle myös ruoriin tarttuminen oli aivan uusi upea kokemus.

Välimerellisiä elämyksiä

Ensimmäiseksi etapiksi valikoitui upea luonnonlahti aivan Poseidonin temppelin juurella Sounionissa, jossa paikalliset toivottivat meidät tervetulleiksi valtavalla ilotulituksella. Vietimme ankkurissa ensimmäisen yön vahtien kuunnellessa saarelta kantautuvaa kreikkalaista musiikkia sekä ihaillessa muiden merenkävijöiden ankkurivalojen tuikkimista kilpaa tähtien kanssa. Tästä matka jatkui Keaan, Kythnoksen Loutraan ja Porokseen ennen Ateenaan palaamista.

image08

image11

Kreikassa purjehtimisessa on se ihana puoli, että ruoka on joka paikassa hyvää. Matkamme aikana ruokailimme monissa eri ravintoloissa ja vähintään kerran päivässä stand by -vuorolaiset laittoivat meille maittavan aterian – joskus yllättävänkin yksinkertaisista raaka-aineista. Maissa ruoka koostui yleensä, mistäs muustakaan, kuin kreikkalaisesta salaatista, juustoista ja merenelävistä. Paikallisissa ravintoloissa valikoima vaihteli ja saimme näin maistaa kaikenlaisia kreikkalaisia herkkuja, joille yleensä saatiin neuvottelukomiteamme voimin sovittua edullinen hintakin.

Purjehtiessamme näimme lukuisia auringonlaskuja ja -nousuja. Niistä yksi ikimuistoisimmista oli varmasti se, kun jäätyämme jumiin Keaan yhdeksi extra-päiväksi genuan takia kiipesimme läheiselle kukkulalle koko poppoon voimin. Kukkulalla oli pieni kreikkalainen kappeli ja sen harjalta näki koko tienoon satamineen ja pienine valkoisine taloineen. Pidimme kukkulalla pienimuotoisen eväsretken ja siirryimme tämän jälkeen vielä vähän ylemmäs katsomaan, kun aurinko laski mereen. Jokaisella oli kameran liipaisinsormi herkässä kauniin maiseman muuttaessa hetki hetkeltä väriään.

image10 image01

Merimaileihin mahtui sekä rauhallisempia aikoja auringonotolle että myrskytuuliakin, jolloin pääsimme tarttumaan tositoimiin. Olimme naisiston kanssa yhtä mieltä siitä, että juuri nämä myrskytuulet olivat oppimisen ja kokemuksen kannalta parhaita sekä myös hauskimpia elämyksiä (paitsi silloin, kun joutui viettämään ruoanlaittovuoronsa keikkuvassa pentterissä!). Vaikka meno oli välillä sellaista, että purjeet rämähtivät laskettaessa niskaan, oli kaikilla hurjan hauskaa ja positiivinen meininki vallitsi veneellä.

image00

Leidit keinot keksii

Matkamme alku ei ollut ruusuilla tanssimista. Koska Vahine on iäkäs ja kovassa käytössä, oli siellä paljon pientä korjattavaa ja jouduimme ratkomaan monenmoisia ongelmia kaiken melskeen ja vilskeen keskellä. Eniten päänvaivaa tuotti genua, jota jouduttiin korjaamaan useaan otteeseen. Välissä se ehti olla jo käyttökiellossa, ja naisiston jäseniä sekä korjausmiehiä hilattiin mastoon katsastamaan vian aiheuttajaa. Lopulta genua saatiin onnellisesti korjattua seuraavan viikon naisiston käytettäväksi eikä jeesusteippiä nyt tarvittu. Suuret kiitokset George ja Anthony!

image03 image02

Keassa purjeita korjatessamme saimme apua habourmaster Nikosilta ja miljonääriveneen kippari Georgelta, joka kutsui meidät kohteliaisuuttaan vierailemaan illalla veneellensä. Aluksi naisistomme otti kutsun vitsinä, mutta pian meillä oli pieni porukka kasassa ja raahasimme dingiä veteen. Yön pimeydessä soudimme moottorimme tehtyä tenän vain otsalamput oppaanamme viereisen lahdukan satamaan. George otti meidät yllättyneenä, mutta avosylin vastaan ja esitteli ylpeänä Vahinen kokoista miljonäärin upeata alusta. Miljonääri ei ollut paikalla meidän harmiksemme. Tämän tyhmänrohkean reissun voisi nähdä jonkinlaisena osoituksena naisistomme päämäärätietoisuudesta. Paluu kylläkin tapahtui avustettuna miljonäärijahdin oppipojan ajellessa meidät turvallisesti omaan satamaamme. Oli muuten ihan kivan näköinen ja oloinen kuski meillä pimeällä merellä.

image06 image04

Kohti uusia seikkailuja!

Viimeisenä iltana Zea Marinassa kokoonnuimme naisiston kanssa kannelle muistelemaan viikon tapahtumia sekä jakamaan kiitokset. Naisistoomme mahtui jos jonkinmoista purjehtijaa sekä upeaa persoonaa. Vaikka kaikilla jäsenillä oli takanaan erilainen summa kokemusta, yhdessä meistä rakentui naurua herskyvä ja toisiaan tukeva sekä opettavainen porukka! Suuri kiitos kaikille mukana olleille ladyille, nähkäämme jälleen uusilla vesillä!

image05

Kirjoittanut: Tiia Ordén ja Emilia Volkov, (leidit kuvassa keskellä edessä).

Uusien jäsenten info Turussa

Yhteensä kaksikymmentä iloista, purjehtivaa naista saapui uusien jäsenten infoon Panimoravintola Kouluun.  Kolmetoista oli hiljattain liittynyt NaPS:iin tai ei ollut vielä ehtinyt olla mukana toiminnassa. Muutama tilaisuudessa oli tullut etukäteen tutustumaan toimintaan ennen liittymistään. Naisilla oli erilaisia purjehdustaustoja, kokemusta pienistä veneistä, kokemusta isommista matkaveneistä, kokemusta isoista purjealuksista.  Halu kehittyä purjehtijana, verkostoitua sekä päästä merelle oli ilmeinen jokaisen kohdalla.

Me pidempään NaPS:ssa olleet kerroimme toiminnasta. Esittelimme kattavan tietopaketin yhdistyksestä ja työryhmistä. Paketin, jolla pääsee mukavasti alkuun. Työryhmien edustajat kertoivat tapahtumista, kilpa- ja jäsenpurjehduksista ja kouluttautumismahdollisuuksista. Avasimme yhdistyksen viestintäkanavat. Kerroimme, miten ja mistä saa tietoa tarvittaessa, miten tapahtumiin ilmoittaudutaan, keneltä voi kysyä apua ja neuvoa. Kävimme läpi maksukäytännöt ja muuttuneiden jäsentietojen ilmoituskanavat.

Naispurjehtijat rohkaisevat kaikkia uusia tulemaan mukaan, verkostoitumaan ja vaikuttamaan.

Reija Kaira
Kommodori
Naispurjehtijat – Sailing Ladies ry

”Naisten väylä vesille”

 

Kuva: Meri Vuorio

Tokio II Ja Pyytinkarin kisa

Kaksi asiaa mitä vannoutunut purjehtija on aina halunnut kokea ja nyt tuli mahdollisuus molempiin samaan aikaan!

NaPSissa on uusi kilpailutoimikunta ja se sai buukattua Tokio II sekä Suursaari Raceen että Pyytinkariin. Ja me olimme Pyytinkarin kisassa!

Tokio II on tehty aikanaan Whitbread Round the Word -kisaan. Tokio II ei lopulta kisaan päässyt vaan sinne lähti sen sisarvene Tokio I. Suomalaisomistuksessa vene on ollut vuodesta 2011 ja on ainoa kisavene lajissaan, mikä on 100% suomalaisten omistuksessa.

Kokemus alkoi perjantaina miehistön yhteisellä ruokailulla Airistolla. Sen jälkeen kiivettiin, kuka mitäkin tekniikkaa käyttäen kannelle, köydet irti ja briiffi veneellä samalla, kun konetettiin Viittakarille. Katseltiin, miten muut lähtivät ja sitten meillä nostettiin iso. Eka oppitunti: isopurje nostetaan aina pakki päällä!! What??! Kyllä. Keula on tuuleen, mutta pakin käyttäminen saa aikaan sen, että nosto tapahtuu ns. tuulettomassa tilassa eikä iso hakkaa lainkaan. Kippari Tom sanoi, että purjeentekijät kiittää. Mielenkiintoinen tapa, mutta toimiva.

Tokio II lähtö tapahtui klo 20.00. Oikea lähtöaika olisi ilmeisesti ollut n. 23.00 tms, mutta onneksi saatiin lähteä aikaisemmin. Aika pian lähtölinjan jälkeen tuuli alkoi tyyntymään ja siinä vaiheessa, kun kilpakumppanit nostivat spinnut, niin me jäimme jälkeen. Meillä oli keulassa Little Mama, reilu 100m2 sekin, mutta se ei saanut tarpeeksi tuulta. Veneessä oli spinnu, 320 m2, mutta ei riittävän osaavaa miehistöä sen käsittelemiseen. Emme panneet pahaksemme, sillä jo pelkkä spinnupuomin (heh heh – melkein yhtä pitkä kuin Sannan veneen pituus) käsittely vaatii kaksi osaavaa gastia ja jiipin toteutus lähemmäs puoli tuntia. Lilluttelimme kaikessa rauhassa kunnes alkoi sataa ja tuulikin alkoi viritä.  Sanna siirtyi vapaavahtilaisena punkkaan ja nousi takaisin kannelle 01.30. Hanna-Marin vahti totutteli hämärän laskeutumiseen ja valopoijujen tunnistamiseen. Linjat ja loistot tulivat taas tutuiksi. Muutama valaisematon poiju tupsahti vähän liiankin läheltä näkyviin! Tuli muutama nopea väistömanööveri! Sannan vahti jatkoi 02.00 ja Hanna-Marin vahti jatkoi standbynä. Satoi, tuuli ja ukkosti. Mentiin Houtskärin etepyytti (9)läpuolella ja otettiin Little Mama alas. Tuuli alkoi olla yli 10 m/s.  Raahattiin fokka kannelle, mutta siinä rännissä meillä ei ollut tilaa nostaa sitä. Lopulta Kihdille tullessa raahattiin se samainen fokka takaisin sisälle ja raahattiin tilalle pienempi fokka. Kihdillä oli tilaa nostaa ja sitten alkoi kryssi. Ohitettaessa muita kisaveneitä huomasi, kuinka monet veneet pomppivat aallolta toiselle ja vauhti tössäsi joka kerta. Niiden kurssi sortui tosi pahasti, kuka broutsasi, kuka ajoi muuten vain varvaslista vedessä. Vannoutunut kilpapurjehtijahan ei reivaa!! Ja Tokio II meni kuin juna. Nousukulma oli mieletön ja pääsimme monta vendaa vähemmällä kuin moni muu.

Vendat ovat mielenkiintoisia Tokiolla. Jokainen venda tai jiippi aikataulutetaan hyvissä ajoin. Kulloinenkin vahtipäällikkö ilmoittaa esim. 10 minuuttia aikaa vastakäännökseen. Sinä aikana gastit miehittävät vinssipaikat ja valmistautuvat käännökseen. Pari minuuttia ennen käännöstä kippari siirtää vedet. Siinä menee n. 2,5 min ja sisältäkin kuuluu koko ajan väliaikatietoa minuutteina ja loputa sekunteina. Barduunojen käsittely vaatii yhden osaavan tai kaksi vähemmän osaavaa. Tokiossa ei ole lainkaan takastaagia, joten barduunojen kiristys on oikeasti tärkeä asia.  Iso skuutataan sisään joka käännöksessä (oli se sitten venda tai jiippi) ja ison skuuttiin tarvitaan ainakin yksi kahvimyllylle. Jos halutaan, että ison levanki liikkuu, niin siihen tarvitaan kaksi. Ja keulapurjeeseen tarvitaan sen irtipäästäjä ja toiselle puolelle toinen, joka kiertää köyden vinssille. Ja sitten vielä yksi kahvimyllyyn skuuttaamaan keula. Aikamoista…. Siinä on sekä vahti, että standby täysin työllistettynä!

Sanna sai olla ruorissa melkein koko vahdin ja oli hänestä hurjan hauskaa mennä tuulessa ja sateessa pisaroiden piiskatessa naamaa, pienessä myrässä vauhtia oli 11 knots. Hämärissä oli myös hauska hakea muiden veneiden valoja ja valaistuja merimerkkejä. Ruorimies ei juurikaan pystynyt navigoimaan vaan se jäi vahtipäällikölle.

Jossakin Kustavin eteläpuolella sattui vähän ikävä tilanne. Me ja yksi muu kilpavene mentiin molemmat paaran halssia ihan vierekkäin ja me oltiin tuulen alapuolella. Kilpakumppani ei pystynyt nostamaan ihan niin ylös kuin me ja meillä oli pakkovenda edessä syväyksen takia. Tilaa vendaan ei ollut kilpakumppanin takia. Kippari huusi naapuriveneeseen että ’tilaa käännökseen’. Ja mitä teki kilpakumppani…. Alkoi turkulaiseen tapaan vänkäämään vastaan eikä antanut tietä. Kippari huusi vielä, että tilaa tarvitaan syväyksen takia, mutta sekään ei naapurin mieltä muuttanut. Vahtipäällikkö ruoriin ja kipparin käsky oli, että aja viereen. Vasta siinä vaiheessa kilpakumppani muutti mieltään ja väisti ja me saatiin venda tehtyä. Huh huh.

Vahtivuoron jälkeen Tokiolla tulee StandBy. Ja se tarkoittaa sitä, että jäädään kannelle ja koko kannella oleva porukka on vahtipäällikön gasteja. Sannan vapaavahti tuli aamulla 08.00. Hän koitti vielä sinnitellä kannella, mutta silmät puolitangossa oli pakko myöntää tappio ja mennä nukkumaan. Hanna-Marin vahti alkoi. Aurinko pilkisteli pilvien raosta ja olikin tervetullut näky. Vettä oli tullut taivaalta kuin letkusta päästäen koko yön ja vaatteet alkopyytti (2)ivat olla läpi asti märkiä.

Tuuli alkoi pikkuhiljaa moinata ja painavan veneen kryssivauhti laski 4-5 knotsiin. Tuulen suunta muuttui kisan edetessä taas myötäiseksi ja viimeiset kolme kiinni otettavaa venettä karkasivat, kun pääsivät nostamaan spinnut jälleen. Ei auttanut mikään! Maalilinja tuli ylitettyä neljäntenä!

Meidän maalilinja oli n. maili ennen Pyyttiä ilmajohdon vuoksi.

Pyytin vieressä on 25 metrin sähkölinja ja Tokion maston korkeus on 28 m. Niinpä kone hurahti käyntiin ja alettiin kiertämään saarta, jotta saadaan Tokio Pyytinkariin kiinni. Kippari peruutti hienosti rysän ja poijujen välistä siihen ainoaan kohtaan, minne Tokio pääsee (syväys 3,75 m). Pienet manööverit vielä tehtiin muutaman liian lyhyen kiinnitysköyden vuoksi, mutta sekin saatiin hoidettua soutuveneellä ja avuliaiden järjestäjien toimesta. Saatiin vene kiinni ja nautittiin landausskumpat. Ilta saattoi alkaa. Oli grillausta, saunomista ja tanssia. Ilo ylimmillään, vaikka kaatosade oli jälleen alkanut.

Sunnuntaina oli hieno päivä. Aurinko helli ja välillä oli jopa lämmintä. Otettiin vene irti 10.00 ja kierrettiin taas saari. Oltiin meidän lähtölinjalla pyytti (10)sopivaan aikaan ja nostettiin purjeet. Meidän lähtö oli tasan 12.00.

Paluukisa oli leppoisaa menemistä. Vain Kuusisen eteläpuolella mentiin muutama kryssihalssi niin vinossa, että kansi ui vedessä. Mitenköhän vinossa oltaisiin oltu, jollei ballasteja olisi ollut? Sanna toimi tämän päivän ruorien takana paprazzina ja näpsi kuvia muutaman sata. Tuli muuten hienoja! Päiväluodon kohdalla meidän piti tehdä päätös: jatketaanko kisaa loppuun saakka vai keskeytetäänkö? Aikataulu oli muutamilla niin tiukka, että päätettiin keskeyttää. Seilattiin sitten rauhassa Airistolle ja sanottiin veneelle ja loistavalle miehistölle jäähyväiset.

 

Sekä kisa että Tokio II olivat kaiken kaikkiaan huima ja ainutlaatuinen kokemus. Tällaisia vannoutuneita  retkipurjehtijoita kuin me, jotka lähtevät viikonloppuun ajatuksella Once in a Lifetime ja kisan jälkeen jo mietitään, että eihän sitä koskaan tiedä…. Kisan päätteeksi sunnuntaina ainakin kovasti suunniteltiin jo uusintaa ensi vuonna.

 

Sanna Malmivaara ja Hanna-Mari Malmberg

 

Muutama linkki kisajutuista kanssakilpailijoiden blogeihin

http://matkallamerenneidoksi.blogspot.fi/2016/06/pyytinkarin-kisat-sateenkaaria-ja.html

http://www.exquisite.fi/1240-2/

http://elan37.blogspot.fi/2016/06/pyytinkari-2016.html

pyytti (4)

pyytti (5)

pyytti (6)

pyytti (1)

 

 

Vauhdikasta menoa ja meininkiä Roslagenin jäsenpurjehduksella

Veneet starttasivat eri paikoista pitkin rannikkoa, Kalkkirannasta, Hangosta, Koivusaaresta, Suomenojalta, Elisaaresta ja Hangosta. Mukana oli yhdeksän venekuntaa mukaan luettuna yksi Baltic Cruisingin kurssivene. Yhteensä 35 jäsentämme pitkin rannikkoa, myös Hämeestä ja Savosta. Päämääränä kaikilla oli uudet kokemukset ja ystävät ja tietenkin lauantai-illan treffit yhteistyökumppanimme Koivusaaren pursiseuran retkisatamassa Roslagenissa Inkoon edustalla. Sinne purjehdittiin Lähteelän yöpymisen jälkeen hyvässä kelissä hymy huulilla reivatuin purjein auringon kullatessa pärskeet.

haye_ja_viivi

haye_sivutuulessa_porkkalan_selalla

Iloisen innostuneet huudahdukset ja halaukset täyttivät laiturin venekuntien saapuessa illansuussa Kopun suojaisaan  retkisaareen. Ilta aloitettiin saunan lämmityksellä ja Naps-kuohareilla, jossa myös Kopun edustaja kertoi meille retkipaikan historiasta. Voi sitä ilon loisketta, kun saunominen alkoi. Hieno sauna merinäköalalla. Pulahdus kylmään mereen teki saunomisesta nautittavan. Illan timanttina oli barbeque-ilta mökin terassilla. Tarinat kulkivat ja nauru helskyi.

viivi_ja_kirta

kaikki_venekunnat_maalissa

Rannalta käsin pohdittiin mastojen yhteneväistä linjaa. Yhden takastaagi oli lerpallaan ja siitähän sitten koko mastorivistö kärsi. Tilanteen korjaamiseksi meni ainakin yksi kuoharipullo. Se, kuinka kipparin penkki upotetaan Suomenlahden aaltoihin parissa sekunnissa, on sitten jo ihan oma juttunsa. Entäs se, kun vene alkaa keulimaan keulapotkurin jämähtäessä päälle. Mitä siitä seuraa? Prinsessakäännöksiä, mutta senkin tilanteen naiset handlasivat. Mikä on sellainen rullagenua, joka ei halua olla rullalla, vaan tahtoo koko ajan liehumaan? Huippu oli se, kun yksi venekunta päätti kihartaa omien lettien lisäksi myös ankkuriliinan. Hieno tuli ja siinä sivussa tulivat myös sukeltajaherrat mukaan kuvioihin.  Omaluokkansa oli pari venekuntaa, omani mukaan lukien, kartoitimme väylien laidoilta syvyyksiä. Aina eivät riittäneet. Olimme hieman ahneita, kait.

sukeltajat_kiharoita_irroittamassa

tammoisia_kiharoita_tanaan

roslagenissa

rantaustumismanooverit

Maileja tuli 60 – 80 riippuen mistä seikkailu alkoi, uusia ystäviä roppakaupalla, napsimaisia linnunpönttöjä Kopulle, useita ongelmaratkaisutilanteita ja vauhdikasta purjehdusta. Vantit ja staagit on kiristetty, purjeet testattu, väylien laitojen syvyydet mitattu, mieli             notkistettu ja vatsalihakset saatu kipeiksi nauramisesta. Tästä on hyvä aloittaa kausi.

pinkkia_sen_pitaa_olla

sagan_naisiston_linnunpontto_puutarhalla_keinulla

tiffany_rantautuu_hanna_auttelee

sy_saga_saapuu_maaliin

naisseilorit_roslagenissa_2016

Kuvat: Raija Alapeteri, Tiffany

TurkulaisNAPSIEN perinteinen purjehduskauden avajaisjuhla Kustavissa 10.-12.6.2016

Kesäkuun alun perjantaisena iltana kuuden hengen naisisto seisoi Hansen kannella valmiina irrottamaan köydet ja suuntaamaan kohti ilta-auringossa kimmeltävää merta. Päämääränä oli Kustavin Peterzensin vierasvenesatama ja napsilaisten purjehduskauden avajaiset. Iltamyöhäisellä saavuimme välietappiimme, Härjänmaalle, jonne muutamat tutut veneet olivat jo ehtineet.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Mukava tuuli, 11-12m/s, innosti meitä nostamaan purjeet, vaikka pohjois-luoteistuuli olikin vähän haasteellinen. Kryssimme koko päivän kauniissa saaristossa, jossa vesilinnut vartioivat tarkasti pesiään ahnailta lokeilta ja tiiroilta. Autiot mökkirannat vilahtelivat ohi ja aavojen merialueiden tuulet kuljettivat meitä eteenpäin.

IMG_0422_Saaristomaisemaa

Hieman ennen neljää ajoimme sisään venesatamaan, jossa vesi oli lähes puoli metriä normaalia alempana ja saimme, kuten monet muutkin, pohjakosketuksen saviseen merenpohjaan. Rantautumispaikan valitseminen tuotti vähän hankaluuksia, mutta muuten se onnistui hyvin. Naisisto tiesi tehtävänsä. Muut napsilaiset olivat tulleet aiemmin, ja veneet keinuivat vieri vieressä meitä vastapäätä. Paikalle oli saapunut kaikkiaan 7 venekuntaa, joissa oli yhteensä 21 napsilaista.

DSC_0157_Satamakuva

Pieni kävely satama-alueella, venekuntien tervehtiminen ja Peterzensin kaupan tuotteiden ihasteleminen oli rentouttavaa tiukan purjehduksen jälkeen. Klo 18.00 venekunnat nostivat juhlaliputuksen, jonka jälkeen kokoonnuimme juhlamaljalle. Kommodori Reija Kaira toivotti kaikki tervetulleeksi.

IMG_0891_Tervetulosanat
naps2_ryhmäkuva

Illalla juhlat jatkuivat grillillä omia syötäviä nautiskellen. Hansen laivakokit Pauliina, Pia ja Reija olivat loihtineet meille täytettyjä paprikoita ja herkkusienten lakkeja, jotka oli suljettu pekonilla sekä lohivartaita. Jälkiruuaksi oli vielä mansikka-ananas-juustovartaita. Huippuhyvä ateria! Seurustelu kävi vilkkaana ja pimenevää kesäyötä valaisi räiskyvä nuotio, jonka ympärillä kaikki istuivat.

IMG_4215_Kesäinen jälkiruoka

Vaikka juhlat olivat vilkkaimmilla kestäneet myöhään yöhön, veneet tekivät lähtöä jo aamulla varhain. Hiljalleen venekunnat yksi toisensa jälkeen lipuivat merelle ja suuntasivat kohti kotisatamiaan. Hansella oli myötätuuli luoteesta 7-9m/s, ja matka taittui joutuisasti. Airistolla koimme sitten vauhdin hurmaa. Purjehdimme kryssikulmalla yli 7 solmua. Ruorinaisella heräsi vähän kilpailuviettikin, kun saavutimme toista venettä ja pääsimme ohikin.

Kotisatamassa totesimme, että olimme todellakin olleet purjehtimassa. Liikuimme sekä meno- että paluumatkan kokonaan purjeilla ja vain rantautumisissa ja lähdöissä käytimme moottoria. Säästimme siis luontoa ja rahaa.

Aurinko oli siirtynyt jo lännen kantille, kun lähdimme jokainen tahoillemme. Toivottavasti taas pian tapaamme jollakin yhtä mukavalla purjehdusreissulla.

IMG_0890_Skumppa

Kirjoittanut: Hanna Matero
Valokuvat: Terhi Savolainen, Hanna Matero, Reija Kaira

Turun naispurjehtijat, kevään avaus ja syksyn ideointia

Valoisa ja merellinen Turun Pursiseuran ravintola Ruissalossa, Turun Naispurjehtijat avasi kevään tiistaina 19.4.16. Uudistuneessa ravintolassa oli paikalla ilahduttavasti neljätoista napsilaista sekä yksi napsilaisiin tutustuva, mahdollinen uusi jäsen. Sovimme kesäkauden ohjelmasta ja suunnittelimme teemat syksyyn, oma tapahtuma syskyn joka kuukaudelle. Taisi tammikuukin jo saada omansa. Veneenomistajat ja kipparit saivat miehistöä kesän veneretkilleen. Purjehtijoiden iloinen tapaaminen parhaimmillaan!

Maistuvaa lähiruokaa – omasta maasta ja omasta merestä – miltein nuolimme lautaset lopuksi.

Aurinkoa ja kesän odotusta

Reija

Napsin omat skumpalasit!

Hanki nyt kaikkiin iloisiin hetkiin kestävät ja tyylikkäät Napsin skumpalasit.
Lasit ovat korkealuokkaista muovia ja pinta on viimeistelty kristallin kirkkaaksi, mikä antaa aidon lasimaisen
vaikutelman. Lasit on valmistettu särkymättömästä polykarbonaatista ja ovat konepestäviä. Tilavuus 16 cl.

Yhden lasin hinta on 10 e,
kuuden lasin setti 50 e.

Ensimmäinen toimitus hoituu Örön seminaariin. Mikäli haluat siellä lunastaa itsellesi lasin tai useamman, maksa lasien hinta Napsin tilille FI6343270010112116  ja kirjoita viestikenttään;
skumpalasi/t
määrä
nimesi

Laseja voi tulla myös lunastamaan minulta kotoani Espoon Viherlaaksosta tai työpaikaltani Helsingin Pursimiehenkadulta. Sovithan näistä kanssani vaikka tekstarilla p. 040 5104505.

Viikonloppuna 12.3. toimitan laseja myös Turkuun, josta sitten varmasti joku turkulainen hoitaa jakelua/myyntiä eteenpäin myös siellä. Laitamme tästä vielä lisäinfoa.

Muiden paikkakuntien jäsenet, mikäli ette ole tulossa Öröseen, niin olkaa yhteydessä minuun, koitetaan keksiä yhdessä näppärin tapa toimituksille. Pia / 040 5104505 / pia.siukosaari@luukku.com
Postituksetkin on mahdollisia, mutta tällöin tilaajalle tulee maksettavaksi myös postituksen kulut.

Tässä kestävät reissukaverit kaikille merille!

Syksyn 2015 syysseminaari

Naispurjehtijoiden kautta aikain suurin syysseminaari pidettiin Emäsalon Seikkalulaaksossa 14.-15.11.2015. Paikalla syksyisenä lauantaina oli lähes 60 iloista purjehtijaa.

Tilaisuus alkoi kommodori Reija Kairan tervetulosanoilla, jonka jälkeen jakaannuimme kiinnostustemme mukaan erilaisiin työpajoihin;
Navigointiosaamisen tärkeys – perehdyttäjänä Raija Alapeteri
Heittoliinan, pelastusrenkaan ja köyden heitto – opastajana Maarit Suomi
Purjeiden trimmaus – opettajana Arja Manelius
Koulutustarjonta – esittelijänä Tarja Tervo
Uudet jäsenet – seuraan tutustuttajana Reija Kaira

seminaariohjelma

workshopit_2 workshopit

Herkullisen kalakeitto-lounaan jälkeen ryhmiä vaihdettiin ja innokas workshoppailu jatkui.

lounasta

Iltapäivällä ulkoilimme reippaasti vaikka kevyt syksyinen sade tavoittikin hämärtyvän laakson. Osa porukasta patikoi nelisen kilometriä meren rantaan pikku hömpsyille, loput jäivät heittelemään mölkkyjä pihalle. Ulkoilun jälkeen käytössämme oli koko laakson saunaosasto uima-altaineen ja ulkoporeammeineen. Osalle porukasta nämäkään eivät riittäneet, vaan he lähtivät otsalamppujen valossa mereen asti uiskentelemaan (kastautumaan).  Vesi oli virkistävää ja pohja mutainen!
Illallisen yhteydessä juhlittiin tasavuosiaan viettävää seuran pitkäaikaista ja aktiivista jäsentä. Varsinaisena juhlapäivänä lokakuussa kippari oli – kas kummaa – Välimerellä purjehtimassa Vahinella. Tästä ja muistakin Vahinen kesän reissuista saimme kuvareportaasin ruokailun jälkeen.
Sirenin Minna kertoi myös oman polkunsa purjehduksen pariin; välittömästi Välimerelle – viis  pohjoisen viileistä vesistä.

seminaari

Sunnuntaiaamun aloitti hallitus terveisineen seuran suunnasta ja tulevaisuudesta. Ensi vuoden teemamme on rohkaistuminen. Mennään siis kaikki sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle! Feel the fear and do it anyway. Vuoden päästä olemme toivottavasti monta hienoa kokemusta rikkaampia, ja samalla taas taitavampia ja tietävämpiä. Lopultahan sitä katuu vain asioita, jotka jätti tekemättä.

LL Anne Kolehmaisen esitys perehdytti meidät merisairauteen ja sen hoitoon, sekä veneen lääkekaapin varustamiseen. Valitettavasti merisairaus vaivaa useammin naisia kuin miehiä, osittain hormoneista johtuen. Tauti on yllättävän yleinen, eikä sitä tarvitse todellakaan hävetä. Siitä kärsivät myös kokeneet valtameripurjehtijat, kuten Ari Huusela Route de Rhum –kisassaan. Annen esityksen aineisto löytyy täältä sivustomme jäsenosiosta kohdasta Hyödyllistä luettavaa.

iloista_seminaariporukkaa_4 iloista_seminaariporukkaa_3 iloista_seminaariporukkaa_2 iloista_seminaariporukkaa

Näkövammainen purjehtija Kirsti-Sisko Salonen ja hänen purjehduskouluttajansa Rio Rajala toivat meille aivan uuden näkökulman purjehtimiseen. Purjehdus on nimittäin mahdollista myös ilman näköaistia, jos intohimoa riittää.  Jopa kilpaileminen onnistuu kun kiertomerkit ja kanssakilpailijoiden veneet antavat äänisignaaleja. Näin purjehtijat voivat tunnistaa esim. kummalla halssilla kilpakumppani lähestyy. Kirsti-Sisko on keskittynyt erityisesti fokan skuuttaamiseen; tuulen voiman ja tarvittavan skuuttauskireyden aistii köydestä käsillään. Erityisopettajana toimivan Rion näkökulma kouluttamiseen on ehkä laajempi kuin opettajilla yleensä. Hänen pointtinsa olikin siinä, että me kaikki opimme ja havainnoimme asioita erilailla. On meillä sitten vammoja tai ei. Siksi asioita pitäisikin opettaa eri ihmisille erilailla. Saman haasteen edessähän on esim. Napsin kipparit vaihtuvien miehistöjen kanssa.

nakovammaisten_purjehdusta  kirsti_sisko_salonen_rio_rajala

Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin tämäkin viikonloppu. Ihanaa oli tavata vanhoja tuttu ja saada uusia ystäviä. Kunnes jälleen tapaamme maaliskuussa Örössä!

Naps-treffit venemessuilla 20.2.16

Naps-treffit venemessuilla lauantaina 20.2.16 oli taas kerran onnistunut tapaaminen. Paikalla oli reilut 50 naispurjehtijaa ja iloinen puheensorinamme täytti melkein koko ravintolan. Siellä vaihdettiin kuulumisia, suunniteltiin tulevia yhteisiä purjehduksia, muisteltiin menneitä purjehduksia ja tavattiin uusia ja vanhoja tuttuja. Vaikka messuilla oli tarjolla paljon mielenkiintoisia esitelmiä, matkakertomuksia ja opettavaisia tietoiskuja, vastustamattomia uusia purjehdusvaatteita sekä paljon tarpeellisia varusteuutuuksia totesi Helena osuvasti, että tämä oli messujen parasta antia. Tapaamisen hengen voikin kiteyttää Empun sanoihin: ”Huippunaiset koolla, ihanaa oli huomata, että ollaan niin yhteen hiileen puhaltavaa porukkaa.”

 

Johanna Kölli

Naispurjehtijat Swanilla Välimerta pitkin ja poikin

Se taisi olla Mema ja Annika, jotka vuonna 2012 innostivat meitä muita naisia purjehtimaan Purjelaivasäätiön Swan 65:lle legille Kööpenhamina Uusikaupunki. Se oli sitten menoa. Tyyppikoulutuksen jälkeen saimme 65 jalkaisen Swanin, s/y Vahinen, naisiston käyttöön kesällä 2014 pariksi viikoksi kotivesille. Samana syksynä varasimmekin sitten viisi viikkoa vuoden 2015 aluksen Välimeren purjehdusten kalenterista Naispurjehtijat-Sailing Ladies ry:n käyttöön.

Viisi viikkoa ajalla 27.9 -1.11.2015 jakautui kolmeen erilaiseen legiin, Split-viikko, Split-Korfu-Malta ja Malta-Sardinia-Ibitza-Benalmadena. 10 gastipaikkaa kullekin legille täyttyivät tunnin sisällä ilmoittautumisen alkaessa syksyllä 2014. Tiimien vuoden odotus alkoi.

Valmistautuminen ennen purjehdusta ja sen aikana on osa seikkailua

Keväällä 2015 alkoivat tutustumiset tiimin jäseniin, osaamisten kartoittaminen, reittisuunnitelmien tekeminen, ruokahuollon suunnittelu ja vahtiryhmien muodostamiset. Pidimme palavereja, tutustuimme turvallisuusasioihin, luimme säätiön purjehdusopasta ja kokoonnuimme illanistujaisiin teeman ympärille. Kolmen gastin vahtiryhmät kasasimme niin, että tietty määrä osaamista oli aina mukana. Myös noviisit pääsivät näin oppimaan ja oivaltamaan kokeneempien ohjauksessa. Yksi kokenut naisiston jäsen oli opissa ns. perehtyvänä perämiehenä tutustuen aluksen tekniikkaan ja anatomiaan sekä harjoitellen aluksen käsittelyä.

24-Vauhdikasta2

Jokaisen piti tietää oma roolinsa ja tehtävänsä aluksella. Ne kävimme läpi aina uuden legin alussa ja naisiston vaihtuessa. Turvallisuusasiat nousivat tärkeimmiksi. Ennen yönylipurjehduksia, joita oli viisi Välillä Split-Korfu-Malta ja seitsemän välillä Malta-Benalmadena, asiat kerrattiin. Valmistauduimme ennakkoon kipparin ja perämiehen johdolla kertaamalla reitin, paperikarttanavigoinnin ja tuulikulmamittarin käytön ja tähystyksen sekä raportoinnin merkityksen. Kokoajan piti tietää, missä olimme paperikartalla. Gastit tutustuivat myös karttaplotteriin, AISiin ja tutkaan. Kävimme myös läpi kaikki yöpurjehduksen turvallisuuteen liittyvät asiat.

Päivisin revittelimme valkopurjein auringon säteiden kullatessa tyrskyjä

44-Paxi-näkyy2

Useimmiten isopurje oli ykkösreivissä. Aluksen trimmaaminen hurjaan menoon oli naisten mielipuuhaa. Purjeisiin piti saada vetoa tai imua, miten vaan. Vaikka emme olleet kisaamassa, huippunopeudet kyllä kuuluivat ilon kiljahduksina maihin saakka. Stanby-ryhmä vuorossaan valmisteli kannen alla pentterissä paistoksia ja keitoksia pitääkseen naisiston hyvällä tuulella. Meren ollessa tuuleton ajelimme koneella ja teimme  huoltotöitä tasaisessa menossa. Vapaavahdissa kirjoitimme blogeja ja luimme alan kirjallisuutta. Delfiinit ilahduttivat melkeinpä joka legillä kisailemalla aluksen keulassa pitkiä toveja.

72-Vessat-on-nyt-siivottu2

Upea tähtitaivas kruunasi yöpurjehduksia.

Se sama taivas, jota kaikki merenkulkijat katselevat öisin. Aikoinaan suunnistettiin  tähtien avulla, meillä on elektroniikka apuna. Yön pimeydessä tilanteet kannella vaihtelivat. Tuulen suunta muuttui tai yltyi myrskyksi ukkosmyräkän saavuttaessa meidät Korfun ja Sisilian välisellä osuudella

Olen vapaavuorossa nukkumassa. Huuto ja tömistely kannella kantautuvat kajuuttaani. Kello on kaksi yöllä. Vene vatkaa holtittomasti, keula nousee ja mätkähtää voimalla aallon harjalta alas. Kurkkaan ulos. Täysi pimeys. Tuuli vinkuu vanteissa, salamat leiskuva ja tyrskyt huuhtovat kantta. Otsalamppujen valot suikailevat maston juurella. Kansivuorolaiset tempovat kipparin avustuksella isoa purjetta alas. Ruorinainen yrittää pitää konevoiman avulla venettä vastatuuleen. Isopurje tulee sieltä alas vaikka väkisin tuolla draivilla. Ja on se sen näköinenkin. Hyvin on sidottu, ei vie tuuli mennessään.  

Siitäkin myräkästä selvisimme ja opimme. Ennakoiminen on avainsana.

Purjehtiessamme kohti Espanjan rannikkoa saimme ajella kuutamossa, joka valaisi taianomaisesti aaltoja, niiden vieriessä kannen yli.

Yöllä näimme perävaloissa lintujen seuraavan meitä.

Mitä ihmeen ääniä nuo ovat, aivan kuin joku heittelisi märkiä rättejä kannelle? Lintuparvi oli äsken perävaloissa, mihin se hävisi. Otsalamppujen valossa tutkimaan kantta. Lintuja joka paikassa, kannelle mätkähtäneitä kuolleita siivekkäitä, kymmeniä. Mitä näille tehdään? Heitetäänkö kuolleet mereen, huutaa kansivahti keulasta. Seuraavan vahtivuoron gastit kuulivat huudot ja pomppasivat kannelle ennen aikojaan.

Vahtiryhmät vaihtuivat kolmen tunnin välein rytmillä standby-kansivahti-vapaavahti.  

Gourmet-ruokia syntyi pentterissä kelistä huolimatta. Kurpitsarisotto, chili con carnee ja tortillat, Burgundin pata, kalaa monessa muodossa ja paljon salaattiherkkuja ja erilaisia keittoja. Hieman kelien mukaan, mihin veneen kallistuskulma ja aallolta aallolle sinkoilu antoi mahdollisuuden.

Osittain toisilleen tuntemattomat naisseilorit olivat hioutuneet toimiviksi tiimeiksi ja iloinen tekemisen meininki näkyi kaikessa. Trimmasimme purjeita ja väänsimme ruoria aaltojen rytmissä. Loihdimme ruokia, siivosimme laulun ja naurun säestämänä.

48-Purjeen-paikkaus2

Vaativat huoltotoimenpiteet olivat myös aikamoisia kokemuksia. Genuan takaliikin vahvistuksen repeämä oli paikattava. Kukas sinne nyt sitten nostetaan? Bettina tietenkin, rohkea ja vaaroja kaihtamaton perämiesharjoittelija. Turvallisesti puosuntuolilla ylös genuan staagia pitkin ja paikkalaput mukaan. Hurraa, se onnistui. Anu sai kiipeilijänä myös uuden kokemuksen, kun hänet hinattiin maston huippuun tarkistamaan vanttien kiinnitykset. Lazyjackin köysien katkettua joutui Maren myös puosuntuoliin. Nainen vain nauroi, kun hinasimme hänet maston puoliväliin. Lazyjack tuli kuntoon.

51-Lazyjack-on-korjattu-melkein2

Vastoinkäymisistä oppii

Tuuli ja matala sekä ahdas satama eivät ole parhaita mahdollisia ominaisuuksia  rantautumisvaiheessa.

Perehtyvä perämies Paula kysyi puhelimitse meille paikkaa Sisilian Marsalasta. 20 metrinen alus ja tarvitsemme kolme metriä vettä. Tulemme vastaan, tulkaa lähemmäs, niin näytämme paikan, vastaa satamamestari.

Ahtaan näköinen satama, johon tuuli käy napakasti. Hankala paikka viedä iso alus tuonne veneiden väliin. Perä edellä ehdotan kipparille. Hän päättää toisin. Rantautuminen epäonnistuu täysin. Tuuli painoi meidät muiden veneiden kiinnitysköysiin ja lopulta jämähdimme pohjaan kiinni. Olimme siis tukevasti kiinni, mutapohjassa. Hävetti, mutta syy taisi olla kyllä sataman miesten, jotka ohjasivat meidät tuohon paikkaan. Ei se olisi onnistunut edes perä edellä.

Aamulla sukeltaja kävi tarkistamassa aluksen pohjan, peräsimen ja potkurin. Kaikki kunnossa, seikkailu voi jatkua. Taisimme oppia taas jotain.

Viisi viikkoa menoa ja meininkiä

Uimapulahduksia, peränaisen synttärit, Taran spapalvelut, Mirjan jalkahoidot, sotalaivoja, helikoptereita, kannen pesua, gourmet-ruokaa, laulua ja naurua ja tietenkin purjehdusta monenlaisissa tuulissa, sateissa ja ukkosmyräköissä.  Koko purjehduksen ajan naisenergia, ilon ja onnistumisen tunteet olivat käsin kosketeltavissa.

Tiimit ja reitit

Ekan viikon seikkailut Splitin edustan saaristossa olivat lomapurjehdusta, mukavaa menoa suotuisissa tuulissa, uintitaukoja ja tutustumista kohteisiin. Reitit teimme yhdessä naisiston kanssa huomioiden tuulet ja muut aluksen kulkuun ja rantautumiseen liittyvät asiat. Olihan alus kohtuullisen kookas, 20 metriä pitkä ja syväykseltään 3 metriä, joten sillä ei päässyt kaikkiin kylälahtiin. Tiimin kuuluivat Merja, Marianne, Hanna, Pirjo, Tiinat, Anne-Maria, Riitta, Kaisa, Minna, Maarit perämiehenä ja Raija kipparina.

87-Nautiskeleva-naisisto2

Toisen legin Split-Malta reitti oli alustavasti suunniteltu jo säätiöllä tavoitteena olla Maltalla 17.10. Lopullinen reitti muotoutui tuulien mukaan. Trogir-Milna-Korcula-Dubrovnik-Cavtat-Korfu-Paxi-Fiskardo-Cozon Mgarr. Tiimissä olivat Hillevi, Tilli, Mema, Annika, Pia, Maren, Emppu, Riitta, Paulis, Bettina perehtyvänä perämiehenä, Raija perämiehenä ja Matti kipparina.

Viimeisellä legillä Malta-Benalmadena oli tavoitteena olla 31.10. kohteessa. Tuo aikataulu ja tuulen suunta ohjasivat meitä reittivalinnassa, jonka kippari viime kädessä päätti. Gozo-Marsala-Gagliari-Ibiza-Garthagena-Almunecar-Benalmadena. Naisistona tällä legillä oli Riikka, Minna, Kirsit, Taina, Anu, Sirpa, Mirja, Haye, Paula perehtyvänä perämiehenä, Raija perämiehenä ja Matti kipparina.

Maalissa

Viimeinen 40 mailin matka ajeltiin koneella. Tuulta ei saatu, vaikka kuinka sitä isolla purjeella pyydystettiin. Valkoinen joutsenemme lipui Benalmadenan Marinan aallonmurtajan suojaan vastaanottojoukkojen hurratessa laiturilla. Teimme aikamoisen retken. Maileja koko viiden viikon aikana kertyi noin 2000 ja Maltalta maaliin yli 1000 mailia. Oli kuohuviinin aika.

35-Maalissa2

Mitä jäi mieleen?

Huikea seikkailu, joka ei unohdu ihan heti. Saimme lisää kokemusta, uusia satamia, uusia ystäviä, opimme ja onnistuimme. Tämä ei varmasti jää tähän. Eväät kotimaan talven ja arjen kohtaamiseen olivat nyt taskussa. Uusia retkiä merelliseen maisemaan suunnittelimme täyttä häkää jo ennen reissun loppumista. Hymyssä suin suuntasimme Malagan lentokentälle.

Purjehduksissa s/y Vahinella meitä naisia kiehtovat vastuunotto, tiimiytyminen, pitkät legit, yöpurjehdukset, oppiminen, uudet satamat ja aluksen huikeat purjehdusominaisuudet sekä iloinen tekemisen meininki, jota haluamme säteillä kaikille kaikissa kohtaamisisissa mailla ja merillä.

Maaliin-tulossa

Kirjoitelma perustuu naisten palautteisiin, haastatteluihin ja säätiön sivuille kirjoittamaamme blogiin.

 

Kirjoittaja on Raija Alapeteri
Kipparina Splitin viikolla
Perämiehenä Split-Malta-Benalmadena legillä